Krishnamurti: Havaintoja

Ajatus Krishnamurti's Notebookin uuden painoksen kääntämisestä syntyi keväällä 2015 sen jälkeen kun Ajan päättyminen oli käännetty suomeksi ja toimitettu kirjapainoon.

Nyt – 9 vuotta myöhemmin – kirja on käsissä. Tuntuu aika hyvältä.

Tämä käännös on tulosta monen ihmisen yhteistyöstä. Pohjana on Elsa Puolanteen ja Mirjam Karpion tekemä suomennos, joka ilmestyi vuonna 1980 nimellä Tämä tapahtui. Tätä uutta käännöstä tehdessä apunani oli Krishnamurti tiedotusyhdistyksen työryhmä ja tekoälyäkin käytimme. Sillä oli yllättävän hyviä ehdotuksia joidenkin kohtien kääntämiseksi. Lisäksi pätevä kustannustoimittaja Antti Immonen teki huolellisen tekstintarkistuksen ja hänen ansiostaan tarkkuus ja luettavuus paranivat merkittävästi.

Kysyimme useista kohdista tulkinta-apua myös Krishnamurti Foundationilta, ja muutamassa kohdassa oikea muoto tarkistettiin alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja paljastui jopa, että englanninkielisessä versiossa on muutamia virheitä.

Kirjan takakannessa sanotaan, että tämä on erityinen kirja. Tämä on ainoa, jossa Krishnamurti kuvaa omaa mieltään, sisäistä maailmaansa.

Kirjassa kuvataan, miltä maailma näyttää kun sitä katsoo sellaisena kuin se on. Myöhemmin Krishnamurti otti käyttöön sanan insight, jonka olemme kääntäneet suoraksi näkemiseksi, ei siis oivallukseksi kuten se usein tulkitaan. Suora näkeminen tapahtuu mielessä, joka ei elä ajassa eikä ajatusten vallassa vaan suorassa yhteydessä kaikkeen havaittuun.

Krishnamurtille erillisyyttä ei ole. Maailma on liikettä, jossa kaikki on kytkeytynyt kaikkeen, ihan kaikki ihan kaikkeen. Kun hän katsoo taivasta, puita, ihmisiä kadulla tai ruusua puistossa, hän kokee jotain, josta käyttää tässä kirjassa hienoa termiä 'otherness', toisenlaisuus. Se on jotakin, mitä ei voi ymmärtää pelkällä mielellä. Siinä on pyhyyttä, jota arkimieli ei tavoita.

Toisenlaisuus tulee yllättäen eikä koskaan kutsumalla, saati vaatimalla. Se voi odottaa sinua huoneessa tai se kulkee mukanasi kävelyllä, mutta vain silloin kun keho on valppaassa ja vastaanottavaisessa tilassa, ei koskaan väsyneenä ja touhutessa. Yöllä se yllättää Krishnamurtin usein ja puhdistaa hänen aivonsa ajasta ja ajatusten kuonasta.

Krishnamurti käyttää tässä kirjassa sanaa 'prosessi' ilmiöstä, joka alkoi 1920-luvulla, tarkkaan sanoen 1922 ja se on "operoinut hänen aivojaan" siitä lähtien.

Muutamassa kohdassa kirjaa hän puhuu mutaatiosta, joka muuttaa aivojen tavan toimia. Mutaatiossa aivot kytkeytyvät siihen mitä on. Ne eivät tyhjene, vaan täyttyvät näkemisestä ja energiasta, joka virtaa kaikkialla ympärillämme ja sisällämme ilman rajoja.

Yksi Krishnamurtin keskeisistä väitteistä oli, että ajattelu ei auta vaan estää meitä kytkeytymästä maailmaan suoraan. Ajatukset muodostavat tulpan, suodattimen, jonka läpi näemme maailman. Emme tajua tätä, koska olemme oman ajattelumme vankeja.

Ihmisen vapauttaminen ajattelun vankilasta oli Krishnamurtin elämäntehtävä. Hän korosti, että kukaan toinen ei voi sitä tehdä, jokaisen on itse oivallettava totuus siitä mitä maailma on. Avainsana on näkeminen.

Kun lukee Krishnamurtin Havaintoja, tajuaa, miten rikas hänen maailmansa oli. Kirjan yhdeltäkään sivulta ei löydy itsekeskeistä kieriskelyä, vain ällistyttävän tarkkaa kuvausta siitä mitä hänen ympärillään tapahtuu. Suoran näkemisen tilassa aivot ovat äärimmäisen tietoiset yksityiskohdista ja pystyvät tallentamaan ne muistiin kuvatakseen niitä.

