30. Yksilö ylitse kaiken

Ranska, tammikuu 1987. Tuntuu hienolta olla suomalainen; nähdä suomalaista vessapaperia ranskalaisen hypermarketin hyllyllä!

Kaikki puhuivat siitä, miten Nokia Kari Kairamon johdolla valloittaa Eurooppaa. On kuitenkin eri asia lukea asia lehdestä kuin seistä kaupassa ja nähdä omin silmin, mitä eurooppalaistuminen tarkoittaa: ranskalaisissa kodeissa pyyhitään nokialaiseen paperiin tai amerikkalaisessa varastomyymälässä on Motorolan rinnalla Nokian puhelin.

Silti tiedät, että asia merkitsee sinulle enemmän kuin yhdellekään niistä, jotka näihin tuotteisiin tarttuvat. Eiväthän ihmiset edes tiedä, että Nokia on suomalainen. Sitä paitsi, Ranskassa paperia myytiin Noky-nimellä, koska ranskalainen kielen ei oletettu taipuvan Nokia-sanaan.

Uho Euroopan valloituksesta päättyi pian. Seinä tuli vastaan joka puolelta. Suuri suomalainen unelma murskaantui niin pieniksi murusiksi, että niitä ei enää paljaalla silmällä erottanut.

Kun Jorma Ollila lamavuonna 1992 aloitti toimitusjohtajana, Nokia ui syvällä sekä taloudellisesti että henkisesti.

"Ensimmäiset kuusi kuukautta olivat aivan kammottavia", Ollila sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa kesäkuussa 1999.

"Se oli mieletöntä, jokainen kuukausi oli toinen toistaan huonompi tammikuusta kesäkuuhun."

Kun Ollila kesällä 1992 esitteli hallituksen työvaliokunnalle alkuvuoden tulosta, hänestä tuntui, että käänne oli tapahtunut.

"Ei sitä näistä numeroista ainakaan näe", oli Casimir Ehrnroothin kuivakka kommentti. 1

Ollila sai kuitenkin arvokasta tukea Nokian nostamiseen kahdesta suunnasta. Hallituksen puheenjohtaja Ehrnrooth teki yhteistyön ensimetreillä selväksi, että hänen tehtävänsä on olla toimitusjohtajalle tukena, ei vain vahtimassa omistajien etua.

Yhtiön nostamiseen tarvittiin myös johtoryhmä, johon Ollila onnistui kertaheitolla löytämään oikeat tyypit: Pekka Ala-Pietilän, Matti Alahuhdan, Olli-Pekka Kallasvuon ja Sari Baldaufin. On mahdotonta yliarvioida tämän ryhmän merkitystä Nokian nousussa.

Toimittaja Teija Sutinen näkee terävästi Ollilan johtoryhmän ytimeen. Se koostuu erilaisista ihmisistä, joita yhdistää sama arvomaailma.

Millainen?

"He keskittyvät työhönsä intensiivisesti, suhtautuvat viileästi julkisuuteen ja arvostavat rauhallista perhe-elämää. He hymähtelevät Lapin-majoilla ravaaville suomalaisjohtajille. Heidän kanssaan ei lörpötellä joutavia. Hyvinkasvatettuina he osaavat small talkin, mutta sitten he siirtyvätkin jo asiaan", Sutinen kirjoittaa. 1

Päätöksenteko johtoryhmässä on nopeaa ja Ollilan mielestä Nokian muu johto on osakemarkkinoiden lisäksi hänen paras kriitikkonsa.

Ollilan oppivuodet

Juuri tämän ryhmän kanssa Ollila istui pohtimassa Nokian strategiaa ja arvoja. Päädyttiin kahteen kiteytykseen. Toisen avainsanoja ovat focus, global, telecom-oriented ja high value-added.

Ollila selittää:

"Jos haluaa viestittää isolle organisaatiolle jotakin, sen täytyy tapahtua yksinkertaisin termein." 1

Ajatus Nokian neljästä arvosta on satoa Ollilan oppivuosista Salossa.

"Salossa tajusin, että esimerkiksi siinä tavassa millä me käsitellään duunareita, otetaan ay-liike mukaan vähän enemmän kuin ne itse odottaa, niin siinä on kyse arvoista, joita me edustetaan."

Yhdessä iltapalaverissa arvot lyötiin lukkoon: asiakastyytyväisyys, yksilön kunnioittaminen, tuloksellisuus ja jatkuva oppiminen.

"Koko yhtymän tasolla määriteltiin, miten meidän pitäisi käyttäytyä ja kohdella ihmisiä, että he pysyvät täällä. Ne, joita ei kiinnosta tämä arvopohja, voivat lähteä muualle." 2

Nokian arvoissa on Teija Sutisen mukaan niin paljon Ollilaa itseään, että "hän ottaa niiden pilkkaamisen henkilökohtaisena loukkauksena".

Itsestään ei pidä luopua

Nokian 90-luku on upea menestystarina ja suomalaisessa skaalassa niin omassa luokassaan, että harvat sen ainutlaatuisuutta ymmärtävät. Sen sijaan, että vakavasti pohdittaisiin, miten Nokia on toiminut ja mitä se on tehnyt toisin, levitellään pahansuopia puheita menestyksen hinnasta, sairaalloisesta työtahdista ja lyödään vetoa siitä, milloin Nokian pörssikurssi romahtaa.

Vain kolme vuotta sitten eräs amerikkalaisen yliopiston professori arvioi, että Nokia ei voi koskaan nousta oman alansa ykköseksi, koska se ei ole amerikkalainen. Kolme viikkoa myöhemmin kerrottiin, että Nokia oli mennyt Motorolan ja Ericssonin ohi matkapuhelinten myynnissä, ja se oli kolmikosta ainoa, joka teki hyvää tulosta.

