7 Latautuneesti tekemisen lahja

Jos yhdessä tekeminen perustuu arvoihin ja merkitysten luomiseen, toimintaa ohjaa tarkoitus eivätkä ongelmat, joista halutaan päästä eroon. Kun tarkoitus ei ole pelkkä toivomus tai unelma vaan aito voima, joka saa asiat tapahtumaan, kaikki huomio kohdistuu tekemiseen eikä pelkkiin tuloksiin. Tästä syntyy väkevästi voimaannuttava lataus.

Säveltäjämestari Jean Sibelius ei halunnut antaa haastatteluja eikä koskaan puhunut omista sävellyksistään. Harvinaisessa radiohaastattelussaan joulukuussa 1948 häneltä kysyttiin, mitä ohjeita hän antaisi nuorille säveltäjille tai sellaisiksi aikoville. Sibelius vastasi: "Älkää koskaan kirjoittako mitään tarpeetonta nuottia. Jokaisen nuotin täytyy elää!"

Hyvä ohje, mutta vaikea toteuttaa. Mistä tietää, mikä nuoteista on turha? Sinfonia soi Sibeliuksen päässä ja hän vain siirsi sen paperille, mutta entä jos mielessä ei soi nuotin nuottia?

Kun tekemistä ohjaa sisäistetty tarkoitus, on helppo karsia sitä, mitä pitää turhana. Tässä piilee kuitenkin vaara: voi arvioida turhaksi sellaistakin, jolla on arvoa, vaikka se ei näykään toimintaa kuvaavissa mittareissa tai näkyy niissä viiveellä.

On kaksi tapaa hukata aikaa ja resursseja. Toinen on se, että suorituksessa on lisäarvoa tuottamattomia vaiheita: turhia askeleita tai liikkeitä, turhaa puhetta ja palavereita, odottelua, jahkailua, mokien ja vikojen korjailua. Nämä karsitaan, jos huomataan.

Toinen tuhlauksen ja hukan lähde on vaikea havaita, mutta tärkeä huomata: se, että ihmisten henkisiä kykyjä ei täydessä mitassa hyödynnetä. Heiltä ei kysytä mitään, heidän aikaansa ja vaivaansa ei arvosteta eikä rohkaista luovuuteen ja kehittämiseen. Tyydytään siihen, että asiat tehdään niin kuin ne on aina tehty.

Tällaisen hukan määrää on mahdoton mitata. Prosessien oikein tekemistä korostavissa kulttuureissa ihmiset ovat tuotannontekijöitä, joiden aivoja ei tarvita muuhun kuin annettujen ohjeiden kirjaimelliseen noudattamiseen.

Edes liukuhihnatyö ei ole vain teknistä ja mekaanista toteuttamista. Aina kun työ kohdistuu edes välillisesti ihmisiin, se muuttuu palvelutyöksi ja siihen liittyy arvoja ja merkityksiä. Auto ei ole vain väline siirtyä paikasta toiseen, se toimii mainiosti myös sekä egon jatkeena että ylpeyden tai häpeän herättäjänä.

Tapamme antaa merkityksiä ja arvottaa asioita tekee työstämme turhaa tai arvokasta. Jokainen meistä on aktiivisesti tai passiivisesti mukana prosesseissa, joissa luodaan tai viedään, annetaan tai riistetään arvoa.

Arvonriisto on Esa Saarisen käyttämä hieno termi ilmiölle, joka syntyy siellä, missä ihmisen arvoa mitataan millä tahansa mittarilla. Tom Peters puhuu huonosti kätketystä halveksunnasta.

Tästä seuraa aina, että ryhmän suoritustaso laskee ja osa sen kapasiteetista jää käyttämättä. Kun ihmisiin ei uskota, heiltä myös viedään mahdollisuus käyttää taitojaan, vaikka se ei tietenkään ole kenenkään etu.

Kyllä on vastaus keinoa kyselevälle

Kysymällä viisi kertaa "miksi?" on yksinkertainen keino vähentää turhaa touhotusta ja välttää tilannetta, jossa lääkitään oireita, mutta ei paranneta tautia. Tämän Toyotalla kehitetyn menetelmän riskinä tosin on, että aletaan parannella sellaistakin, mitä ei pitäisi tehdä ollenkaan, tai ei huomata sellaista, mikä ei oireile.

