Mielen valta ja mielivalta

Kaikilla ihmisten ongelmilla on yhteinen nimittäjä, juurisyy.

Sitä on vähän vaikea havaita, koska meiltä puuttuu ajatusaisti. Emme täysin tunnista ajatustemme valtaa meihin. Siksi meitä on helppo manipuloida, saada uskomaan puolitotuuksiin ja suoranaisiin valheisiin.

Näin voisi kiteyttää keväällä 2020 ilmestyneen kirjani "Yhtä ja kaikki" perusviestistä. Kirja pohjautuu amerikkalaisen fyysikon David Bohmin ajatuksiin maailman ja mielen suhteesta.

Esitin kirjassani, että YK:n Agendassa 2030 mainittujen 17 globaalin ISOJEN ongelmien ratkaisun ehtona on, että tavassamme ajatella tapahtuu syvällinen muutos. Ei riitä, että ajatustemme sisältö muuttuu, meidän on ymmärrettävä ajatusprosessi uudella tavalla ja opittava elämään yhdessä. 

Edelleen on vallalla vakava väärinymmärrys ihmismielen toiminnasta ja ajattelun roolista siinä. Maailmankuvamme perustuu erillisyyden ja ajan harhoille. Uusi fysiikka paljasti tämän yli sata vuotta sitten, mutta vieläkään emme ole tajunneet egon syvintä olemusta. Ego estää meitä näkemästä maailmaa oikein ja aiheuttaa paljon pahaa. 

Jokainen katselee maailmaa oman mielensä linssien läpi. Nuo linssit ovat kulttuurin ja kasvatuksen värittämät ja määrittämät, mutta ne ovat vain linssit. Tätä emme tajua vaan samaistumme tiettyihin ajatuksiin ja torjumme toiset. Tästä saavat ristiriidat alkunsa.

David Bohmin tapaaminen 40 vuotta sitten muutti ajatteluni täysin. Bohmille ajattelu on kollektiivinen prosessi, dynaamista energiaa, joka siirtyy "langattomasti" ihmisten välillä. Omaksumme ajatuksemme toisilta, usein alitajuisesti. 

Yksilöt eroavat toisistaan, mutta me ihmislajin edustajat olemme myös samanlaisia. Meissä on sama pelon, ilon ja surun psykologinen rakenne. Tunteet tarttuvat ja leviävät mielestä toiseen ja sekoittuvat. Tämä ominaisuus tekee meistä ihmisiä ja siksi voimme kytkeytyä toisiin, eläytyä toisten tunteisiin, rakastaa, huolehtia, välittää, myötäelää ja surra.

Yksilön mieli ei ole erillinen vaan erottamattomasti yhteydessä yhteiseen, kollektiiviseen mieleen. Erojen korostaminen johtaa eristymiseen ja klikkiytymiseen, riitoihin ja sotiin, oman edun tavoitteluun. Tässä on myös surun siemen.

Me emme kuitenkaan ihan oikeasti elä eristyksissä. Elämme samalla planeetalla seitsemän miljardin kaltaistemme kanssa. Korona on tämän karulla tavalla osoittanut. Marsiin matkustaminen ei ratkaise maailman pulmia.

Jos meillä olisi ajatusaisti, tajuaisimme heti ajatustemme seuraukset. Korjaisimme virheemme ennen kuin paha toteutuu. Näin ei tapahdu, koska emme näe, että ajatuksemme ovat itse tuotettuja. Ne eivät ole faktoja, vaan tulkintoja. Tätä emme näe. Jokainen kokee tulevansa uskollaan autuaaksi. Uskomukset sekä yhdistävät että eristävät ihmiset.

Maailman tila on karmea todiste siitä, mitä tosiasioiden kieltämisestä seuraa. Egon riehuessa mielen valta muuttuu mielivallaksi, haluksi alistaa toisia ja tuomita eri tavalla eläviä ja näkeviä.

Egon riehuessa mielen valta muuttuu mielivallaksi.

Maailma on sellainen, millaiseksi mielemme sen tekee. Uusi fysiikka paljasti, että havaitsemamme maailman takana on maailma, josta emme tiedä juuri mitään. Sen tiedämme, että siinä maailmassa ei ole erillisyyttä eikä aikaa. Ne molemmat ovat oman mielemme tuotteita.

Ajatus maailmasta, jossa kaikki on yhtä, tuntuu samanaikaisesti sekä tosi hienolta että lähes mahdottomalta. Se ei kuitenkaan ole utopia, vaan totta jokaiselle, joka heittäytyy elämän virtaan ilman ehtoja.

Elämä ei ole staattista. Se on eläväinen ja dynaaminen prosessi, kaiken aikaa kaikkialla. Sen voi kokea ilman että sitä osaa selittää. Lapset eivät osaa, siksi he ovat niin ilon täyttämiä ja energisiä touhuissaan.

Elämä on liian iso mahtuakseen pieneen mieleen. Tosiasiat täyttävät uteliaan mielen ilolla ja ihanuudella, jota suloisimmatkaan sanat eivät selitä. Tuossa ilossa ei ole egoa, ei erillisyyttä, ei aikaa. Se on ekstaasia, jota lähes epätoivoisesti etsimme, mutta ei se etsimällä tule vaan omalla aikataulullaan, yllättäen, milloin missäkin muodossa: konsertissa, kävelyllä, ystävän tai tuntemattoman kohtaamisessa, kirjaa lukiessa, autolla ajaessa tai lumisadetta katsoessa. 

Ajatusaistin toimiessa omia tai toisten esittämiä ajatuksia ei arvostele eikä arvota, luokittele oikeiksi ja vääriksi. Silloin mieli siirtyy ikäänkuin nauhoituksesta suoraan lähetykseen. Asiat tapahtuvat ja mieli vapautuu omien oletustensa vankilasta.

Tähän tilaan on oikotie. Bohm kutsuu sitä suoraksi havaitsemiseksi. Suoran havaitsemisen tilassa mieli elää faktoissa. Mielen valta meihin lakkaa ja toimimme niin kuin oikein on. 

Olemme nähneet, millaisia ongelmia valheessa ja fiktioissa eläminen tuottaa. Sanalla sanoen: mielivaltaa. Vuorovaikutus ja dialogi on mahdotonta jos jokainen pitää kiinni ikiomasta fiksaatiostaan. 

Maailman näkeminen oikein on hyvän näkemistä maailmassa. Tämä on toivomme: hyvän näkeminen maailmassa tuottaa hyvää, se tuottaa paremman maailman kuin tämä, jota hallitsee itsekkyyden, röyhkeyden ja ahneuden agenda.

 Hyvän näkeminen maailmassa tuottaa hyvää.

Maailma ei ole minun eikä sinun, se on yhteinen. Tämä on tärkein läksymme ja sen oppiminen liittää meidät yhdeksi kaiken kanssa.

Ketään ei voi pakottaa tai edes houkutella näkemään maailmaa oikein. Se tapahtuu ilman pinnistystä ihmiselle, joka kytkeytyy maailmaan ilman egoa. Näin tapahtuu kun antaa elämän virrata lävitseen. Yhteys kuitenkin katkeaa heti kun kokemus muuttuu muistoksi.

Elämä on suora lähetys. Nyt ja aina. Vapautuminen egon vallasta kytkee ihmisen maailmaan, jossa on kaikki hyvä.

Ps. "Yhtä ja kaikki - näe ja ole maailma" on luettavissa kokonaan täältä.