Faktoilla on väliä!

Seurasin Amerikan vaaleja intensiivisesti. Tällä kertaa oli kyse paljon enemmästä kuin presidentin valinnasta. Kyse oli maailmankuvasta, ihmisarvosta, luottamuksesta ja integriteetistä - mikä on sopivaa ja mikä ei ole.

On vaikea ymmärtää, että niin moni halusi antaa valtakirjan vastakkainasettelulle, tosiasioiden vääristelylle ja suoranaiselle valehtelulle. Neljä vuotta jatkunut ihmisarvon ja demokratian vähättely, peittelemätön pilkkapuhe ja egoistinen pullistelu on ollut äärimmäisen piinaavaa katsottavaa.

Vaarallisinta on ollut piittamattomuus faktoista. Se on tuhon tie. 

Oleellista ei ole se, uskooko ihminen omaan puppuunsa vai ei. Se on, toimiiko hän oletusten vai faktojen pohjalta.

Asian tekee vaikeaksi ensiksikin se, että monista asioista ei ole faktatietoa. Maailma on monimutkainen systeemi, josta tunnistamme vain pinnan. On vaikea tai jopa mahdoton ennakoida, mitä seurauksia teoillamme on. Emme voi tietää, miten ilmaston tai talouden käy, miten korona etenee tai mikä on huominen suuri uutinen. 

Mutta näemme maailman tilan ja on korkea aika ryhtyä sanoista tekoihin. Se ei onnistu, jos ei tunnusta tosiasioita vaan vääristelee niitä mielin määrin.

Emme me toki aina toimi faktojen vaan omaksumamme maailmankuvamme pohjalta. Jokaisella on ikioma käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä ei. Näkemykset ovat subjektiivisia ja niistä saa aikaan mojovia riitoja monilla areenoilla.

Meitä ohjaavat vakaumukset, joille ei usein ole faktapohjaa. Ne ovat alitajunnan kamaa. Meidän on todella vaikea muuttaa niitä edes silloin kun on selvää näyttöä siitä, mihin ne johtavat. Ne ovat identiteettimme perusta ja ne on vahvoilla tunteilla mieleemme pultattu. Tämän huomaa jos on joskus koettanut saada jonkun muuttamaan omaa vakaumustaan? Faktojen avulla se ei ainakaan onnistu.

Faktojen kieltämiselle on fysiologinen syy. Siinä ei ole kyse tahdon puutteesta tai tyhmyydestä vaan tietynlaisesta itsesuojelusta. Haemme turvaa. Mitä turvattomampi maailma on, sitä suurempi on turvan turva.

Valheiden ja röyhkeän propagandan maailmassa kukaan ei ole turvassa. Olemme jo nähneet, mihin itsekkyyden agenda on johtanut. Maailma on riekaileina ja ihmiset janoavat lohtua. Jos sitä ei saa faktoista, ihmiset takertuvat lähes epätoivoisesti uskomuksiin.

Tämä voi näyttää noidankehältä, mutta ei ehkä kuitenkaan ole. David Bohm esitti ratkaisun tähän umpikujalta näyttävään tilanteeseen. Hän osoitti, miten maailmasta saamamme informaatio vääristyy mielessämme. Me emme reagoi faktaan vaan omaan tulkintaamme siitä.

Hän ehdotti, että meidän ei tulisi reagoida ärsykkeeseen heti vaan rauhassa tutkia, onko kyse tosiasiasta vai omasta tulkinnasta. Jos tähän pystyy, mielen automaattiohjaus kytkeytyy pois päältä ja mieli alkaa toimia faktojen pohjalta. 

Tämä ei ole helppoa, mutta sitä voi testata missä tahansa arjen tilanteessa. Huomatessasi tunnepitoisen reaktion anna sen kaikessa rauhassa väreillä mielessäsi ja paljastaa lähteensä. Voi olla, että närkästys tai ilahtuminen on aitoa ja perusteltua. Voi myös olla, että tunne tulee syvemmältä, jostakin aiemmin kokemastasi.

Bohm puhuu kolmen sekunnin viiveestä, joka on ärsykkeen ja sen aiheuttaman reaktion välissä. Tuon viiveen takia emme tunnista, että tunteen tuottaa omamielemme eikä kohde, johon reagoimme.

Ego on vikkelä reagoimaan ja se ottaa vallan jos sen antaa kaikessa rauhassa touhuta. Maailma kuitenkin toimii niin kuin toimii, ei se suostu ehdoitta tottelemaan egoa. Törmätessään maailmaan ego joko muuttuu tai murskaantuu ja alkaa kitua.

Jos pystyy kohtaamaan faktat, ego sulautuu yhteen maailman kanssa ja vapautuu itse rakentamastaan vankilasta. Se alkaa "tanssia faktojen kanssa". 

Haastattelin David Bohmia Englannissa syyskuussa 1980 vähän sen jälkeen kun hänen kirjansa "Wholeness and the Implicate Order" oli ilmestynyt.

Kirjassaan Bohm lähtee siitä, että näkyvän todellisuuden takana on maailma, josta kaikki näkemämme on peräisin. Kysyin häneltä, voiko ihminen nähdä sen. Hän vastasi, että ei voi, mutta jokainen voi tunnistaa näkevänsä vain osan maailmasta ja se vapauttaa mielen oikeassa olemisen taakasta.

Tämä tarkoittaa, että mistään asiasta emme näe kaikkea. Kaikessa on enemmän kuin näemme, mikään ei ole vain se miltä se näyttää tai tuntuu. 

Tämä räjäytti tajuntani ja suhteeni todellisuuteen. Oivalsin, miten vähäinen on ymmärrykseni ja miten loputon on maailma. En voi eikä minun tarvitse tietää tai osata selittää maailmaa. Elämä alkoi näyttäytyä ihmeenä.

Bohm korosti myös, että faktat yhdistävät ihmiset, koska ne ovat samat kaikille. Erilaiset tulkinnat erottavat meidät toisistamme ja aiheuttavat näkemyseroja. Niistä pääsee kun kytkeytyy faktoihin ja katsoo niitä syvemmin kuin tapana on. Pinnan alta paljastuu maailma, jossa ei ole egon luomia rajoja ja muureja. 

Kirjani Yhtä ja kaikki pohjautuu David Bohmin ajatuksiin ja on toistaiseksi vapaasti luettavissa täältä. Kirjaani hänen keskusteluistaan Jiddu Krishnamurtin kanssa voi perehtyä täällä.