Nokiassa työskentelevät ovat uutteria, fiksuja ja nöyriä menestyksestään huolimatta. He tekevät hurjaa tahtia töitä, mutta itse en ole tavannut yhtään työssään turhautunutta, kyynistä tai ylimielistä.

Nokiassa on varmasti hankalia ja ikäviä pomoja niin kuin kaikissa firmoissa, mutta silti Nokian johtamiskulttuuri eroaa monella tavalla edukseen keskivertokulttuureista.

Nokia Mobile Phonesin toimitusjohtaja Matti Alahuhta oli kesäkuussa 1999 Johtajuusfoorumissa kertomassa omasta johtamistavastaan. Hän esitteli Nokian arvot ja vastasi yleisökysymykseen siitä, mikä näistä neljästä arvosta on hänen mielestään tärkein:

"Kyllä minun silmissäni yksilön kunnioitus on noussut ehdottomasti tärkeimmäksi arvoksi. Siitä kaikki lähtee."

Jatkokysymys oli, miten tätä arvoa toteutetaan arjessa. Alahuhta vastasi, että hänestä on tärkeätä, että jokainen tuntee saavansa olla työssään oma itsensä. Tämän jälkeen hän sanoi lauseen, jota en yhdenkään Suuren Päällikön kuullut tai lukenut samalla vakuuttavuudella sanovan:

"Minusta olisi todella surullista, jos Mobile Phonesissa olisi yksikin ihminen, joka kokee, että hän ei saa työssään olla oma itsensä."

Alahuhta olisi surullinen, jos 17 000 ihmisen joukossa olisi yksikin sellainen, joka kokee, että hän joutuu luopumaan edes osasta ihmisyyttään tehdessään työtään.

Kuinka monta valovuotta onkaan eroa tämän lauseen ja sen välillä, että joku johtaja toteaa vuosikertomuksessa, juhlapuheessa tai lehtihaastattelussa henkilöstön olevan yrityksen tärkein voimavara!

Miksi Alahuhta olisi surullinen, jos ihmiset eivät olisi oma itsensä? Ehkä siksi, että yhtiö menettää tämän ihmisen henkistä kapasiteettia, mutta varmasti myös siksi, että tämä ihminen menettää liian paljon omasta elämästään joutuessaan pihtaamaan työssään.

Salaiset aseet esiin

On ällistyttävää, miten nopeasti Nokia nousi seitsemänneltä sijalta kännyköiden ykköseksi kisassa, jossa vastassa oli maailman tunnustetuimpia ja kirkkaimpia tähtiä.

Yhtä ällistyttävää on se, miten vähän yhtiöstä ja sen tyylistä tiedetään. Ehkä siksi, että nokialaiseen kulttuuriin ei kuulu meuhkaaminen omasta erinomaisuudesta, vaan keskitytään tekemiseen ja tuloksiin.

Juha Keskinen kiteytti loistavasti vapunaaton Iltalehdessä 1999 Nokian menestyksen kahdeksan salaisuutta näin:

· Jorma Ollila

Poikamaisen innostunut johtaja. Rohkeutta ei Ollilalta puuttunut, kun Nokia karsittiin rönsyistään. Linja on osoittautunut oikeaksi. Ollila on globaalisti kiinnostavimpia nimiä johtajamarkkinoilla.

· Cool

Kännykän tarvitsee olla ennen kaikkea cool. Tämän Nokia on ymmärtänyt. Nokian kilpailijat vasta sulattelevat tätä cool-hommaa, ja se tulee niille kalliiksi.

· Uusi kännykkämalli

Nokia on ymmärtänyt kännykkäbisneksen: Aina täytyy olla uutta tarjottavaa, uusia malleja. Kalliita brassailukoneita johtajille, teknisesti kiinnostavia pelivehkeitä nuorisolle, asiallisia työkoneita muille.

· Anssi Vanjoki

Nokian Euroopan johtaja. Mies, joka itäeurooppalaisittain englantia puhuen on lyönyt markkinat hepnaadilla. Vanjoki kertoo mikä kulloinkin on cool kännykkämarkkinoilla.

· Esa Saarinen

Filosofi Esa Saarinen on opettanut Nokian johtajille asioita, joista ei polilla tai kauppakorkeassa puhuta mitään. Saarisen mukaan toimiva parisuhde on johtajalle tärkeämpi kuin ajankohtaisen disinformaation ylikulutus.

· Muotoilu

Nokiassa ymmärrettiin jo varhain, että kännykän ulkoasu on ratkaiseva tekijä. Puhelimen muoto, oikeat värit ja vaihtelevat kuoret ovat olleet menestys. Suunnittelu tulee Amerikasta.

· Tekniikka

Suomen tekniikkahullu kansa on opettanut Nokialle, että mitään niin outoa teknistä yksityiskohtaa ei pysty keksimään etteikö markkinat sitä heti ostaisi.

· Suomalainen insinööri

Suomalainen insinööri on uusiutuva luonnonvara, jos ei jopa aivan luonnonihme. Kaikesta pilkasta huolimatta insinöörimme vain keksii ja kehittää mitä huimempia juttuja.

Loman paikka

Nokiassa ihmisiä piiskataan hurjiin suorituksiin ja kaikki ovat kuulleet, millaisen jatkon yhtiön iskulause connecting people saa pahansuopaisten suussa.

Jokaisen tehtävä on huolehtia omasta työkunnostaan, johtajan tulee lisäksi katsoa ihmistensä perään.

"Tarpeen tullen johtajan on syytä katsoa alaista silmiin ja kysyä, onko nyt viikon loman paikka sen sijaan, että hän kysyisi, onko talvilomaviikko vielä käyttämättä", Ollila puhuessaan Helsingin Yliopistolla keväällä 1999. 5