7. Kaikki hyvä tehdään toisille

Elämä ei ole egonrakennusta, vaan toisille tekemistä.

Kaikki toiminta lähtee tarpeesta ja tarkoituksesta: jotain puuttuu ja se on tehtävä. Kerätään kasaan ihmiset, jotka ryhtyvät toimeen.

Asiat lähtevät usein menemään pieleen, kun tekemistä aletaan organisoida. Tarve ja tarkoitus unohtuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun asetetaan tavoitteet ja jaetaan tehtävät ihmisille. Tätä kutsutaan johtamiseksi.

Käytännössä johtaminen tarkoittaa, että luodaan hierarkia ja byrokratia, jossa ihmiset valjastetaan kapeaan rooliin. Heidän tekemistään valvotaan ja tuloksia arvioidaan mittareilla, joita eivät ole määritelleet tekijät tai työn kohde, siis asiakkaat. Johto asettaa ne omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Tämän seurauksena tarkoitus kuolee ja organisaatiosta tulee itseisarvo. Systeemi tekee itsestään tärkeän ja ottaa oikeuden alistaa työn tekijät ja asiakkaat omien tavoitteidensa toteuttamiseksi.

Näin syntyy komentoketju, jota näennäisesti johdetaan "ylhäältä" käskyin. Käytännössä alistetut työntekijät turhautuvat ja tekevät väkinäisesti oman osansa.

Johtamisen tutkijat tajusivat tämän kuvion kauan sitten, mutta sukupolvien on pitänyt vaihtua, että uudet opit ovat menneet perille. Siirtymää joudutti se, että ihmisiä aidosti arvostavat ja tarkoituksensa oikein ymmärtäneet organisaatiot menestyivät jättäen jähmeästi toimivat kumppaninsa kitumaan.

Pikkuhiljaa on tajuttu, että organisaatioilla ei ole itseisarvoa. Ne eivät ole olemassa itseään, vaan toisia ihmisiä varten. Tämä on johtanut tavoitteiden uudelleen asettamiseen. Muutos on kuitenkin tapahtunut kohtuuttoman hitaasti, ja menee vielä tovi päästä maaliin.

Maalissa ollaan vasta, kun jokainen ihminen ymmärtää, että kaikki hyvä elämässä tehdään toisille. Tekijä saa kyllä tässä pelissä oman osansa.

Seitsemän syytä syttyä

Meidän on tajuttava, että tarkoitusta ei voi väkisin työntää toiseen. Jokaisen on se itse sisäistettävä. Tämä edellyttää, että ihmisten alistaminen lopetetaan ja heidät otetaan aidosti mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.

Näin ei useinkaan ole. Ei ole vaikea löytää organisaatioita, jossa ihmisiä ei kuunnella. Heidät pakotetaan noudattamaan ohjeita, jotka eivät palvele kenenkään etua ja kutistavat ihmiset mekaanisiksi suorittajiksi.

Ihmisten arvostaminen löytyy kyllä monen organisaation arvojulistuksista, mutta ihmisten kokema arvostus on luokattoman heikkoa.

Aliarvostuksen kokemuksesta seuraa, että ihmiset eivät halua antaa parasta panostaan organisaatiolle, jonka yksipuolisesti asetettuja tavoitteita he eivät voi aidosti allekirjoittaa.

Ylijohtamisesta seuraa alisuorittamista. Kun ihmiset kutistetaan rattaan osaksi, johtamisen objektiksi, he joko tyytyvät osaansa tai tekevät parhaansa johtoa uhmaten, koska kokevat olevansa vastuussa omasta työstään. Edunsaaja on se, jolle työ tehdään: asiakas.

Suhde työhön vaikuttaa isosti koko elämään. Työssä koetut tunteet eivät jää työpaikalle, vaan kulkevat kehomme kyydissä kotiin. Työtä inhoava purkaa pahaa oloaan rakkaisiinsa, jotka ovat syyttömiä uhreja ja voivat korkeintaan lohduttaa läheistään.

On olemassa yksinkertainen keino tilanteen korjaamiseksi: työn tarkoituksen kirkastaminen. Kirjoita paperille seitsemän syytä tehdä töitä. Palkan lisäksi pitää löytää kuusi muuta. Ainakin kaksi niistä liittyy seuraavaan teesiini.