7 Yhden taivas on toisen helvetti

Toivo Sukari oli ujo ja pelokas lapsi, mutta riskejä hän ei ole koskaan pelännyt. Monet hänen ideoistaan ovat olleet sellaisia, että kukaan muu ei ole niihin uskonut.

Sukari osti 15-vuotiaana lainarahalla sata sikaa. Kaksi vuotta myöhemmin niitä oli 400. Kaksikymppisenä hän myi siat ja osti rämän rekan, täytti sen huonekaluilla ja myi ovelta ovelle. Ensimmäisessä myymälässään hän myi punaisia sohvia, koska kukaan muu ei niitä myynyt. Vuonna 1983 hän rakensi Maskuun Turun alueen suurimman huonekaluhallin ja 1998 Kaarinaan kauppakeskuksen, johon houkutteli myös kilpailijansa mukaan. Se oli vasta esileikkiä.

Viisi vuotta myöhemmin syntyi idea Suomen suurimmasta kauppakeskuksesta. Sellainen nousi Lempäälään, 15 kilometrin päähän Tampereelta. Kunta antoi moottoritien varrelta peltotontin[T1] . Kaksi vuotta pankit kieltäytyivät rahoittamasta niin päätöntä ideaa. Topi jatkoi rakentamista omilla ja kahden kaverinsa rahoilla. Kun talo oli melkein vuokrattu, pankit alkoivat haluta mukaan.

Kun joulukuun 1. päivänä 2006 eduskunnan puhemies Paavo Lipponen avasi Ideaparkin, Sukari suunnitteli jo samanlaisia pytinkejä Pieksämäelle, Ouluun ja Vihtiin. Vuonna 2008 Topi joutui kuitenkin mediamyrskyn silmään. Häntä ja viittä muuta liikemiestä syytettiin poliitikkojen lahjomisesta. Vaalirahakohun nimellä tunnettu jupakka meni hovioikeuteen asti, ja sen päätös vapautti Topin viiden vuoden piinasta.

Tämän ajan kauppatori

Ensimmäinen uuden ajan kauppakeskus avattiin syksyllä 1984 Itäkeskukseen. Siinä oli 41 liikettä, muun muassa Anttila, Maxi, Pukeva ja Seppälä. Samaan aikaan avattiin Turun torin varrella Hansakortteli ja seuraavana vuonna Helsingin keskustaan, Sokosta vastapäätä City Forum. Lahti sai Trionsa 1987 ja Tampere Koskikeskuksen 1988.

Kauppakeskuksen idea on sama kuin entisajan toreilla. Niihin ei mennä pelkästään ostamaan jotain vaan myös viihtymään. Suurimmissa keskuksissa on toista sataa liikettä ja palveluntarjoajaa: kauppoja, ravintoloita, kahviloita, elokuvateattereita, kirjasto...

Kauppakeskukset toivat uuden toimijan vähittäiskauppaan. Kiinteistösijoittajat Citycon, Sponda, Varma, Ilmarinen, Keva, Mercada, Agore ja Elo omistavat ja hallinnoivat keskusten toimintaa, vuokraavat tilat, pitävät niitä kunnossa ­– ja markkinoivat.

Rahaa tarvitaan paljon, koska investoinnit ovat isoja ja niiden kuoletusaika on pitkä. Toisaalta tarvitaan erityisosaamista. Jokainen kauppakeskus on erilainen, ja sen on sopeuduttava paikalliseen markkinaan.

Ihmisillä on monia syitä mennä kauppakeskukseen. Ennen koronaa Lempäälän Ideaparkissa kävi 7,2 miljoonaa vierasta, Espoon Sellossa 24,3 miljoonaa. Korona niitä tiputti, mutta poskettoman isoja ja suosittuja ne ovat edelleen. Keskiostokset vaihtelevat 20–40 euron välillä, parhaiten pärjäävät Ideapark ja Veturi, jotka molemmat ovat kaukana keskustoista ja molempiin tullaan ostomielellä.

Uusissa kauppakeskuksissa tavaratalojen osastot on korvattu erikoistavarakaupan liikkeillä. Tavarataloissa myydään tunnettuja tuotebrändejä, mutta niiden tärkein brändi oli yritys itse: Stockmann tai Sokos. Nyt vanhoihinkin tavarataloihin on tullut gallerioita merkkituotteineen. Näin kauppakeskuksen ja tavaratalon ero on kutistunut.

