OSA 1 OIKEIN NÄKEMINEN 

Oikein näkeminen on
maailman kohtaamista
sellaisena kuin se oikeasti on.
Se on suoraa yhteyttä
elämän ihmeeseen.

On kolme tapaa kohdata ihme: nähdä, tehdä tai olla.

Elämme ihmeiden keskellä, mutta emme niitä näe, koska emme katso oikein.
Jokaisella ihmisellä on myös kyky tehdä ihmeitä, jotain sellaista, jota hän pitää mahdottomana.
Hienointa on kuitenkin kokea olevansa osa elämän ihmettä.

Totta on se, mitä maailmassa ihan oikeasti tapahtuu. Siihen voi reagoida egolla tai ilman. Tarvitsemme egoa selvitäksemme arjesta, mutta emme sen harjoittamaa vääristelyä ja pomotusta.

Elämme kahdessa maailmassa: toinen on totta ja toinen egon luoma. Elämä suorana on totta, egon maailma kuviteltua.

Suorana eläminen on aitoa iloa ilman reunaehtoja. Se on vapautta ja rakkautta. Siinä on totuus läsnä. Se on elämää ilman mielen luomia kuvitelmia. 

Suora näkeminen on maailman näkemistä ilman egoa. 

Jos toimisimme aina oikein, maailma ei olisi sellainen sotku kuin nyt on.    

Maailmassa tapahtuu paljon sellaista, mitä kukaan ei halua. Kaikelle pahalle on syy: mielemme asetuksissa on virhe.

Nykymenoa hallitsee egokeskeinen ja aikaan ankkuroitu maailmankuva. Se on viemässä meitä laumana kohti rotkoa. 

Jos kaikki egon pönkittämiseen käytetty energia kohdistuisi yhteyden luomiseen ihmisten välille, löytäisimme nopeasti ratkaisun kaikkiin maailmassa rehottaviin ongelmiin, sekä omiin että yhteisiin.

Egoismi on aikamme levinnein aate ja se on nyhdettävä juurineen.

Kaikki hyvä elämässä tulee siitä, että kytkeytyy maailmaan suoraan, ilman välikäsiä ja vääristelyä. 

Elämä suorana on yhteyttä, jota ei voi kuvata sitä kutistamatta. Päämme päivittämällä kytkeydymme elämän ihmeisiin.    

Mielemme ohjelmassa olevan vian korjaaminen edellyttää, että mielen asetukset kytketään online-moodiin.

Mielellä on kolme perustehtävää. Ikävä kyllä se mokaa kaikissa kolmessa.

Mielen saa toimimaan oikein päivittämällä sitä pyörittävän ohjelman. 

Hyvä elämä on virittymistä ihmeiden taajuudelle. Siinä maailmassa mieli toimii oikein ja korjaa itseään kaiken aikaa.

Elämme yhdessä ja samassa maailmassa toisten ihmisten, eläinten, kukkien ja tähtien kanssa, mutta samalla jokainen elää omassa kuplassaan, mielen rakentamassa muka-maailmassa.

Maailman tila on ikävä todiste siitä, että tässä rakennelmassa on jotain pielessä. Maailma on rikki.

Ihmisten enemmistö torjuu ikävät faktat kieltämällä ne tai pakenemalla unelmiin. Toivo paremmasta on mielen sisäistä huumetta, pakoa todellisuudesta.

Itseaiheutetut ongelmat sekä yksilön että yhteisön tasolla ratkeavat, kun niitä lakkaa luomasta. Me olemme ongelma, jota yritämme ratkaista. 

Apea arki alkaa muuttua upeaksi, kun tajuaa muutoksen alkavan mielestä. Jos maailmalle haluaa tehdä jotakin, se on nähtävä toisin. Kun näkee toisin, alkaa toimia toisin.

Mieli toimii kaiken aikaa kahdella tasolla: ajassa ja suorana. Ajassa elävä mieli on se, minkä tunnemme, ja jonka avulla toimimme aineen maailmassa. Se perustuu muistiin ja on tarpeen ja tärkeä omalla alueellaan. Suora mieli toimii tässä ja nyt. Se elää kaiken ytimessä, siinä, mitä todella tapahtuu. Elämä ei ole sille käsite, vaan yhtä ihmettä.

Yleisen käsityksen mukaan ego on isäntä ja ajattelu renki. Tämä on virhe. Mielen tehdasasetuksissa on ajattelua, mutta ei egoa. Tunne egosta syntyy vasta kun alamme ajatella.

Tunne erillisestä egosta katkaisee yhteyden elämän ihmeeseen.

Ego eristää ihmiset toisistaan ja luo kaikki ongelmat. Ei se raukka itse edes tajua tätä, vaan tekee kaikkensa pitääkseen yllä elämänvalhettaan.

Yksinkertainen keino kytkeä mieli elämän realiteetteihin on kysyä itseltään: Mitä elämässäni on liikaa ja mitä liian vähän? Tämä harjoitus toimii paremmin kuin olettaisi.