5. Mieleni minut tekevi

Kuten alussa totesimme, mieli toimii kaiken aikaa kahdella tasolla: ajassa ja suorana.

Ajassa elävä mieli on se, minkä tunnemme, ja jonka avulla toimimme aineen maailmassa. Se perustuu muistiin ja on tarpeen ja tärkeä omalla alueellaan.

Suora mieli toimii tässä ja nyt. Se elää kaiken ytimessä, siinä, mitä todella tapahtuu. Elämä ei ole sille käsite, vaan yhtä ihmettä.

Egomme on muistin tuottama käsite, ja elää itse luomiensa ongelmien keskellä. Se ei tajua omaa osuuttaan ongelmien synnyssä, vaan etsii syitä ja syyllisiä itsensä ulkopuolelta. Ja niitähän löytyy!

Suora mieli näkee egon harhautuksen, eikä usko sen tuputtamaan puppuun. Se käyttää egoa vain tarkasti rajatulla alueella ja tietyissä tehtävissä. Ilman muistia olisimme hukassa. Emme ymmärtäisi sanoja, osaisi puhua, tunnistaisi toisia, emmekä löytäisi kotiin.

Isäntä ja renki

Ego on mielen luomus, jonka harsimme kasaan tiedoista ja kokemuksista. Näin syntynyt kuva tuntuu erittäin todelliselta. Sanomme, että olemme mitä ajattelemme.

René Descartes totesi jo 1600-luvulla, että ajatteleminen todistaa minän olemassaolon: "Ajattelen, siis olen". Hän ei kuitenkaan ottanut kantaa siihen, kumpi luo kumman, ajattelu minän vai minä ajattelun.

Yleisen käsityksen mukaan ego on isäntä ja ajattelu sen renki. Tämä on virhe. Mielen tehdasasetuksissa on ajattelua, mutta ei egoa. Tunne egosta syntyy vasta kun alamme ajatella.

Ego ei kuitenkaan tyydy rengin rooliin, vaan haluaa ottaa ohjat, ja itse päättää, mikä on oikein ja mikä ei, mitä se haluaa ja mitä siltä puuttuu. Pohdinnoissaan se päätyy eksistentiaalisin ongelmiin tajuamatta, että on itse luonut itsensä ja oman maailmansa.

Tunne erillisestä egosta katkaisee yhteyden elämän ihmeeseen. Ego voi kyllä kuvitella tai määritellä jonkin sortin ihmeeksi, mutta molemmissa tapauksissa kyse on egon itsensä luomasta käsitteestä.

Ego taistelee monella rintamalla, kokee pieniä voittoja ja hurmoksen hetkiä ja nielee elämän katkeraa kalkkia. Se elää kaiken aikaa itseluomassaan, jakaantuneessa maailmassa, jonka jakolinja kulkee minän ja ei-minän eli muun maailman välillä.

Egoismi on aikamme sairaus, mielen vakava vamma. Ego eristää ihmiset toisistaan ja luo kaikki ongelmat. Ei se raukka itse edes tajua tätä, vaan tekee kaikkensa pitääkseen yllä elämänvalhettaan.

Liikaa ja liian vähän

Yksinkertainen keino kytkeä mieli elämän realiteetteihin on kysyä itseltään: Mitä elämässäni on liikaa ja mitä liian vähän?

Vaikutusta tehostaa, jos vastauksensa kirjoittaa paperille niin, että sen näkee. Kun kiteyttää ajatuksensa, niistä saa otteen.

Ehdotan, että käytät vastaamiseen yhden minuutin. Se riittää hyvin. Vastaus tulee yleensä helposti.

Toisen minuutin voit halutessasi käyttää sen pohtimiseen, mitä aiot vastauksen takia tehdä. Sekin vastaus kannattaa kirjoittaa. Suosittelen kuitenkin, että et näytä paperia kenellekään. Näin tulet ehkä vastanneeksi rehellisemmin.

Toista sama viikon välein niin kauan kun elämässäsi on jotain liikaa tai liian vähän. Olet maalissa, kun mieli on karsinut kaiken ylimääräisen ja kerännyt kaiken tarvittavan.

Jos haluat jutella vastauksistasi jonkun kanssa, suosittelen valitsemaan kumppanin, joka ei ole liian läheinen.

Tässä harjoituksessa mielen alitajuinen osa puhuu tajuiselle mielelle. Mitä suorempaa puhe on, sitä paremmin se tepsii.

On tärkeätä, että havainnot ovat toteavia, eivät syyttäviä eivätkä tuomitsevia. Tarkoitus on lempeästi ohjata itseä, se tyyli toimii paremmin kuin syyllistävä ruoskiminen.

Oma kokemukseni tästä harjoituksesta on, että se toimii paremmin kuin olettaisi. Syytä en tiedä, mutta arvelen tämän johtuvan siitä, että huomion kohdistaminen omaan elämään puhuttelee syvältä. Havainto vaikuttaa heti tai ainakin nopeasti.

Puhutaan metatasolla vaikuttamisesta. Asetamme itsemme tarkkailun alle ja pitää olla aika tyhmä, jos siitä ei mitään opi.

Tämä tehtävä osoittaa useimmille, että oma elämä on enemmän kohdillaan kuin miltä tuntuu. Pienet viilaukset suuntaan tai toiseen riittävät.

Kun näkee itsensä oikein ja tietää mitä haluaa, voi siirtyä tekoihin.