Suorana

On kaksi tapaa elää elämäänsä: ajassa ja suorana. Ajassa elämiseen liittyy menneiden muistelua ja tulevaisuuden suunnittelua, katumista ja toivomista, vertailua, haikailua ja monenlaista tavoittelua. Suorana eläminen tarkoittaa mielen kytkeytymistä siihen mitä ihan oikeasti tapahtuu, tosiasioihin. 

Ajassa elävä mieli koostuu käsitteistä, kokemuksista, uskomuksista, mielipiteistä, tunteista. Ne muodostavat minuuden. Koemme maailman eri tavalla riippuen siitä, mihin uskomme, mitä tiedämme ja tunnemme, mitä olemme kokeneet. Niistä muodostamme tunteen minästä, joka on erilainen ja erillään kaikista muista. Se on ainut laatuaan, ei ole kahta täysin samanlaista ihmistä.

Minuuden tunne on vahva ja väärä. Olemme erilaisia, mutta emme erillisiä maailmasta emmekä toisista ihmisistä. Olemme erottamattomasti kietoutuneita maailmaan ja toisiin ihmisiin. Tämä on selvää luonnonkansoille. Heillä ei ole edes sanaa 'luonto', he ovat luonteva osa kaikkeuden loputonta liikettä.

Tunne erillisyydestä syntyy mielessä, joka ei näe itseään oikein. Tunne syntyy kun suora yhteys todellisuuteen katkeaa. Maailma on ihan sama kaikille, mutta se koetaan sisäisten suodattimien läpi. Siitä alkavat riidat ja niitä käydään monella tasolla: ihmisen sisällä, ihmisten välillä, ihmisten ja luonnon välillä ja ihmisen ja maailmankaikkeuden välillä. Kaikki ristiriidat ovat ihmismielen luomia ja ylläpitämiä.

Elämä suorana on seuraavan kirjani teema. Kysyn, onko mahdollista nähdä maailma sellaisena kuin se oikeasti on. Tämä kirja on kolmas osa sarjaa, jonka aloitin vuonna 2015 julkaistulla kirjallani Mielen tuolle puolen ja jatkoin vuonna 2020 ilmestyneessä kirjassani Yhtä ja kaikki - näe ja ole maailma.

Idea tiivistettynä on, että kaikki maailman ongelmat johtuvat ihmisen mielestä. Mieli on rikki, koska tapamme ajatella tuottaa vääristyneen kuvan todellisuudesta. Aivoissamme olevat asetukset ovat pielessä, pahasti vinksallaan. Ne ovat kuitenkin helposti korjattavissa ja muutos alkaa oivaltamalla, että elämä on suora lähetys. Tuo oivallus muuttaa suhteemme itseemme ja maailmaan. Oikein näkeminen kytkee meidät yhdessä ajattelemisen tilaan ja ratkaisee ristiriidat mielten väliltä poistamalla niiden juurisyyn.

Tämä näkemys haastaa ajassa elävän mielen ja se tekeekin kaikkensa torjuakseen sen: tarrautuu entistä tiukemmin omiin uskomuksiinsa ja oletuksiinsa.

Ihmiskunta on nyt tienhaarassa: joko annamme tämän lajin tuhoutua ristiriitojen seurauksena tai oivallamme ratkaisun tähän itse tuottamaamme ongelmaan.

Kirjaa kirjoittaessani minulle kirkastui, että mieli on jumissa vanhoissa asemissaan, mutta voi minä hetkenä tahansa muuttua ja vapautua, mutatoitua. Tämä havahtuminen ei ole pitkä prosessi vaan välitön välähdys, jossa mieli luopuu valheistaan ja kytkeytyy maailmaan, jossa kaikki on yhtä: sisäinen ja ulkoinen, minä ja maailma, me ja kaikkeus.

Kaikki panokset on laitettava hetkeen, jossa ilmenee koko elämä, mennyt ja tuleva.