Sitten tulivat Amerikan mallin mukaiset "moolit". Ne rakennettiin hyvien liikenneyhteyksien varrelle kaupungin ulkopuolelle. Kauppojen lisäksi asiakkaiden houkuttimena oli monenlaisia palvelupisteitä: ravintoloita, pankkeja, kunnan palvelupisteitä, urheiluareena sählylle, sisähuvipuisto lapsille ja nuorille.

Moderni kauppakeskus voi olla palveluiden kauppias tai tarjoaja kuten Tripla, joka on Suomen vilkkain liikenneasema. Lempäälän Ideaparkissa panostetaan urheiluun ja tapahtumiin. Rakenteilla on uimahalli ja hiihtopuisto, suunnitelmissa kylpylä ja ravirata.

Ketjut täyttävät keskukset

Kauppojen takia kauppakeskuksiin kuitenkin mennään. Millaisia liikkeitä niistä löytää? Kävimme läpi 20 suurimman kauppakeskuksen palvelut. Yhtä vaille kaikissa oli Elisa ja Finlayson. Melkein kaikista löytyi Alko, Clas Ohlson, DNA, Dressmann, H&M, Kultajousi, Suomalainen Kirjakauppa ja Telia.

Taulukko 9 (Ketjut kauppakeskuksissa)

Muotikaupoista Cubus, Lindex, Carlings, Change Lingerie, Vero Moda, Jack&Jones ja KappAhl olivat suosittuja, optikoista Instrumentarium, Silmäasema, Specsavers ja Nissen. Urheiluketjujen ykkösenä olivat Stadium ja Intersport, muista ketjuista Flying Tiger, Musti ja Mirri, Kicks, Glitter ja The Body Shop.

Vaikka monet ketjuista kilpailevat keskenään, kauppakeskuksessa ne muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden, jolla asiakkaat saa liikkeelle. Useimmissa keskuksissa on hypermarket tai tavaratalo vetovoiman varmistajana. Suurimmissa on Ideaparkia, Forumia ja Kamppia lukuun ottamatta sekä Prisma että K-Citymarket. Poikkeukset vahvistavat säännön: Vantaan Jumbon, Espoon Tapiolan Ainoan ja Turun Hansakorttelin veturina on Stockmann.

Taulukko 10 (Suurimmat kauppakeskukset 2020)

Jokin vetää vilinään

Kauppakeskukset ovat merkittävästi muokanneet kaupan kuvaa sekä asiakkaiden että toimijoiden näkökulmasta. Ilman kauppakeskuksia Suomessa ei olisi kaikkia ketjuja, jotka täällä nyt ovat.

Uudessa kauppakeskuksessa kauppa alkaa joskus käydä heti, joskus kestää vuosia saada homma kannattamaan. Tyhjät tilat paljastavat paljon. Korona ymmärrettävästi laski tilojen käyttöastetta.

Kaikki eivät kauppakeskuksista tykkää, mutta tunnetko ketään, joka ei sellaisessa koskaan käy? Useimmat tykkäävät kuljeskella niiden käytävillä ja kerroksissa runsaan tarjonnan ja ihmisvilinän keskellä.

Luvut puhuvat puolestaan. Tuoreimman tiedon mukaan kauppakeskuksissa käy 351 miljoonaa ihmistä vuodessa ja niihin jätetään 6,3 miljardia euroa. Samaan aikaan perinteiset tavaratalot ovat kutistuneet tai kokonaan kadonneet. Anttila kitui ja kuopattiin. Stockmann onnistui vuoteen 2014 asti, sitten siitä meni kirkkain hohto. Sokos on tallannut paikallaan eikä ehkä pärjäisi ilman vakavaraista isäntäänsä.

Hyvästi tavaratalot

Oli aika, jolloin yhdestä tavaratalosta löysi lähes kaiken tarvitsemansa. Se juna meni. Ihmiset haluavat erityistä ja löytävät sitä milloin mistäkin, erikoisliikkeistä, maailmalta – ja kauppakeskuksista ­– ja verkosta.

Olemme laumaeläimiä. Menemme mielellään sinne missä muukin lauma liikkuu. Jokin vietti vetää meitä ihmisvilinään. On vaikeata kuvitella Suomen kauppaa ilman kauppakeskuksia. Miksi edes pitäisi?