9. Tuolle puolen 

Linnut lentävät yli sateenkaaren, miksi et siis sinäkin?

Tiedämme sisäisen ja ulkoisen maailman. On kolmaskin. Se on näkemämme, tietämämme ja tuntemamme tuolla puolen. Sitä ei edes voi nähdä, tuntea tai tietää. Tuota koko kosmoksen kattavaa kokonaisuutta Bohm kutsuu piileväksi järjestykseksi.

Maailma on enemmän kuin näemme.

Olemme siinä kaiken aikaa. Voit kiistää sen, haluta todisteita tai kysyä tietä sinne. Sori vaan. Todellisuuteen ei tarvita tietä, koska se ei ole paikka jossakin, se on kaikkialla.

Tuonpuoleista on mahdotonta sanoin kuvata. Bohm ja Krishnamurti keskustelivat siitä usein. He käyttivät sanaa mysteeri. Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana tarkoittaa "salaperäistä, arvoituksellista, selittämätöntä asiaa, arvoitusta tai salaisuutta".

Päiväkirjassaan Krishnamurti käytti hienoa sanaa toisenlaisuus, otherness, viitatessaan meille tuntemattomaan todellisuuteen.

Ei kannata kiistellä sanasta. Oleellista on, olettaako maailman loppuvan ajatusten rajalla. Jos tätä tosissaan yrittää selvittää, tajuaa, että kyseessä on mahdoton kysymys, johon ei voi vastata.

Kauneus on faktoissa.

Tiede on jo ratkaissut monta mysteeriä. Aivotutkija Katri Saarikivi katsoo, että tieteen tehtävä on avata ihmeen maailmaa jokaiselle ja herättää hyviä kysymyksiä. Maailmaa kannattaa tutkia tieteen menetelmin, ei vain omien uskomusten pohjalta. Tiede voi auttaa yhteisen, jaetun todellisuuden kauneuden paljastamisessa.

Kauneuden kyllästämä

Lapsena monet ovat kokeneet tuon toisen todellisuuden, mutta aikuistuminen ja kaupungissa eläminen johtavat luontoyhteyden menettämiseen. Aikuiset "unohtavat" katsoa kuuta, kävellä metsässä ihmetyksen vallassa, kuunnella musiikkia kaikki aistit auki tai katsoa kumppaniaan syvälle silmiin.

Bohm toteaa, että kaiken ajateltavissa olevan voi selittää. Voimme tutkia syvemmältä ja lisää, mutta mysteerin ydin on ja pysyy ratkaisemattomana. Juuri sehän siinä on hienointa, ei millään muotoa ahdistavaa!

Einstein on sanonut, että mysteeri on kauneinta, mitä ihminen voi kokea. Sehän on myös kaiken todellisen taiteen ja tieteen lähde. Voimme aistia sen, ja se vaikuttaa mieleen ja kehoon. Kun olemme täysin uppoutuneita mihin tahansa mieluisaan ja rakkaaseen, ilmassa leijailee ihmeellistä taikapölyä.

Monia kiehtoo kokea ja luoda mystiikkaa. Tieteessä haluttiin Bohmin mukaan alun perin paljastaa kaikki salaisuudet, mutta sittemmin tultiin toisiin ajatuksiin, kun vastausta ei löytynyt atomimallista.

Ego voi kokea tarvetta selittää mysteerin. Yrittäessään tehdä niin se tekee Bohmin mielestä itsestään jonkin sortin parodian. Ne, joiden kokemukset todistavat mystiikan olemassaolosta, puhuvat muistinsa pohjalta.

Mysteerin tunne on melkein kokonaan kadonnut monesta syystä. Yhtenä syynä on tietämisen harha. Emme millään halua myöntää, että on olemassa jotakin, mitä emme ymmärrä tai pysty selittämään.

Herkkyys ja selkeys paljastavat kätketyn.