Viiden miksin periaate on yksinkertainen. Aina kun havaitaan ongelma, kysytään viisi kertaa peräkkäin, miksi näin tapahtui. Jos tehtaan lattialla on öljylammikko, kysytään mikä sen aiheutti. Kun selviää, mistä koneesta öljy vuotaa, kysytään toinen miksi. Jos syyksi paljastuu tiiviste, kysytään miksi tiiviste vuotaa. Selviää, että se on valmistettu huonoista raaka-aineista. Seuraa neljäs miksi ja vastaus: on "säästetty" ostamalla halpa tiiviste. Viides miksi paljastaa, että hankintaosastoa palkitaan säästöistä, mutta ei rangaista seurauksista, joita sen lyhytnäköinen toiminta aiheuttaa.

On selvää, että tilanteen korjaaminen luuttuamalla korjaamon lattia ei poista syytä vaan pelkän seurauksen.

Peter Block esittää kirjassaan "The Answer to How is Yes", että hyvän yhteisön luomisessa vähintään yhtä tärkeätä kuin löytää ilmenneiden ongelmien syy, on ymmärtää verukkeet, joilla ihmiset perustelevat sitä, että eivät puutu havaitsemiinsa ongelmiin tai eivät omaehtoisesti hae keinoja kehittää toimintaa.

Olemme taitavia keksimään (teko)syitä, miksi jotakin ei voi, saa tai kannata tehdä. Todellisia syitä on Blockin mukaan vain yksi: meillä ei ole tarpeeksi hyvää syytä saada jotakin aikaiseksi. Vetoamme olosuhteisiin, resursseihin, ajanpuutteeseen, aiheutuviin kustannuksiin ja syytämme muita, mutta ainoa syy on se, että emme pidä asiaa tarpeeksi tärkeänä tehdäksemme sen.

Jos todella jotain haluaa, ei jätä kiveä kääntämättä saadakseen sen. Me emme halua tai haluamme laimeasti ja keksimme kymmeniä selityksiä saamattomuudelle. Rehellisempää olisi tunnustaa, että ei kiinnosta ja joko kysyä miksi ei tai alkaa katsella jotakin mikä sytyttää.

Kaikkea ei ehdi, eikä voikaan tehdä, mutta on pelottavaa, jos ihmisellä ei ole mitään syytä tehdä mitään muuta kuin sitä, mitä muut häneltä odottavat. Monilla ei ole. Heiltä puuttuu sisäinen palo ja polte, he tekevät vain sen, mitä pyydetään tai käsketään, mutta eivät syty mistään. Heitä ohjataan ulkopuolelta ja he joko tyytyvät siihen tai turhautuvat.

Kummastakaan ei hyvää seuraa. Ulkoa ohjattu ihminen luovuttaa vallan toiselle ja kuvittelee ehkä vapautuvansa vastuusta, mutta näin ei tietenkään tapahdu.

Ihminen, joka turhautuu oman vallan luovuttamisesta toiselle hakee hyvitystä valittamalla. Näin tehdessään hän vain alleviivaa omaa typeryyttään.

Sillä, joka tajuaa, että jokainen luo itse oman maailmansa, ei ole tarvetta syyttää muita mistään. Sellainen ottaa vastuun itsestään ja teoistaan eikä hänen tarvitse kerjätä toisten hyväksymistä teoilleen. Hän tekee työstään itsensä näköistä ja puhuu omalla äänellään, mutta antaa toisten tehdä samoin.

Myönteisyys myrkyttää mielesi!

Tarkoituksesta ja arvoista lähteminen on yksi keskeisistä tekijöistä uudessa tieteenhaarassa, jota kutsutaan positiiviseksi psykologiaksi. Sen isät Martin Seligman ja Mihaly Csikszenmihaly katsovat, että perinteinen psykologia painottuu liikaa mielen sairauksien parantamiseen eikä terveiden yksilöiden ja yhteisöjen luomiseen.

Oppisuunnan tarkoituksena oli "löytää ja ravita neroutta ja lahjakkuutta ja saada arki enemmän tyydytystä tuottavaksi". Alettiin tutkia epäonnistumisten syiden sijasta onnistumisen ehtoja. Näin olivat aikanaan tehneet Abraham Maslow, Carl Rogers ja Erich Fromm.

