Kun sanoja ei tarvita

On aika kääntää ihmiskunnan kurssi. Maailman isoja ongelmia ei voi ratkaista yksitellen eikä kukaan yksin. On löydettävä niiden aiheuttaja, juurisyy ja poistettava se. 

Hyvä uutinen on se, että meillä on keinot ratkaista maailman kriisi. Huono uutinen on se, että emme käytä niitä. 

Tarvitsemme uuden agendan. Tämänhetkinen agendamme on egoistinen, itsekeskeinen. Emme havaitse tätä, koska meiltä puuttuu ajatusaisti - tai itse asiassa emme käytä sitä.

Sunnuntaina ilmestyneessä kirjassani Yhtä ja kaikki - Näe ja ole maailma (Basam Books) lähden siitä, että ajatuksemme tuottavat nyt maailmaa, jollaista kukaan ei halua! Syytämme tästä toisiamme, mutta se ei auta ratkaisemaan yhteisiä ongelmiamme ja kääntämään kurssia. 

On vain yksi maailma. Sen me jaamme ja sitä luomme. Miksi emme tajua tätä? Me elämme ihmeellisten uskomusten sokaisemina. Emme näe maailmaa oikein, katselemme sitä vääristävien linssien lävitse. Siksi riitelemme, siksi vihaamme, siksi pelkäämme ja siksi aiheutamme loputonta kärsimystä. Ja siksi emme rakasta.

Tämä kierre on katkaistavissa, mutta ei se pelkästään tahtomalla katkea. Meidän on tajuttava, mikä estää meitä näkemästä, että olemme yhtä.

Tämä on kymmenennen kirjani teema: voisimmeko ratkaista ihmisenä olemisen ongelman, poistaa maailmasta vääryyden, julmuuden ja tyhmyyden? 

Emme, jos jatkamme nykyisellä tyylillä, kuvitellen olevamme erillisiä yksilöitä ja oikeassa silloinkin kun olemme väärässä. Voimme, jos tajuamme syvästi, mikä estää meitä olemasta yhtä.

Kirjassani käsittelen kahta mieleen liittyvää virhettä ja miten ne voisi korjata. En ole itse tätä keksinyt vaan referoin vuonna amerikkalaisen fyysikon David Bohmin ajatuksia. 

Ihmiskunnalla on nyt 10 isoa haastetta: ilmastonmuutos, sodat, tasa-arvo, köyhyys, uskonnolliset konfliktit, hallitusten korruptio, saastunut ruoka ja vesi, koulutus, hyvinvointi ja turvallisuus ja työttömyys. Suurin osa ongelmista on ihmisen aiheuttamia. Suhteessamme maailmaan, toisiin ja itseemme on systeemivirhe. Olemme omaksuneet väärän mielenmallin.

Ratkaistaksemme globaalit ongelmat meidän on opittava näkemään oleellinen ja toimimaan uudella tavalla yhdessä. Elämme kolmella tasolla: yksilöllisellä, yhteisellä ja kosmisella. Kosmisella tasolla ongelmia ei ole, mutta ihmisten tasolla on.

Mieli on yhteytemme todellisuuteen. Mielellä on oikeastaan kolme tehtävää: kerätä tietoa maailmasta, luoda todellisuutta ja yhdistää meidät maailmaan, mutta se ikävä kyllä mokaa kaikissa kolmessa: vääristelemme tietoa, luomme "huonoa" todellisuutta, ja mielemme erottaa ja eristää meidät maailmasta. 

Mielen kyky nähdä ohi, olla havaitsematta jotain, on käsittämätön. Me olemme liian varmoja, että näemme kaiken ja oikein. Tosiasiassa näemme aika vähän ja monet asiat ihan väärin.

Olemme siis väärässä ja vaarassa, koska emme erota faktoja ja fiktioita. Mielessämme on itse asiassa koko ajan käynnissä viisi ottelua: järki vastaan tunteet, minä vastaan mielikuvani, ihmisten väliset kisat, ihminen vastaan luonto, ja ihmisen paikka universumissa.

Nämä viisi ottelua päättyvät, kun ego siirtyy käsitteiden maailmasta faktojen maailmaan. Kun elää suorassa yhteydessä todellisuuteen, ristiriitoja ei ole! 

Uuden fysiikan mukaan suhteemme toisiimme ja kaikkeuteen ei ole ulkoinen vaan sisäinen. Me kuljetamme ihmisiä sisällämme. Olemme riippuvaisia toisistamme fundamentaalisella tavalla. 

Sisäinen suhde tarkoittaa, että ilman toista ei ole toista. Me synnymme niissä suhteissa, joissa olemme. 

Me tarvitsemme äkkiä ja kipeästi uuden kartan mielestä. Vanha kartta on johtanut ristiriitoihin, joita emme osaa tai aina edes halua ratkaista. Vakaumuksemme voi estää meitä ymmärtämästä toisen vakaumusta.

Me tarvitsemme egoistisen agendamme "I love me, myself and I" tilalle uuden ja paremman, esimerkiksi "We are the world" olisi sellainen.  

Egokeskeinen, pelkoon perustuva maailmankatsomus on järkyttävä ja tuhoisa. Siitä pitää päästä ja heti. Pitää oppia olemaan auki maailmalle, antaa maailman tapahtua. Olla utelias ja iloinen niin kuin pieni lapsi on aamusta iltaan. Silloin ei spekuloi, vaan elää hetkessä ilman, että ryhtyy elämään hetkessä, harjoittamaan hetkessä olemista. 

Ja on välitettävä, muistakin kuin omista rakkaista. Ilman rakkautta maailma on erämaa.

Ennen kaikkea tarvitsemme ajatusaistin. Ajatusaistin avulla havaitsemme omat ajatukseni ja korjaamme niitä samalla tavalla automaattisesti kuin kehomme korjaa asentoaan, ettemme kaadu. Meillä on tämä kymmenes aisti, mutta emme käytä sitä, koska ajattelu terrorisoi mieltämme. Emme tajua riittävän herkästi, mitä seuraa, jos korostamme vaikkapa isänmaata väärällä tavalla, koska ajatuksen ja teon välillä on viive.

Kirjassani en syytä ketään. Systeemivirhe ei ole kenenkään syytä, se on virhe systeemissä ja syntyy kun kaksi erinapaista törmää. Sen voi kuitenkin korjata heti kun havaitsee ja haluaa. Nyt emme havaitse, emmekä aina edes halua.

Moni on pyytänyt minua antamaan action pointit, mitä pitää tehdä. Kirjan viimeisen kappaleen otsikko on "Aloita siitä missä olet". 

Katso maailmaa ympärilläsi, tutki omia oletuksiasi.
Mikä on totta ja mikä ei?
Näe itsesi osana systeemiä,
joka ei pääty omaan mieleesi eikä ryhmiin joihin koet kuuluvasi.

 Ylitä tajunnan rajat ja tunne kosminen järjestys. 
Tunne universumin pulssi kehossasi.
Tunne että aikaa ei ole.
Kaikki on oikealla paikallaan.
Kaikki on järjestyksessä. 

Tunne, miten kaikki on yhtä. 

Tuo tunne yllättää meidät joskus. Silloin sanoja ei tarvitse.

Tämä teksti on tiivistelmä kirjani julkistuksessa pitämästäni esityksestä, joka on katsottavissa youtubessa.