Krishnamurti asettaa joitakin ehtoja mysteerin kohtaamiseen. Ensiksikin kehon täytyy olla erittäin herkkä ja tietoinen. Mieli ei voi olla neuroottinen eikä tunteellinen, sen on havaittava asiat suoraan, sellaisina kuin ne ovat. On myös oltava psykologista selkeyttä.

Tunnetta mysteeristä ei voi välittää toiselle, jokaisen on ihan itse koettava se. Joistakin asioista vain tulee sellainen tunne, että niissä on enemmän kuin näyttää olevan.

Sitä ei myöskään tulisi yrittää analysoida. Se on kuin kukka, joka ei enää ole kukka sen jälkeen, kun siitä on repinyt terälehdet.

Viimeinen ehto on, että ei toivo eikä halua kokea sitä, ei tietoisesti eikä salaa.

Mysteerin kokee, kun mieli on hiljaa. Ajatusta ei silloin ole, eikä egoa. Päässä on ihan hiljaista.

Kaiken perusta vaientaa mielen

Huhtikuussa 1980 dialogissa Krishnamurtin kanssa Bohm viittasi kaikkeuden mysteeriin käyttäen termiä ground, "kaiken perusta". He päätyivät tähän sanaan pohtiessaan, mitä on mielen tuolla puolen.

Sen voi kohdata vasta, kun ajattelu on päättynyt. Siksi sitä ei voi tunnistaa. Tunnistaminen edellyttää ajattelun liikettä.

Ajattelu on luonut egon peloista, tuskasta ja surusta. Ajatus kaiken perustasta voi kuulostaa egosta hyvältä, koska se haluaa löytää rauhan. Se etsii rauhaa ensin itsestään, ja ellei löydä, kyselee toisilta. Se voi myös kuvitella rauhan ja alkaa kaupata sitä totuutena.

Todellisuuden löytämiseksi ei tarvita karttaa eikä kompassia. Ei sitä löydä samalla tavalla kuin avaimia tai puolisoa. Me olemme osa todellisuutta. Jos tämän näkee, loppuu hoppu ja lakkaa turha touhu. Silloin on yhtä maailman kanssa.

Krishnamurti sanoo, että aivosoluissa tapahtuu muutos silloin, kun kaiken energian alkulähde on saavutettu. Hän vertaa tätä kirurgiseen toimenpiteeseen. Jotakin todella syvällistä tapahtuu.

Ihmiset ovat vuosikausia yrittäneet tavoittaa kaiken perustaa, mutta tehneet siitä käsitteen ja tavoitteen. Idässä halutaan valaistua ja lännessä elää kuoleman jälkeen taivaassa.

Ego keksii kaikki tavoitteet omista tarpeistaan. Kun jotakin puuttuu, se kuvitellaan, ja alkaa jahti: ruokaa, vaatteita, rahaa, ystäviä, seksiä tai valtaa. Kun yksi puute on poissa, mieli halajaa jotakin muuta.

Haluamme enemmän kuin tarvitsemme.

Kun puute päättyy, jää kaikki muu: koko maailma. Tavoitteemme ei siis ole päästä sateenkaaren tuolle puolen, vaan ymmärtää ego. Miksi se haluaa enemmän kuin tarvitsee?

Vastaus on varsin yksinkertainen: ego ei tyydy siihen, mitä se on tai omistaa, koska se osaa kuvitella hyvän ja pahan, jotain enemmän tai vähemmän, huonompaa tai parempaa.

Lue rivien välit

Miksi emme näe, miten mielemme systeemi toimii? Miksi annamme sen hallita elämäämme?

Selvitä asia itsellesi. Ota mikä tahansa ajatus ja katso, mitä se kertoo itsestään. Mikä ajatus on, ja miksi juuri se pälkähtää päähäsi? Mikä synnytti sen, mitä se yrittää viestittää? Selvitä, tuliko se muistista vai aistien kautta. Kuvaile tai kuvita ajatus niin tarkasti kuin voit.

Seuraava askel on hankala. Kysy itseltäsi, mitkä ovat oletukset ajatusprosessin takana. Mitä haluat saavuttaa ja miksi?