Yksi koulukunnan suurista on Barbara Fredrickson, joka on tutkinut myönteisyyden vaikutusta ihmiseen ja piti kesällä 2010 aiheesta upean esityksen Aalto-yliopistolla Otaniemessä. Hän korosti, ettei edusta perinteistä tapaa ymmärtää positiivinen ajattelu, eikä suosittele sitä kenellekään. Kun yrittää puoliväkisin pakottaa itsensä näkemään asioiden hyvät puolet, itse asiassa vain ruokkii negatiivisuutta torjuessaan sen.

"Älä ole positiivinen!" oli Fredricksonin hämmentävä viesti, koska se "myrkyttää mielesi". Sen sijaan kannattaa kehittää sellainen mielenlaatu, joka vahvistaa myönteisiä tunnetiloja. Parhaiten tämä tapahtuu tunnistamalla ne ja heittäytymällä niihin.

"Kielteisyys on tärkeää", hän korostaa kirjassaan "Positivity", "kukaan ei voi kukoistaa ilman sitä."

Fredrickson korostaa erityisesti myönteisten ja kielteisten ajatusten suhdetta. Myönteisiä pitää olla kolme kertaa enemmän kuin kielteisiä: jos niitä on yli kolme kertaa enemmän, ihminen voi hyvin, jos on alle kolme, ihminen ei viihdy omassa elämässään.

Oleellista on tajuta, että jokainen voi vaikuttaa tähän suhteeseen. Samalla tavalla kun tarkkailee ravintoa tai pankkitiliään, voi tarkkailla mielensä tiloja. Enemmän kuin olettaa voi valita, mitä ruokkii.

Myönteisyys ilmenee monin tavoin. Fredrickson luettelee kymmenen erilaista, hänen tutkimustensa mukaan yleisintä myönteistä tunnetta: ilo, kiitollisuus, tyyneys, mielenkiinto, toivo, ylpeys, hilpeys, inspiraatio, kunnioitus ja rakkaus. Kaikki ovat luontaisia ja olemassa, niitä ei tarvitse opetella.

Fredrickson painottaa, että tunteet ilmenevät ihmisissä eri tavalla, mutta ymmärtääkseen myönteisyyttä paremmin olisi syytä välttää ilmaisemasta niitä yleisillä termeillä kuten onnellisena oleminen tai hyvä olo. Toisaalta kannattaa muistaa, että sanoilla saivartelu sopii huonosti tunteista puhuttaessa. Maistele mielessäsi erilaisia myönteisiä tunteita:

1. Ilo

Kuinka vahvan elämyksen tarvitset saadaksesi ilon elämyksen? Voi olla iloinen myös siitä, että ei tarvitse tehdä mitään. Ilon kokemiseen ei tarvitse syytä.

2. Kiitollisuus

Kiitollisuutta voi tuntea mitättömän pienistä asioista. Usein kiitollisuus syntyy havahtumisesta sille mitä elämässä on. Joskus sen laukaisee menettämisen pelko tai herkistyminen. On tärkeätä erottaa aito kiitollisuus muodollisesta kohteliaisuudesta.

3. Tyyneys

Kun osaa ottaa rauhassa vastaan kaiken mitä elämä tuo tai kun rankan työputken jälkeen lysähtää tuoliin ja antaa itselleen luvan olla tekemättä yhtään mitään. Silloin tuolikin sanoo: aaah!

4. Mielenkiinto

Tylsässä hetkessä tapahtuu jotakin, joka sähköistää. Yhtäkkiä olet valpas ja täynnä voimantunnetta.

5. Toivo

Toisin kuin muut myönteiset tunteet, toivo syntyy vastareaktiona ankeaan olotilaan. Se herää, kun näkee ulospääsyn mahdollisuuden, vaihtoehdon, eikä anna epätoivolle valtaa.

6. Ylpeys

Kaksiteräinen miekka, joka syntyy oikeutetusta hyvän olon tunteesta, mutta voi myös seurata huonosta itsetuntemuksesta ja väärästä itseihailusta. Ylpeä voi olla myös toisten teoista!

7. Hilpeys

Nauraminen on tehokasta terapiaa silloin, kun se on aitoa eikä perustu sosiaalisen tilanteen aiheuttamaan paineeseen.

8. Inspiraatio

Inhimillisen huikeuden näkeminen ja kokeminen on innoittava elämys.

