10. Kaikki on kesken

Useimmilla ihmisillä on vääristynyt käsitys ihmeistä. Uskomusten ääripäät ovat, että ei usko ihmeisiin, tai uskoo niihin sokeasti.

Aluksi vierastin itsekin ihmeen käsitettä, kunnes määrittelin sen asiaksi tai tapahtumaksi, jota emme ymmärrä tai osaa selittää. Sitähän elämä pohjimmiltaan on, ihmeellistä.

Suurin osa ihmisistä ei koe näkevänsä eikä tekevänsä ihmeitä. Itse suhtaudun heihin samalla tavalla kuin Greta Thunberg niihin, jotka eivät usko ilmastonmuutokseen. En halua puhumalla vakuutella heitä. Minulle riittää se, mitä oikeasti on.

Elämä ei ole minulle uskonasia. Kohdatessani toisen ihmisen tiedän hänestä mitättömän vähän. En kuule hänen ajatuksiaan, en tiedä hänen salattua suruaan. Jos en näe häntä ihmeenä, en katso häntä tarpeeksi syvälle.

Kun kaadut, nouse nopeasti

Ryhtyessämme tekemään jotain emme voi tietää, mitä syntyy. Eteen tulee vaikeita kohtia, umpikujia, epätoivon hetkiä.

Taitoluistelija Kiira Korpi totesi viisaasti, että jos kilpailussa kaatuu, pitää nousta nopeasti ja jatkaa ohjelma loppuun.

Ei meidän ole tarkoitus olla täydellisiä, virheettömiä. Eikä meidän tarvitse yrittää yksin. Sanotaan, että yhdessä olemme enemmän. Se on tosi laimeasti todettu, meitähän ei kehoa lukuun ottamatta edes ole olemassa yksin.

On kytkeydyttävä elämään ja nähtävä, että jokaisessa kohtaamisessa ja tehtävässä on ihmeen toteutumisen mahdollisuus. Kun jokin hyvä ja syvä valtaa mielen, tuntee kohoavansa.

Elämä yllättää sekä myönteisesti että kielteisesti. Usein käy paremmin kuin oletimme. Ego ja aivot kuitenkin etsivät varmuutta. Me haluamme tietää ja olla turvassa, vaikka tiedämme, että maailmassa ei ole mitään turvaverkkoa. Mitä tahansa voi tapahtua.

Tavoitteita ja unelmia voi olla, mutta niiden ei saa antaa kaapata mieltä kokonaan. Yhden kortin varaan rakennettu mieli kapenee ja kutistuu. Se ei enää näe ihmeitä ympärillään.

Elämä on hamaan loppuun asti kesken. Laulaja-lauluntekijä Yona kuvittaa keskeneräisyyttä kauniisti laulussaan Kesken vertaamalla elämän liikettä perhosen toukkaan, paranevaan haavaan ja puolikuuhun.

Kaikki kohdillaan

Elämä suorana on mitä on, totta ja todellista, toisinaan ihanaa ja välillä aika kamalaa. Mutta elämä on käynnissä ja elämme sitä ajassa. Sillä osastolla ei ole mitään valmista, eikä koskaan tule.

Ajatukset liikkuvat ajassa; muistamme menneen ja kuvittelemme tulevan. Liike ajassa on vain oletus. Prosessi itsessään ei tapahdu ajassa, vaan mielessä nyt.

Tämän tajutessamme mielessämme tapahtuu mullistus. Ego ei enää ole show'n tähti, eikä johdossa. Se palvelee meitä, jos meidän pitää liikkua ajassa: muistaa, tietää, suunnitella tai unelmoida. Siinä kaikki.

Kun ego löytää oman paikkansa ja tyytyy rooliinsa renkinä, elämä muuttuu hetkessä suoraksi ja yksinkertaiseksi. Ajan kulumisen tunne muuttuu elämiseksi suorana. Silloin näkeminen on tekemistä.

Silloin virheet korjaa heti eikä huomenna. Oikein nähty on oikein tehty.

Ympyrä sulkeutuu. Kun tuntee olevansa osa elämän ihmettä, ego lakkaa etsimästä itseään tai omaa onneaan. Se ei ole erillinen maailmasta, vaan yhtä sen kanssa.Silloin kaikki on kohdillaan; juuri nyt kaikki on oikein ja hyvin. Mika Waltarin runossa Sunnuntai kiteytyy tämän kirjan ja suorana elämisen - ydinviesti:

HUOM. Julkaisulupa saatu vain painettua kirjaa varten. Runossa Waltari kuvailee pyhäpäivän tilannetta kotonaan päätyen sanoihin: "kaikki on oikein ja hyvin". Aarre löytyy Ritva Haavikon toimittamasta kirjasta Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY 1979) sivulta 148.