4. Eroa keskinkertaisten kerhosta

Jokainen mieleltään terve ihminen haluaa

• hallita itsensä,
• kokea onnistumisen tunteen ja
• viihtyä elämässään.

Mutta elämä on armotonta. Se heittelee eteemme kaikenlaista sellaista, mitä emme halua emmekä hallitse. Teemme parhaamme, mutta joskus se riittää vain kestojäsenyyteen keskinkertaisten kerhossa.

Monet meistä tekevät tästä väärän johtopäätöksen. Kun unelmat eivät näytä toteutuvan, kun onnen lukko ei ensimmäisillä avaimilla aukene, me luovumme leikistä sen sijaan, että jatkaisimme kokeilua uusilla yhdistelmillä.

Osa työstä johtuvasta pahasta olosta on oikeutettua, se ei ole ihmisten pahaa tahtoa, ei itse keksittyä eikä asennevammaista kielteisyyttä. Maailma on monella tavalla tyly ja tympeä paikka ja vaikka suomalainen työkulttuuri on viimeisten vuosien aikana nopeassa tahdissa muuttunut monella tavalla, kehitettävää ei edelleenkään tarvitse tikulla kaivaa esiin.

Seitsemässä suhteessa keskinkertaiset työpaikat erottaa huipuista.

1. Keskinkertaiset tyytyvät keskinkertaiseen, huiput haluavat hohdokasta.

Keskinkertaisissa työpaikoissa riittää keskinkertaisen kehno työ ja tulokset, ainakin niin kauan kun se on mahdollista kilpailun vähäisyyden tai kilpailijoiden keskenkertaisuuden takia. Huippusuoritusta halutaan, mutta ei tosissaan edes yritetä tavoitella, tärkeimmät tavoitteet näyttävät olevan pysyä hengissä, selviytyä päivästä toiseen ja olla musertumatta työtaakan alle.

Keskinkertaiseen tyytyminen on seurausta väärinymmärretystä vaatimattomuudesta. Terveet ihmiset haluavat haasteita, he eivät halua vain olla olemassa, vaan tehdä jotakin sellaista, mitä pitävät tärkeänä. Ihmiset syttyvät päästessään kokeilemaan, mihin pystyvät.

2. Keskinkertaiset palvovat tulosta yksisilmäisesti, huipuilla on arvoja.

Jokaisen yrityksen tulee tehdä tulosta. Tuloksellaan yritys lunastaa paikkansa markkinoilla. On ihan turha keskustella siitä, onko tuloksen tekemisellä paikkaa yritysten arvojen joukossa.

Jos kuitenkin tuloksen tekemisestä tulee itseisarvoinen tavoite, sitä aletaan tavoitella keinoja pahemmin puntaroimatta. Kun hyvää tulosta yritetään tehdä hinnalla millä hyvänsä, tehdään hätäpäissään typeriä päätöksiä. Nopein tapa parantaa tulosta on karsia kustannuksia, mutta jos karsitaan väärästä päästä, leikkaukset maksetaan menetettyinä tuottoina.

Jokainen ymmärtää tämän. Vain tulosta sokeasti palvovat johtajat unohtavat sen, koska ovat liian hätäisiä päästäkseen näyttämään tulosta.

Viisas johtaja tietää, että tulosta ei voi tekemällä tehdä, sitä tulee luontevana seurauksena huippusuorituksista ja panostamisesta oikeisiin asioihin. Siksi hän keskittyy toiminnan parantamiseen ja ihmisten innostamiseen ja luottaa, että hyvää työtä tekemällä tulosta tulee.

3. Keskinkertaiset ylikorostavat asemaa, huiput eivät siedä kumartelukulttuuria.

Keskinkertaiset organisaatiot ovat rakenteeltaan hierarkkisia, liian johtajavetoisia ja liian vähän asiakaslähtöisiä. Työtä tehdessään ihminen joutuu jatkuvasti valitsemaan, kumpaa hän kumartaa: pomoa vai asiakasta. Valinta tehdään niin nopeasti ja vaistonvaraisesti, että sitä ei edes ehdi mieltää valintatilanteeksi. Tuskin täytyy edes sanoa, että tässä kisassa asiakas tulee usein hyvänä kakkosena.

