Yhtä ja kaikki

Kymmenes kirjani on valmiina painoon. Takana on kolmivuotinen kiehtova urakka.

Kutsun Sinua vakavaan, kiihkottomaan ja tekoihin johtavaan dialogiin ihmisen tulevaisuudesta. Mitä meidän tulisi yhdessä ja yksilöinä tehdä, että maailma olisi parempi kuin se nyt on. 

Kirjani lähtee siitä, että omien huoliemme ohella meillä on viisi isoa yhteistä ongelmaa: ympäristön tila, taloushaasteet, sairaudet kehossa ja mielessä, väkivalta monissa muodoissaan ja kohtuuton ja tarpeeton eriarvoisuus. Näiden ratkaisemiseksi tarvitsemme erilaista ajattelua ja erilaisen mielen kuin se mitä käytämme omassa arjessamme.

Olen vuosikausia pohtinut miksi emme ole pystyneet ratkaisemaan näitä ongelmia. Onko kyse taitojen vai tahdon puutteesta?

Kirjassani esittämä vastaus perustuu fyysikko David Bohmin esittämään näkemykseen, että tarvitsemme uuden kartan maailmasta, mielestä ja ajattelusta. Vanhassa kartassa on pari isoa virhettä, erityisesti oletus erillisyydestä ja käsityksemme ajasta.

Sata vuotta sitten fysiikka mullisti käsityksen maailmasta, mutta tämä ei ole juurikaan vaikuttanut peruskäsityksiimme itsestämme. Teemme nyt paljon isomman virheen kuin ihmiset, jotka olettivat maan olevan litteä ja kiertävän aurinkoa. Sekin perustui ihmisten havaintoihin, mutta oli väärä.

Ajatus yksilöllisestä erillisyydestä on paitsi väärä, myös vaarallinen. Se aiheuttaa ristiriitoja ihmisten välillä. Tilanne ei muutu, jos emme korjaa tätä luuloa. Olemme erilaisia, mutta emme erillisiä, sillä elämme samassa maailmassa ja toisistamme riippuvaisina.

Bohmin mukaan näkemämme ja kokemamme maailman lisäksi on jotain, josta meillä on vain aavistus. Se on maailma, johon egoilla ei ole asiaa. Bohm kutsuu sitä piilojärjestykseksi siksi, että emme pysty havaitsemaan sitä aistien avulla. Meillä on kuitenkin suora yhteys siihen esimerkiksi silloin kun lumoutuneena ja itsemme unohtaen katsomme tähtitaivasta tai kuuntelemme musiikkia.

Kirjani viesti on, että kaikki ihmisen ongelmat voidaan ratkaista. Tämä edellyttää, että olemme valmiit vaihtamaan muutamat väärät oletuksemme oikeiksi. Oleellista on ymmärtää, miten ajattelu prosessina tuottaa sellaista, mitä emme tahdo.

Erityisesti toivon, että kirjani rohkaisee lukijaa tutkimaan omaa ajatteluaan ja päättelemään itse, mikä on totta, oikein ja mahdollista. Tähän tarvitsemme ajatusaistin. Meillä on se kyllä, mutta emme sitä juurikaan sitä käytä.

Tarvitsemme myös uuden agendan. Paras tapa aloittaa on tutkia omia oletuksiaan ja havaita, miten riippuvaisia olemme toisistamme. Elämme yhtä ja samaa maailmaa, ei ole muita rajoja kuin mielemme piirtämät. Kun tämän oivaltaa, näkee maailman oikein ja tajuaa olevansa erottamaton osa sitä.

Elämme kahdessa maailmassa. Maailma 1 on se, mitä juuri nyt tapahtuu. Maailma 2 se, mitä ajattelemme kaikesta. Oikeasti on vain yksi maailma: se, jonka me jaamme.