25. Elämä on yhdessä tekemistä

Daniel Quinn kertoo kirjassaan "Ismael" puhuttelevan ja vähän pelottavankin tarinan miehestä, joka ryhtyy gorillan yksityisoppilaaksi.

Gorilla opettaa, että ihmiset ovat sivistyneen järjestelmänsä uhreja. Me toteutamme sellaista tarinaa, joka "pakottaa meidät tuhoamaan maailmaa voidaksemme elää". Tarinan tuhoa tuottava oletus on, että maailma on tehty ihmisille ja ihminen tehty hallitsemaan maailmaa. Sitä on eletty todeksi noin 10000 vuotta. Tarina on valloittajien ja hallitsijoiden suuruudenhullu harha, luonnosta irtikasvaneen ihmisen kuvitelma, joka synnyttää ja ylläpitää ahneutta, julmuutta, mielisairauksia, rikollisuutta ja huumeriippuvuutta.

Viisas gorilla osoittaa miehelle, että tämän näkemys maailmasta perustuu oletuksille, joita hän ei itsekään ymmärrä oletuksiksi.

Yleensä omia oletuksiaan alkaa epäillä vasta sitten, kun ne eivät enää ollenkaan toimi. Olemme enemmän tai vähemmän omien ajatustemme vankeja.

Mitä uskomme, sitä näemme. Jos uskomme, että ihmiset ovat pahoja, törmäämme koko ajan pahoihin ihmisiin. Jos uskomme, että toisiin voi luottaa, kohdallemme sattuu luottamuksen arvoisia ihmisiä.

Uskomustemme juuret ovat syvällä sisäisessä maailmassamme. Pulma ei ole se, että meillä on uskomuksia. Ongelmat alkavat, kun emme huomaa uskomusten vaikutusta itseemme. Kun uskomuksesta tulee totuutemme, juutumme ihmisinä jähmeiksi ja jämähtäneiksi. Oppiminen ja uteliaisuus lakkaavat, tilalle tulee oikeassa oleminen.

Kaikki ihmiset ovat omasta mielestään oikeassa. Jokainen meistä pystyy perustelemaan itselleen hatarimmat ja typerimmät uskomuksensa ja ennakkoluulonsa. Tämä on osa ihmisrodun pitkää perimää, keino suojella itseämme.

Uskomukset ohjaavat ja rajoittavat elämäämme monella tavalla, mutta emme koe niitä rajoittavina, koska ne ovat niin oleellinen osa itseämme, että emme edes havaitse niitä.

Selkeyttä sekamelskaan

Tämän kirjan lähtökohta on, että vain näkemällä omat ajatuksensa, oletuksensa, uskomuksensa ja odotuksensa niitä voi muuttaa. Omien ajatusten näkemisen tekee vaikeaksi se, että olemme niin tottuneita niihin, että emme enää edes pidä niitä ajatuksina.

Kiteyttämällä ajatuksensa, kirjoittamalla ne kortille tai paperille saa paremman otteen sinkoilevasta mielestään. Kiteyttäminen on eräänlaista hiljentymistä, rauhoittumista, mielen terästäytymistä.

Kysymyksistä lähdetään liikkeelle; yksinkertaisista perusasioista: mikä nyppii, mikä on oleellista juuri nyt, missä hankkeissa olen mukana...

Vastaamisella haetaan selkeyttä sekamelskaan. Tarkoitus on oivaltaa, mitä seuraavaksi täytyy tehdä, mitä ei. Elämä on toimimista, emme voi vain istua nurkassa ja odottaa elämän tulevan noutamaan meidät.

Ennen kuin ryntää tekemään, on hyvä hakea ajattelunsa katveita, etsiä asioita, joita ei näe. Tässä dialogi ystävien kanssa auttaa.

Nyt voit päättää, mitä haluat muuttaa. Muutos alkaa kuitenkin vasta, kun jonkin asian alkaa tehdä toisin. Yleensä tämä edellyttää, että asian on ensin ajatellut toisin.

Sukeltamalla oman mielen maisemaan saa selville omia rakkauksiaan ja mestaruuksiaan ja voi tunnustella tavoitteitaan. Vielä listaus hankkeista ja tukijoukoista, jonka jälkeen pääseekin maistelemaan Mestariminää, ihmistä joka haluaa olla.

Tarkoitus on koko ajan tutkiskella oletuksia ja uskomuksia, jotka kutistavat ja kahlitsevat elämäämme. Uskomukset paljastuvat parhaiten yhteistyössä toisten kanssa.

Hyvää yhteistyötä ei voi syntyä, jos ihmiset eivät pysty tarkastelemaan omia uskomuksiaan ja näkemään niiden seurauksia. Tavoitteena ei ole niinkään luopua uskomuksista kuin ymmärtää niitä.