Johtajien aseman ylikorostaminen perustuu nykyaikaan huonosti sopivaan käsitykseen organisaatiosta valtahierarkiana, jossa tärkeät ihmiset ovat "ylhäällä" ja vähemmän tärkeät "alhaalla". Epäkypsän johtajan mielestä tämä oikeuttaa hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi ja odottamaan itselleen asemansa mukaista kohtelua alamaisiltaan.

Hierarkia ehkä tarkoitettiin kuvaamaan työnjakoa, mutta pian se muuttui ihmisten mielissä ihmisen arvon mittariksi. Aseman nousu hierarkiassa ylemmäksi tarkoittaa yksiselitteisesti arvon nousua. Arvon konkreettisin ilmaus on palkka ja luontaisedut, mutta se ilmenee myös esimerkiksi siinä, ketä kuunnellaan.

4. Keskinkertaiset pitävät työtä tekeviä pieninä, huiput rohkaisee kaikkia kasvamaan ihmisinä.

Viime vuodet ovat olleet surullista aikaa ahkeralle, tunnolliselle ja kiltille ihmiselle. Työlle ja sen tekijöille ei juuri ole tekojen tasolla arvostusta osoitettu. Helppoa rahaa, asemaa ja valtaa, nopeata etenemistä, valtauksia, näkyvyyttä mediassa, optiomiljoonia ja korskeita kelohuviloita on pidetty saavutuksina ja menestyksen merkkeinä. Hyvää tulosta palvotaan riippumatta siitä millaisilla ihmisuhreilla ja kusetuksilla se on tehty.

Pienen ihmisen sitkeä työ on annettu tekijä, josta hänelle maksetaan pienelle ihmiselle sopiva palkka.

On katsottu, että työtä tekevää ei tarvitse arvostaa, kuunnella, kannustaa, koska hänen tekemisellään on vain välinearvo: joku muukin voisi tehdä saman työn.

5. Keskinkertaisissa aika kuluu puuhasteluun ja sairastetaan byrokraattipöhötystä, huiput luopuvat hanakasti kaikesta mikä ei enää toimi.

Keskinkertaisissa työyhteisöissä sorrutaan pikkumaiseen puuhasteluun. Päivät täyttyvät tarpeettomilla töillä. Aikaa tuhraantuu sellaiseen sorvin pyörittämiseen, josta asiakas ei hyödy eikä halua maksaa. Istutaan peput puuduksissa palavereissa, joissa vaietaan enemmän kuin puhutaan. Kukaan ei uskalla sanoa mitä oikeasti ajattelee, aito mielenilmaus säästetään aikaan ja paikkaan, jossa saa turvallisesti olla eri mieltä. Päätöksiä ehkä tehdään, mutta niihin sitoutuminen on enemmän silmänlumetta kuin ilmaus yhteisen ymmärryksen löytymisestä.

6. Keskinkertaisissa ei uskota ihmisten pystyvän keksimään uutta, huiput edellyttävät aloitteellisuutta.

Ihmisten luovuutta ei edes yritetä saada esiin. Säännöillä ja pelottelemalla ihmisiltä riistetään edellytykset uudistua ja tuottaa rohkeita muutoksia omassa työssään.

Epäkohtien esiintuomiseen ja aloitteellisuuteen ei kannusteta, koska pelätään sen paljastavan liikaa asioiden todellisesta tilasta ja lietsovan tyytymättömyyttä työpaikkaa ja johtoa kohtaan.

7. Keskinkertaisissa ihmisiä kohdellaan kutistavasti, huiput himoavat kukoistusta.

Ihmisten osaamista ja ymmärrystä räikeästi vähätellään. Heiltä odotetaan annettujen käskyjen kuuliaista noudattamista, eikä anneta mahdollisuutta luovuuden käyttämiseen täydessä mitassa. Monet johtajat näyttävät ajattelevan, että esimiehenä heillä on oikeus käsitellä ihmisiä niin kuin haluavat, että kohteliaisuus ja hyvät tavat eivät heitä koske.