Krishnamurti ei kuitenkaan kerää henkisiä kokemuksia tai etsi elämää menneestä eikä tulevasta. Hän vain kertoo meille sanoilla mitä näki.

Tämän kirjan kääntäminen oli huikea matka mieleen. Se vaikutti ihan fyysisestikin, herkistäen.

Lukiessaan kirjaa tässä maailmanajassa tulee kerta toisensa jälkeen tunne, että Krishnamurtin opetus ei kyllä ole mennyt vielä perille. Harvat ihmiset tajuavat olevansa maailma. Me olemme omaksuneet itsellemme kapean identiteetin ja teemme siitä tärkeän. Olipa minämme miten suuri tahansa, se on silti vain ajattelun tuottama kuvitelma.

Maailman pahuus tunkee sisälle tajuntaamme vuodesta toiseen. Mitä me voimme tehdä?

Krishnamurtin vastaus oli, että maailma pitää nähdä sellaisena kuin se oikeasti on: sekä rujo että kaunis. Väkivalta on tosiasia, mutta niin on toisista välittäminenkin.

Mielemme on voimanpesä, joka pystyy menemään itsensä tuolle puolen vain luopumalla tahdosta päästä sinne. Avainsana on näkeminen, suora näkeminen, insight.

Se ei toteudu pyrkimällä johonkin kuviteltuun tilaan vaan laskeutumalla tähän hetkeen ja tuntemalla sen pyhyys.

Krishnamurti aloitti tajunnantilojensa kirjaamisen kesäkuussa 1961 ja kirjoitti melkein joka päivä yhdeksän kuukauden ajan maaliskuuhun 1962 asti.

Pari vuotta ennen kirjoittamista Krishnamurti oli todella sairaana ja joutui perumaan puhetilaisuuksia. Hän oli hoidoissa Sveitsissä mutta toipui sitten ja aloitti hurjatahtisen puhekiertueen Euroopassa ja Intiassa.

Krishnamurti ei muista mikä sai hänet aloittamaan kirjoittamisen. Eräässä haastattelussa hän myös totesi, että hän ei ajatellut että tämä teos joskus julkaistaan. En ole vakuuttunut. Arvelen, että Krishnamurti halusi, että ihmiset saavat käsityksen millaiselta hänen maailmansa näyttää.

Käsinkirjoitetut päiväkirjat jäivät hänen pitkäaikaisen managerinsa Rajagopalin haltuun ja vasta 1975 ne saatiin häneltä takaisin ja julki.

Krishnamurti oli vuonna 1957 allekirjoittanut sopimuksen, jossa Rajagopal saa kaikki oikeudet Krishnamurtin kirjallisiin tuotoksiin ja vasta monien oikeusjuttujen jälkeen oikeudet saatiin Krishnamurtin 1968 perustamalle Krishnamurti Foundation Trustille.

Krishnamurti's Notebook julkaistiin 1976, siis lähes 15 vuotta myöhemmin kuin ne oli kirjoitettu. Vuotta aiemmin oli julkaistu Krishnamurtin kolmiosaisen elämäkerran ensimmäinen osa. Nämä kaksi kirjaa yhdessä vaikuttivat ihmisten käsityksiin siitä, mistä Krishnamurti oikeastaan puhuu.

Krishnamurti korosti aina, että hänen opetuksiinsa pitää perehtyä mahdollisimman autenttisessa muodossa. Niitä ei saa tulkita. Kyse ei ole omaksuttavasta filosofiasta, ei ideoista, joiden mukaan yrittää elää, vaan elämisestä ilman ajattelun mielivaltaa.

Tämä tulee selväksi tätä kirjaa lukiessa tai kuunnellessa. Tästä on jo olemassa huhtikuussa ilmestynyt äänikirja, 12 tuntia 45 minuuttia kestävä maraton, jossa kirjan viesti hahmottuu hiukan eri tavalla kuin itse lukiessa.

Kuuntelin äänikirjaa kolme tuntia putkeen matkalla Englantiin huhtikuun lopussa eikä matka ole koskaan mennyt yhtä nopeasti. Joitakin kohtia olen kuunnellut monta kertaa ja melkein aina sana uppoaa syvälle ja jotain tapahtuu mielessä.

Lopuksi mainitsen, että Krishnamurtin elämäkerta ilmestyy lähiaikoina suomeksi Antti Immosen kääntämänä. Sekin on mainio kirja ja avaa Krishnamurtin elämän aivan uudesta kulmasta.