6. Aina voi enemmän

Ihmeiden tekeminen voi kuulostaa isottelulta, harvojen herkulta, jopa epätoivoiselta.

Höpö höpö. Kuka tahansa pystyy tekemään ihmeitä. On harmi, että tätä kykyä käytetään niin harvoin.

Ihmeiden mahdollisuus on kaikessa, mihin ryhdymme. Ihme toteutuu, jos tekemiseen heittäytyy tosissaan. Mitä tahansa voi tehdä ihmetyksen vallassa, antamalla elämän hohdon häikäistä ja temmata mukaansa.

Mielen tutkimus on osoittanut, että tekemisen ilo on suurinta tehdessämme jotakin sopivan haastavaa. Liian helppo tehtävä puuduttaa meidät ja sammuttaa intomme niin, ettemme anna parastamme. Liian vaikea tehtävä puolestaan pelottaa ja ahdistaa. Sen edessä hyydymme.

Paras tulos syntyy, kun joudumme vähän venymään selviytyäksemme kunnialla. Puhutaan hyvästä stressistä. Itse tykkään enemmän sanasta lataus, viitaten energiaan, jota kaikessa suorittamisessa tarvitaan. Sitäkin voi olla hyvää ja huonoa.

Hyvä lataus herättää meidät henkiin. Fokus kohdistuu oleelliseen. Haluamme toimia hyvin, ei kehujen toivossa vaan tekemisen ilosta ja omasta tahdosta. Hyvin tekemisestä tulee hyvä mieli.

Lataus on negatiivinen silloin, kun joudumme tekemään jotain pakosta tai koemme tekemisen täysin turhana. On paljon tehtäviä, jotka kuuluvat tähän sarjaan. Tekeminen vain vaikeutuu, jos sitä inhoaa tai jopa vihaa.

Kaikella on tarkoitus

Suosittelen, että ennen tehtävään ryhtymistä selvittää itselleen sen tarkoituksen. Tarkoitus on enemmän kuin vastaus kysymykseen, mitä on tarkoituksena saada aikaan ja miksi. Se on voima, joka saa meihin vipinää.

Tarkoituksen perään pitää kysellä erityisesti silloin, kun tekee jotakin arkista ja tylsää. Lähden siitä, että kaikella on tarkoitus, ja se selviää ennemmin tai myöhemmin. Se voi olla ilmiselvä tai piilossa mielen sopukoissa.

Jotkut tekevät tehtävälistoja. Se paljastaa, että meillä on eritasoisia tehtäviä. Joitakin tekee mielellään, toiset jättäisi mieluummin tekemättä tai antaisi toisten hoitaa. Sitten on tehtäviä, jotka voi hyvin jättää tekemättä ilman, että kukaan kärsii tai kuolee.

On turha stressata itseään tehtävistä, jotka pitää ehdottomasti tehdä. Lykkäämällä niitä vain pahentaa tilannetta. Tekemättömiä töitä kantaa mielessään ja se uuvuttaa kuten kaikki taakat.

Ihmeitä syntyy silloin, kun saa tehdä sellaista, mitä rakastaa tehdä. Tämä on universaali laki, joka koskee kaikkia ihmisiä.

Aitoa iloa syntyy siitä, että selviää hankalasta tehtävästä omin avuin tai toisten tukemana. Tästä syntyy hyvän kierre - ja ihmeitä.

Syy nousta

Jokainen pystyy keksimään keinoja oman elämänsä kohentamiseksi. Jos hakee helppoa elämää, joutuu pettymään. Elämä ei ole jukeboksi, josta saa lantilla kuulla kivoja kappaleita. Kohtalomme on kuunnella kaikkea, mitä meille soitetaan.

Elämä on tekemistä, jolla on tarkoitus.

Ihmeitä alkaa tapahtua, kun kytkeytyy siihen mitä tuntee ja tekee. Siihen ei tarvita egoa. Ego on tarpeen kun pitää muistaa, toistaa, osata, puhua, mutta elämään kytkeytymisessä ego on vain este tai hidaste.

Jos haluaa toimia oikein, ego on saatava pysymään lestissään. Se saa toimia havaitsemisen, muistin ja ilmaisun tuottamisessa, mutta sillä ei ole roolia suoran yhteyden luomisessa maailmaan.

Ego hakee hyötyjä ja huvia. Ja se haluaa päteä ja tehdä haasteellisia tehtäviä, joissa pääsee käyttämään ja näyttämään kykyjään. Niitä ei maailmassa kaikille riitä. Enemmistö kituu tehdessään tylsää työtä kohtuuttoman pienellä korvauksella.

Ilo elämään etsitään vapaa-aikana. Akkua ladataan kotona tai kavereiden kanssa. Vuosi vuodelta peilistä näkyy väsyneempi ja itseensä kyllästyneempi yksilö, jolle ihmeistä puhuminen tuntuu lähes irvokkaalta.

Tämä henkilö alisuorittaa, käyttää vain pientä osaa kyvyistään. Syitä on kaksi, molemmat niistä mielen alueella. Mitä tilanteelle voi tehdä, sitä käsitellään seuraavissa teeseissä.