9. Kunnioitus

Huikeuden kokeminen voi herättää toisenkin tunteen: hämmentävän kunnioituksen. Kohdistuessaan ylempiin tunne saattaa olla pelonsekainen.

10. Rakkaus

Tunteista väkevin, mutta ei aina johda pelkästään myönteisiin tuntemuksiin. Vaikuttaa syvältä ja heijastuu kehossa. Muuttaa maailman, mutta saa ihmiset myös tekemään tyhmyyksiä.

Myönteiset tunteet vaikuttavat kolmella tavalla. Ensiksikin ne avaavat mielen näkemään mahdollisuuksia ja auttavat kytkeytymään toisiin. Toiseksi ne muuttavat meitä. Kestää kolme kuukautta päästä eroon pahasta tavasta ja oppia uusi käytäntö. Kolmanneksi myönteisyys muuttaa ihmissuhteet. Me yksinkertaisesti näemme ja koemme ihmiset toisin silloin, kun mielessä on myönteisiä ajatuksia.

Juuttuva ja muuttuva mieli

Myönteiset ja kielteiset tunteet eivät riipu vain siitä, mitä ihminen kokee, vaan ennen kaikkea siitä, mitä hän valitsee kokea. Jos antaa kielteisille tunteille vallan, ne heittävät varjon kaikkeen mitä näemme.

Carol S Dweck lähestyy samaa ilmiötä hiukan toisesta suunnasta. Kirjassaan "Mindset" hän puhuu kahdesta erilaisesta mielenlaadusta: juuttuvasta (fixed mindset) ja muuttuvasta (growth mindset). Toinen haluaa kasvaa ja oppia uutta, toinen ei. Toinen haluaa muuttaa asioita, toinen ei.

Juuttuva ihminen suhtautuu nuivasti ja nihkeästi sellaiseen, mitä ei osaa ja yrittää päästä helpolla. Muuttuva ihminen on utelias ja sitkeä. Hän ei kuvittele itsestään liikoja, mutta haluaa ja uskoo voivansa oppia tekemään asioita.

Dweck aloitti uransa tutkimalla lasten suhtautumista epäonnistumiseen ja havaitsi, että osa pitää sitä niin todennäköisenä, että ei oikein edes huomaa epäonnistuneensa. Toiset taas rakastivat tilanteita, joissa joutuivat oppimaan uutta. Dweck ensin vain ihmetteli, mutta alkoi ihailla niitä, jotka suorastaan innostuivat kohdatessaan pettymyksiä.

Tutkimusten lopputuloksena hän esitti kaksi ihmistyyppiä, jotka reagoivat elämän iskuihin eri tavalla: toinen lannistuu, ja toinen haluaa harjoitella lisää voidakseen lopulta hallita taidon. Lienee selvää, kumpi lopulta pääsee pitemmälle.

Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat monet oman alansa huiput. He eivät tyydy siihen, että ovat hyviä, heillä on halu tehdä paremmin. He eivät luovuta, vaan haluavat oppia.

Ihmisillä on luontaisia taipumuksia, mutta vastoin yleistä oletusta neroksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Mozart sävelsi yli kymmenen vuotta ennen kuin teki ensimmäisen sävellyksen, josta me hänet tunnemme. Säveltäjäneron elämästä kertova elokuva "Amadeus" esittelee lapsineron, jonka sisuksista tulvii lumoavaa musiikkia. Tosielämässä taidot olivat tulosta tolkuttomasta määrästä työtä, jota kunnianhimoinen isä epäilemättä lahjakkaalta lapseltaan edellytti.

Samalla voi kumota toisen väärän uskomuksen. Useimmat käänteentekevät keksinnöt laitetaan yhden neron nimiin, mutta harvaa niistä kukaan yksin keksi. Thomas Alva Edison saa kunnian sähkölampun keksimisestä, mutta yli 30 hengen ryhmään apulaisia kuului monen erityisalan asiantuntijoita. Elämänkerran mukaan Edison oli tavallinen nuori, mutta poikkeuksellisen kiinnostunut oppimaan, miten asiat toimivat. Ennen kaikkea häntä kuvailtiin sitkeäksi.