Oletetaan, että kahdesta ryhmän jäsenestä toinen uskoo, että hankkeesta tulee mullistava, toisen mielestä se on epärealistinen ja epäonnistuu surkeasti. Kumpi uskomus on oikea?

Aivan niin, kukaan ei tiedä. Aika sen näyttää.

Mutta ennen kuin aika näyttää, on tehty yhtä sun toista. Oleellista on selvittää, mikä saa kummatkin uskomaan omaan näkemykseensä. Miten meidän tulee toimia, että siitä tulisi mullistava, mitä on varottava, ettemme epäonnistuisi.

Uskomukset vaikuttavat siihen miten toimimme. Tulevaisuudesta ei ole tietoa, on vain uskomuksia. Etenemme haparoimalla, erilaisia vaihtoehtoja punniten ja valiten, uskomme varassa.

Olemme enemmän kuin lapussa lukee

Vaarallisia uskomukset saattavat olla silloin kun ne ovat ennakkoluuloisia oletuksia, usein aika musta-valkoisia arvioita ihmisistä. Naulitsemme mieleemme jonkin käsityksen ihmisestä ja pidämme siitä kiinni. Ei ole oleellista merkitystä sillä onko kuva hyvä vai huono. Oleellista on ymmärtää, että tuo ihminen on aina enemmän kuin mielemme kuva hänestä.

Meillä on taipumusta liimailla lappuja toistemme otsiin. Nuo laput ovat aina arvoa riistävän yksiulotteisia. Näemme vain lapun, mutta kuvittelemme tuntevamme koko ihmisen.

Tämä on henkistä terroria, vaikka kutsuisimmekin sitä ihmistuntemukseksi ja realismiksi. Teemme väkivaltaa pitäessämme ihmisiä pienempinä kuin he ovat.

Jokainen ihminen on enemmän kuin hänestä näemme. Näemme vain pienen kaistaleen tämän hetkistä olemusta, emme kehityshistoriaa, joka ulottuu tuhansien vuosien taa, emme tulevaisuutta, joka eri muodoissaan jatkuu pitemmälle kuin ajatuksemme kantaa.

Uskomuksemme eivät paljastu siinä mitä sanomme. Ne paljastuvat koko komeudessaan ja karmeudessaan siinä, miten elämme ja miten kohtelemme toisiamme ja itseämme.

Unelmien yhteistyö

Yhdessä tekeminen ei ole periaatteessa vaikeata. Me kaikki odotamme tai toivomme hyvältä yhteistyöltä suurin piirtein samoja asioita. Unelmien yhteistyö rakentuu seuraavien yksinkertaisten periaatteiden pohjalle:

1. Jokainen saa olla oma itsensä. Kenenkään ei tarvitse yrittää olla muuta kuin hän on. Ei tarvitse näytellä fiksumpaa tai parempaa kuin on. Jokainen saa säilyttää omat kasvonsa. Tämä ei silti tarkoita, että jokainen saa tehdä mitä lystää tai purkaa pahaa oloaan toisiin.

2. Kukaan ei koe olevansa "vain". Kaikilla on oma roolinsa yhteistyössä. Tämä on tehtävä kaikille selväksi ja myös osoitettava käytännössä. Perusteita itsensä vähättelyyn ei pidetä yllä.

3. Kukaan ei ole pallo hukassa. Jokaiselle kerrotaan mahdollisimman tarkasti mitä häneltä odotetaan ja mistä vastaa. Hänelle annetaan tietoa niin että hän voi pätevästi suorittaa oman osuutensa urakasta. Selvästi kerrotaan sekin, mistä kukin päättää itsenäisesti, mistä sopii toisten kanssa.

4. Kaikkia kohdellaan reilusti. Ihmisiin luotetaan. Jokainen saa ansionsa mukaan. Ihmisen arvo ei määräydy aseman ja roolin vaan osaamisen ja tekemisen perusteella. Hyvästä suorituksesta kiitetään ja palkitaan asianmukaisesti, mutta huonosta työstä huomautetaan.

5. Ketään ei pomoteta. Jokainen saa päättää tai olla mukana päättämässä omaa työtään koskevista asioista. Ketään ei alisteta eikä nöyryytetä, kukaan ei joudu sokeasti tottelemaan käskyjä, joiden tarkoitusta ei ymmärrä.

6. Jokainen pääsee näyttämään mihin pystyy. Ihmisille annetaan mahdollisuus käyttää omia kykyjään monipuolisesti. Virheistä ei rangaista. Tavoitteet asetetaan niin, että niiden toteutuminen edellyttää heräämistä henkisestä horroksesta.