Kysymisen pointti on ymmärtää, ei tuomita eikä puolustella toimiasi. Kysyt, koska olet utelias.

Tästä eteneminen edellyttää oivalluskykyä. Sana intelligence on johdettu kahdesta sanasta: inter ja legere. Se tarkoittaa "rivien välistä lukemista". Bohm selittää: "Ajatus on kuin kirjan informaatio, ja oivalluskyky ymmärtää luetun merkityksen."

Jokainen osaa oivaltaa.

Oivalluskyky on oiva työkalu ongelmien ratkaisemiseksi, mutta ehdottoman tarpeellinen ihan jokaiselle. Jokaisella on ainakin piilevänä kyky oivaltaa asioita, eikä arki suju ilman sitä.

Oivalluskyky antaa merkityksen sanoille ja tunteille. Ajatellessamme oivallus ei kuitenkaan toimi. Oivallukset tulevat silloin, kun ajattelu hetkeksi hellittää otettaan.

Näin me emme ole tottuneet asiaa ajattelemaan. Oletamme, että ajatteleminen nimenomaan tuottaa oivalluksia, uusia ajatuksia.

Oivallusten saamiseksi on kuunneltava sanojen lisäksi merkityksiä. Pelkillä korvilla ei kuule oleellista. Oivallus rikkoo ehdollistuman, tavat ja mielikuvat. Aivojen tietoinen taso on kova, nokkela ja fyysisesti hauras. Se ei oivalla, vaan jopa vastustaa uutta.

Aivot vaurioituvat ja toimivat kaoottisesti, kun niissä on liikaa ajatuksia, itseä, pelkoa ja surua. Perinteet ovat ehdollistaneet aivot kokemaan tietynlaisen todellisuuden. Käsityksen rakenne on sama idässä ja lännessä, vaikka uskomusten sisällöt eroavatkin.

Kuunteleminen on ratkaisu.

Aivot alkavat parantua, kun kykenemme kuuntelemaan sitä, mitä on ajatusten tuolla puolen. Tuo jokin voisi synnyttää täysin uudenlaisen ihmisen ja yhteiskunnan.

Tässä on meidän mahtava mahdollisuutemme.

Miljoonan ihmeen jahdissa

Työskentelin 20 vuotta suomalaisessa suuryhtiössä ennen kuin perustimme syksyllä 1997 filosofi Esa Saarisen kanssa yhteisen yrityksen. Missiomme oli "tehdä ihmiset onnellisiksi työssään".

Muutamat idolimme olivat tästä teemasta puhuneet, mutta kehitimme ikioman tyylin toteuttaa se. Pidimme luentoja, järjestimme seminaareja ja dialogeja, joissa haastoimme ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan ja oivaltamaan työn merkityksen.

Olen kirjoittanut yhdeksän kirjaa yhdessä tekemisestä, johtamisesta, elämässä onnistumisesta. Esa on puhunut näistä teemoista yli 40 vuotta ja saanut ihmiset tajuamaan oman potentiaalinsa.

Elämän tarkoitus on tuottaa ihmeitä.

Viestimme ydin kiteytyy yhdessä lauseessa: Työn ja elämän tarkoitus on tuottaa ihmeitä.

Siitä on kyse aina ja kaikessa. Voimme saada aikaan jotakin ihmeellistä, jos tahdomme sellaista tehdä. Kyvyt meillä on, mutta tahto ehkä hiukan ruosteessa.

Monet kutistavat elämänsä. He eivät osaa katsoa elämää ihmetyksen vallassa. He tekevät työtään pelkän palkan tähden. Palkka on vain yksi seitsemästä syystä tehdä työtä. Ne kuusi muuta on hyvä kaivaa päästään vaikka hohtimilla.

Olen tavannut liian monta ihmistä, jotka eivät pidä työstään tai suorastaan vihaavat sitä. Arvioin, että työni kautta tapaamistani tuhansista ihmisistä puolet kokee joutuvansa tekemään töitä. Toinen puoli haluaa tehdä omaa työtään, koska he käyttävät mielellään mahdollisuutta tehdä hyvää toisille.