Dweck korostaa, että kyvyt sinänsä eivät tuota menestystä, vaan halu oppia - ja sitä voi opetella. Hän suosittelee perehtymistä omien sankareidensa elämään ja erityisesti siihen, miten he suhtautuivat elämän takaiskuihin. Sankareina juhlimme niitä, jotka eivät kaaduttuaan jääneet maahan makaamaan.

Kun kaadut, nouse nopeasti

Lasse Viren teki olympiahistoriaa Münchenissä 1972 voittamalla kultamitalin, vaikka kaatui törmättyään Mohammed Gammoudin kanssa. Monille on poikkeuksellisen henkisen kantin osoitus, että Viren nousi ja jatkoi matkaansa. Mutta hän olikin lähtenyt hakemaan olympiavoittoa eikä kaatumiskisaan. Siksi hänen mieleensä ei tullut luovuttamisen mahdollisuutta.

Taitoluistelija Kiira Korpi harkitsi jo uransa lopettamista, koska hänellä ei ollut edellytyksiä huipulle. Hänen heikko kohtansa olivat hypyt ja niissä onnistuminen on ehto kärkipaikoille. Sääntöjä kuitenkin muutettiin niin, että luistelu jaetaan osa-alueisiin, joista kustakin saa pisteitä. Jos kaatuu hypyn, menettää ainoastaan sen hypyn pisteet. Mahdollisuus hyvillekin sijoille on, mutta vain sillä edellytyksellä, että ei hämmenny kaatumisesta, vaan jatkaa luistelua kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Juuttuvan mielenlaadun omaksunut menettää mahdollisuutensa jäädessään makaamaan kentälle kaatumisen jälkeen sen sijaan, että nollaisi tilanteen ja jatkaisi kisaa.

Jos ihminen samaistuu liikaa suoritukseensa, hän voi alkaa pelätä epäonnistumista ja varautuu siihen. Kun moka sattuu, persoona saa kolhun ja lamaantuu.

Onnistuminen edellyttää oikeaa latausta ja virittymistä tehtävään. Ennen suoritusta on käytetty vuosikausia harjoitteluun ja ratkaisevalla hetkellä jokin menee pieleen. Ratkaisevaa ei ole mokan syy vaan sen seuraus: miten ihminen suhtautuu omaan virheeseensä.

Muuttuvan mielenlaadun ihmiset suhtautuvat mokiinsa niin, että tekevälle sattuu ja ottavat opiksi. Juuttuvan mielenlaadun mimmit ja junnut ripustavat hokkarit tai hanskat naulaan hävitessään tarpeeksi monta kertaa.

Carol Dweck korostaa, että suhtautuminen epäonnistumiseen ei ole peritty tai persoonaan pysyvästi liimattu ominaisuus vaan taito: ihminen voi oppia muuttumaan – tai paremminkin voi opetella olemaan juuttumatta. Oppiminen nimittäin on ihmiselle luontainen taito, sitä ei tarvitse erikseen opetella. Juuttuminen sen sijaan on opittu ominaisuus ja paha tapa, josta on hyvä päästä eroon.

Oikeus olla omassa elementissään

Lajissa kuin lajissa huipuksi kehittyminen kestää vuosikausia. Useimmat eivät jaksa tai viitsi edes yrittää, koska he eivät omasta mielestään ole erityisen missään lajissa. Toiset ihmiset auttavat meitä omaksumaan tällaisen oletuksen.

Ken Robinson kertoo kirjassaan "The Element" kiehtovia tarinoita siitä, miksi huipusta tulee huippu, ja miten ja miksi me muut lakkaamme yrittämästä. Koulu ja koulutus on todella tehokas latistaja ja ironista kyllä oppimishalun hillitsijä.

Paul McCartney inhosi koulua ja erityisesti musiikkitunteja, joissa piti kuunnella rahisevilta levyiltä klassista musiikkia. Yksikään hänen opettajistaan ei huomannut hänessä minkäänlaista musiikillista kyvykkyyttä. Liverpoolin katedraalin kuoro ei kelpuuttanut häntä riveihinsä, koska hän ei laulanut tarpeeksi hyvin.

Nuori Paul kuunteli koulun jälkeen kotona rokkia ja lauloi mukana, vaikka ei muiden mielestä osannut. Hän opetteli kolme sointua kitaralla ja tavattuaan John Lennonin perusti bändin ja alkoi tehdä sitä, mitä intohimoisesti tahtoi tehdä.