7. Toisille pidetään peukkuja. Kaikki haluavat toisten onnistuvan. Itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua, keskinäistä sisäistä kilpailua pidetään osoituksena ajattelemattomuudesta ja kypsymättömyydestä.

8. Jäsentenväliset kiistat selvitetään silmätysten. Selän takana puhuminen on jokaisen mielestä vastenmielistä silloin kun hän on itse kohteena. Sen pitää olla tuntua yhtä tunkkaiselta silloin kun sitä tekee itse.

9. Mutkaton meininki. Turha tärkeily ja mutkikkaat kanssakäymisen koreografiat sopivat huonosti nykyaikaan. Mikään ei vapauta tunnelmaa ja energiaa yhtä nopeasti kuin yhdessä nauraminen.

10. Juhlia arjen keskellä. Arki on helposti arkista. On tärkeätä, että harmauden osaa silloin tällöin katkaista nostamalla kannat kattoon.

Robert Fulghum on sanonut, että kaikki mitä ihmisen tarvitsee yhteistyöstä tietää, opitaan jo lastentarhassa. Jos kaikilla työpaikoilla todella elettäisiin todeksi ne ohjeet, joita tarhan tädit ovat meille opettaneet, miljoona suomalaista ei ehkä kituisi niin paljon työssään.

Lastentarhan ohjeet ovat

• Jaa kaikki.
• Leiki reilusti.
• Älä lyö.
• Pane tavarat paikoilleen.
• Siivoa omat sotkusi.
• Älä ota toisille kuuluvia tavaroita.
• Sano anteeksi kun loukkaat toista.
• Pese kätesi ennen ruokailua.
• Vedä vessa.
• Lämmin pulla ja kylmä maito tekee hyvää.
• Elä tasapainossa - opi joka päivä jotakin uutta, piirrä, maalaa, laula, tanssi, leiki ja tee työtä.
• Ota nokoset iltapäivisin.
• Kun menet ulos maailmaan, varo liikennettä, pidä ystävää kädestä ja pysyttele yhdessä.
• Tajua ihme.

Jos rakastaa, haluaa tehdä hyvin

Jos haluaa tehdä hyvää työtä ja elää upeata elämää, on uskallettava kohdata työ ja elämä sellaisena kuin ne ovat. On parempi lähteä liikkeelle tosiasioista kuin pelätä ja paeta niitä.

Pulmamme on, että liian harvoin pysähdymme katsomaan mikä kiikastaa ja liian helposti toteamme, että emme voi asialle mitään. Murheiden kuorma kevenee jo pelkästään sillä, että kuormasta poistaa asiat, joille ei voi tai tahdo tehdä mitään ja kiinnittää kaiken huomion niihin ongelmiin, joille pitää tehdä jotain.

Suuri osa huolistamme katoaisi, jos emme pitäisi niitä yllä ajattelemalla niitä. Yritämme tehdä itseämme tärkeäksi voivottelemalla isoon ääneen ongelmiamme.

Tekemisen luonne muuttuu, jos kääntää huomionsa täytyy-tehdä -asioista tahdon-saada-aikaan -asioihin. On ihan eri asia tehdä asioita sisäisistä tarpeista kuin ulkoisesta välttämättömyydestä. Ensin mainittu tehdään siksi että jotain puuttuu itseltä, jälkimmäinen siksi, että saadaan syntymään jotain arvokasta.

Minun Juttuni on se, mikä saa sinut syttymään. Sen jäljille pääsee kiteyttämällä sen, mitä rakastaa, minkä osaa ja mitä tahtoo saada aikaan. On todella tärkeätä tietää mikä saa sydämemme sykkimään ja sielumme laulamaan, mutta yhtä tärkeätä on ymmärtää, että toiset ihmiset syttyvät jostakin muusta.

Ei riitä, että tämän tietää, se täytyy tajuta.

Maailma on kylmä ja julma paikka. Ihmiset osaavat kohdella toisiaan uskomattoman tylysti.

Mutta me osaamme myös rakastaa. Toisin kuin usein ajatellaan, rakastamisen vastakohta ei ole vihaaminen, vaan välinpitämättömyys.

Liikaa korostetaan sitä, miten olemme erilaisia ja mikä meitä ihmisiä erottaa. Liian vähän, aivan liian vähän puhutaan siitä mikä meitä yhdistää, sitoo toisiimme ja on meille yhteistä.

Elämä on yhdessä tekemistä, yhteyksien luomista ja ylläpitämistä. Yhteyden voi luoda tai katkaista.

Työtä tekemällä luomme maailmaa, jossa ihmisten on joko hyvä olla tai paha olla. Maailma on kotimme ja jokainen tarvitsee tilan olla se mikä on ja tehdä sen mikä hänen täytyy. Yhteinen asiamme on huolehtia, että kaikilla tuo tila olisi.