Työ ja elämä ovat samassa paketissa. Jos haluamme hyvää elämää, meidän on tarkistettava suhteemme työhön. Liian monet kokevat, että heitä ei työssään arvosteta tarpeeksi, mutta heidän arvionsa voi olla väärä.

Tilanne muuttuu, kun he alkavat osoittaa enemmän arvostusta ja luottamusta toisille. Ei ole mitään järkeä tuhlata elämää ajattelemalla kielteisesti. Kaikki keräämämme paha energia tekee elämästä apean.

Elämää voi rakastaa silloinkin, kun se ei ole kivaa.

On osattava käsitellä kaikkia ajatuksia ja tunteita. On tärkeätä aika ajoin tarkistaa omat motiivinsa tehdä työtä. Omasta työstä ei tarvitse pitää, mutta sitä pitää rakastaa - vaikkapa siksi, että kaikki tehtävät tarjoavat mahdollisuuden tehdä ihmeitä.

Periaate on todella yksinkertainen: asiakkaat odottavat meiltä jotakin. Heille voi antaa vähän enemmän. Annetun hyvän määrä palautuu tuplana takaisin.

Niin tekee kuin näkee

Sama sopii elämäänkin: jos näkee erityistä, syntyy erityistä. Elämän näkeminen oikein on kaiken tekemisen lähtökohta. Se kohottaa mielen ja parantaa aivot.

Tämä ei tarkoita, että elämä pitää hyväksyä sellaisena kuin se on. Oleellista on olla tietoinen ja toimia aina niin kuin oikein on.

Elämän näkeminen oikein kohottaa mielen ja parantaa aivot.

Sinussa ja jokaisessa kohtaamassasi ihmisessä on valtava näkymätön ja käyttämätön potentiaali. Kun tämän tajuaa, haluaa tehdä asialle jotain.

On kolme tapaa kokea ihme: nähdä, tehdä tai olla.

On kolme tapaa kokea ihme: nähdä, tehdä ja olla.

Ihmeen voi nähdä missä ja kenessä tahansa. Aina voi tehdä jotakin ihmeellistä, mutta voi myös tajuta itse olevansa ihme. Elämällä ei ole laitoja. Kaikki latistavat ajatukset ovat mielemme tuotteita.

Laskin kerran, että jos valveilla ollessaan näkee tai tekee kaksi ihmettä tunnissa, ehtii elämänsä aikana kokea miljoona ihmettä.

Suorasanainen amerikkalainen businessguru Tom Peters nosti esiin monta tärkeää asiaa kymmenen vuotta ennen muita. Hänellä on monia voimallisia oivalluksia, mutta pikku pätkä kirjasta The Pursuit of Wow kolahti minuun erityisen rajusti:

Jokainen päivä on ihme.
Jokainen tuulen henkäys, lumikuuro,
jokainen hyvä uutinen on ihme.
Nauti niistä,
et ole täällä ikuisesti.

Maailman näkeminen ihmeenä on mahdollista jokaiselle ja missä tahansa kolkassa. Ihmeisiin ei voi olla törmäämättä: kun kohtaa tuntemattoman kadulla, katselee oman lapsensa varttumista tai tuntee sadepisaroita ihollaan. Sellaisen voi kokea istuessaan junassa ja seikkaillessaan somessa, kun kuulee äidin höpöttävän hellästi vauvalleen tai seuraa vanhan pariskunnan verkkaista kävelyä liikenteen seassa käsi kädessä.

Ne kaikki jäävät näkemättä, jos ihminen on liian täynnä itseään.

Tietoisena oleminen on ihme, jota kukaan maailmassa ei pysty selittämään tai todistamaan. Asioiden tunnistaminen on vain toinen puoli tiedostamista. Suoraan näkeminen on se juttu.

Älä ala listata tai laskea ihmeitä. Siitä saa vain stressiä. Ole tietoinen. Riittää, että rakastaa sitä, mitä näkee ja tekee. Silloin tajuaa, että kaikessa on enemmän kuin koemme.