Beatles ei ehkä koskaan olisi päässyt levyttämään, elleivät he olisi tavanneet tuottaja George Martinia. Levy-yhtiöt eivät nähneet yhtyeessä mitään mielenkiintoista, mutta Martinin mielestä poikien asenne oli oikea. Soittamisessa oli iloa ja intohimoa.

Ensimmäiset omat kappaleet olivat tusinatavaraa, mutta pian löytyi ikioma tyyli ja saundi, joka mullisti nuorisomusiikin.

On paljon ihmisiä, jotka tekevät sitä mitä tekevät, koska ovat sattuneet päätymään omaan ammattiinsa. Sitten on niitä, jotka eivät voi olla tekemättä sitä, mitä tekevät. He ovat muusikoita, jotka rakastavat ääniä ja niiden luomia tunnelmia. Heidän on saatava soittaa. On kirjailijoita ja toimittajia, jotka rakastavat sanoja ja niiden sävyjä. Heidän on ihan pakko kirjoittaa. On tanssijoita, jotka tuntevat kuolevansa, jos eivät saa ilmaista itseään liikkumalla. On matemaatikkoja, jotka rakastavat kaavojen kauneutta ja yrittäjiä, jotka syttyvät saadessaan luoda tyhjästä jotakin suurta.

Ei riitä, että on lahjoja ja luontaista osaamista. Pitää olla intohimo, jota ei kerta kaikkiaan voi vastustaa ja josta ei tule pitkäksi aikaa kylläiseksi.

Kun musiikki vie mukanaan

Saadessaan tehdä sitä, mitä rakastaa ihminen on omassa elementissään. Tuossa tilassa ja hetkessä ihminen ei kysele tekemisen tarkoitusta, vaan elää mestariviulisti Elina Vähälän mukaan "taajuudessa, joka on jotain ihan muuta kuin arkiaskareissa".

Ken Robinson sanoo, että kun henkilö on omassa elementissään, yhdistyvät taipumukset ja mahdollisuudet: hän saa tilaisuuden käyttää luontaisia kykyjään, hän vaipuu luovaan tilaan ja tilanne lähtee viemään.

Vähälä kuvailee, miten ennen esitystilannetta muusikko on monta päivää psykofyysisesti kiinni fraaseissa ja mielikuvat jylläävät. Konserttipäivän tuntemuksiin on hänen mukaansa vaikea vaikuttaa, mutta viimeistään lavalla musiikki ottaa vallan ja saa suuret voimat liikkeelle. Kanssamuusikoiden ja yleisön kuuloherkkyys, jonka voi todella helposti aistia, ovat Vähälän mukaan ratkaisevia tekijöitä oman latauksen ylläpitämisessä.

"Esityslataus ei ole tahdoton tila, vaan aistittavissa olevaa kohonnutta tilannetajua, johon muusikko on toki harjoitellessaan tottunut. Tuossa tilassa reaktiot ovat nopeita ja herkkiä, ja niitä taajuuksia muusikko koko ikänsä harjoittaa", Vähälä sanoo.

Robert K Cooper kuvailee kirjassaan "The Other 90%", että latautuneessa "suoran kokemisen tilassa" valta siirtyy päästä sydämeen ja tästä seuraa kohonnut yhteyden tunne toisiin ihmisiin.

Tuohon tilaan pääsemistä auttaa, jos löytää rinnalleen ja vierelleen samanmielisiä ihmisiä. Heidän kanssaan löytää helpommin saman taajuuden, yhteyden.

Esikuvia tarvitaan sytyttämään sisäinen liekki. Jokainen muusikko, ohjaaja, näyttelijä, taiteilija ja tiedemies pystyy luettelemaan kymmeniä esikuvia, joiden työt ovat inspiroineet häntä ja Isaac Newtonin sanoin "tarjonneet hartiat, joista hän pääsee ponnistamaan".

Usein ajatellaan, että itsensä toteuttaminen tarkoittaa omien erityiskykyjen käyttöä, mutta se voi tarkoittaa myös sitä, että henkilö unohtaa itsensä ja kytkeytyy elämän pauhuun. Ei Sibelius kokenut, että hänen sävellyksensä ovat hänen luomuksiaan. Hän piti itseään välittäjänä viesteille, jotka paljastuivat hänen ollessaan herkkänä todellisuuden puheelle tai Ainolan hiljaisuudelle, kuten hän antamassaan radiohaastattelussaan kuvailee.