Käytännön johtamisessa näkyy edelleen ylikorostuneita yrityksiä holhota ja alistaa toisia. Usein kutistava johtamistapa on tiedostamatonta, pelkkä opittu toimintamalli, jota johtaja ei edes huomaa toteuttavansa.

Alistetuksi itsensä kokevat eivät pääse ihmisinä kasvamaan täyteen mittaansa. Tästä on kolme suoraa seurausta.

Ensimmäinen seuraus on, että vain osa ihmisten kyvyistä tulee käyttöön. Tämä ei ole hyvä uutinen sen paremmin ihmisille itselleen kuin työyhteisölle.

Toinen seuraus on, että ihmiset tuntevat elävänsä vajaasti. He eivät ole tyytyväisiä itseensä. Tästä kärsii sekä työ, ihminen itse ja kaikki joiden kanssa henkilö on tekemisissä.

Kolmas ja vakavin seuraus on, että alistettuna oleva tottuu tilaansa niin, että alkaa itsekin uskoa olevansa niin pieni kuin minä ympäristö häntä pitää.

Syyttely sikseen

Jos ihminen haluaa selvitä työssään hengissä, hänen kannattaa yrittää vapautua kolmesta asiasta: syyttelystä, syyllistämisestä ja syyllisyyden tunnosta.

Syyttely ja syyllistäminen on helppoa ja houkuttelevaa, mutta äärimmäisen turhaa. Ei ihmistä vapauta, vaikka hän löytäisi satatuhatta syytä ja syyllistä kokemilleen kolhuille. Se saattaa helpottaa, mutta se on ansa.

Syiden hakemisen ja syyllisten sadattelun sijasta kannattaa keskittää kaikki huomio syiden ja seurausten ymmärtämiseen. Yrittäessään ymmärtää havaitsee, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin hätäpäissämme kuvittelemme.

Jotain kiehtovaa keskinkertaisten kerhossa täytyy olla, koska niin monet siihen jäävät. Silti kannattaa vakavasti harkita eroanomuksen jättämistä. Anomuksessa joutuu sitoutumaan siihen, että ei anna järjestelmän hallita itseään vaan haluaa itse hallita järjestelmiä.

Ihmisellä on kyky rakentaa järjestelmiä, mutta myös pätevyys purkaa niitä. Keskinkertaisten kerhosta pääsee pois kun järjestelmän uhri oppii sen käyttäjäksi.

Hyvää suoritustasoa on vaikea kuvitella syntyvän, jos sitä ei halua. On kuitenkin eri asia, haluaako hyvää vai joutuuko sitä tekemään. Nouset huipulle vain, jos haluat tehdä hyvää työtä siksi, että itse sitä haluat.

EROANOMUS
Keskinkertaisten Kerhosta

Minä ________________________  olen nyt saanut tarpeekseni. Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on paljon isompi juttu kuin olen tähän mennessä tajunnut. Olen huomannut, että Keskitien Kulkijana näen elämän leikistä liian pienen kaistaleen, en kuule elämän sinfoniaa tarpeeksi suurena.

Tahdon nyt itse selvittää, mihin tie vie. En halua kulkea vain tallattuja polkuja toisten perässä, tahdon raivata uusia reittejä, kulkea tiettömillä teillä, tehdä karttoja toisille, harhailla ja eksyä. Ihmetellä kaikkea ja ylistää elämää. Tahdon selvittää mitä olen ja miksi, ja tehdä mitä minun täytyy. Lakkaan elämästä toisten oletusten ja odotusten mukaan.

Tästä lähtien ohjenuorani kaikessa on se mikä minusta on hyvää ja kaunista, totta ja oikein.

Kiitos teille ystävät yhteisestä matkastamme.

Tiemme eroavat nyt, mutta tiedän että tapaamme.

Kaikessa ystävyydessä Teidän

------------------------------------------