Nähdä näkemättä, kuulla kuulematta

Vastaanottava mieli muuntaa musiikin tai lauseet tunteiksi, mutta edellytyksenä on intensiivinen kuuntelu. Kuinka moni kappale onkaan mennyt mielen läpi jälkeä jättämättä. Vika ei aina ole kappaleessa.

Olin kuullut kymmeniä kertoja Beatlesin kappaleen "Because", mutta se sai aivan uuden merkityksen kuultuani sen marraskuussa 2006 julkaistulta levyltä "Love".

Kanadalainen sirkusryhmä Cirque du Soleil halusi esittää Las Vegasissa shown, joka kertoo yhtyeen tarinan Liverpoolista legendaksi. Ohjaaja Guy Laliberté tahtoi käyttää alkuperäistä musiikkia, mutta ei kokonaisia kappaleita, vaan yhdistellä eri kappaleita luovasti.

Tämä työ tilattiin George Martinilta, jota myös "viidenneksi beatleksi" kutsutaan. Hän oli ollut tuottajana yhtä vaille kaikissa yhtyeen levyissä ja oli toteuttamassa herrojen esittämiä mitä oudoimpia toiveita. Martin halusi korkean ikänsä ja heikentyneen kuulonsa takia avukseen poikansa Giles Martinin, arvostettumusiikkituottaja hänkin.

Yhdessä he tuottivat huikean mestariteoksen, joka ällistytti jopa yhtyeen elossa olevat jäsenet. Levyn aloittaa mykistävä "Because". Alkuperäisen esityksen säestys on poistettu ja jätetty pelkät lauluosuudet. Kappale alkaa linnun viserryksellä. Sitten kuuluu yhdeksänäänisesti laulama "aaa-aaa". John, Paul ja George laulavat harmonian kolme kertaa. Sen jälkeen tulee säe: "Because the world is round, it turns me on."

Kun säestystä ei ole, kuulee miten upeasti trion äänet sointuvat toisiinsa. Sitten huomio kohdistuu sanoihin, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan porautuvat suoraan mieleen.

Lennon oli kiteyttämisen mestari. Hän sanoo innoittuvansa siitä, että maailma on pyöreä, mutta ilmaisee sen sanoilla, joita voi tulkita monimielisesti. Verbin "turn on" sisältää sanaleikin ja ilmeisen tarkoituksellisen kaksimielisyyden.

Toisessa säkeessä hänen mielensä kohoaa siksi, että tuulee kovasti ("Because the wind is high, it blows my mind"). Jälleen leikkisä sanaväännös tuulesta (wind) ja tuulemisesta (blow) yhdistettynä mielen tuulettamiseen.

Kolmannessa säkeessä hän liikuttuu kyyneliin siksi, että taivas on sininen. ("Because the sky is blue, it makes me cry"). Voiko jokin niin tavallinen kuin sininen taivas saada ihmisen herkistymään kyyneliin?

Kaksi seuraavaa säettä puristaa rakkauden ytimen neljään sanaan: rakkaus on vanhaa ja uutta, aina ollut ja tuoretta ("love is old, love is new"), se on tärkeintä maailmassa ja sen kokee toisen kautta ("love is all, love is you").

Laulun voi kuunnella niin, että se menee molemmista korvista sisään jälkiä jättämättä. Sen voi myös kuunnella muistutuksena siitä, miten suurta ja ihmeellistä elämä on. Ei meillä ole tapana kuunnella tuulta eikä sähköistyä sinisestä taivaasta, ei häikäistyä lumihiutaleista tai mykistyä maan pyöreydestä. Ne ovat niin arkisia ja ilmeisiä.

Lapset innostuvat ensimmäisistä lumihiutaleista ja vesilammikoista, omista varpaistaan tai ilman syytä. Aikuinen tarvitsee ärsykkeen ja voi helposti olla innostumatta. Kallon kovalevy on jo täynnä eikä sinne mahdu uutta.

Harva tulee koskaan kuunnelleeksi omaa mieltään "ilman säestystä". Toistamme tuttuja ajatuskulkuja ja hokemia. Tylsään toistamiseen ohjelmoitu mieli on itsensä vanki. Siihen ei oikein mahdu ajatusta ihmeen tuottamisen mahdollisuudesta.