28. Parempaa arkea monille

Poika tiesi mitä tahtoi. Kaksi viikkoa sen jälkeen kun hän oli saanut päästötodistuksen Osbyn yhteiskoulusta, hän otti polkupyörän ja ajoi kuusi kilometriä Agunnarydin kirkolle tekemään elinkeinoilmoituksen. Samana päivänä, kesäkuun 12. vuonna 1943 hän lähetti ilmoituksen kaupparekisteriin.

Yhtiön nimeksi tuli Handelsfirman Ikéa, lyhenne pojan nimen ja osoitteen alkukirjaimista: Ingvar Kamprad, Elmtaryd Agunnaryd.

Vanhemmille yrityksen perustaminen ei ollut yllätys. Jo kuusivuotiaana Ingvar oli ostanut ja myynyt tulitikkuja.

Valmistuttuaan Göteborgin Handelsinstitutista Kamprad meni kolmeksi vuodeksi töihin Sörda Skogsägarnas Standardhusin talotehtaalle, mutta omat bisnekset kiinnostivat enemmän kuin palkkatyö.

Vuonna 1948 hän sanoi itsensä irti ja keskittyi omaan yritykseensä. Ikea julkaisi pienen postimyyntiluettelon, johon ilmestyi vuonna 1950 huonekaluja mainoksen mukaan "Smålandsmöbler till lägsta priser".

Kamprad oli sopinut lähialueella toimivien huonekaluvalmistajien kanssa toimitusmyynnistä ja pystyi myymään jopa puolet halvemmalla kuin kilpailijat, joilla oli kiinteät myymälät, isot varastot - ja hintakartellit, joihin Kamprad ei edes harkinnut menevänsä mukaan.

Asiakkaat ihastuivat Ikeaan, erityisesti sen hintoihin, mutta huonekalukauppiaat vihasivat tätä ilonpilaajaa. Kun Kampradin ei annettu osallistua huonekalumessuille, hän alkoi järjestää omia messuja Tukholmassa ja Göteborgissa.

Huonekalukauppiaat ilmoittivat tehtaille, että ne saavat valita kummalle myyvät: heille vai Ikealle.

Boikotti puri. Ikean oli vaikea saada tavaraa ja yhtiö joutui ahtaalle.

Vuonna 1953 Kamprad osti vanhan verstaan Älmhultista ja kunnosti sen näyttelytilaksi. Tähän asti Kamprad oli kuvitellut, että asiakkaat halusivat vain halpaa. Nyt paljastui, että kun saadessaan verrata halpaa ja hyvää asiakkaat päätyivät hyvään, jos sen sai edullisesti.

Tästä opetuksesta tuli yksi Ikean toiminnan kulmakiviä, "lågpris med mening", perusteltua edullisuutta.

Helteeseen henkeä hiomaan

Ikean toimintatapa oli niin erilainen kuin alan muiden yrittäjien 50-luvulla, että tarvittiin paljon (ruotsalaista) sisua selviytyä niistä vaikeuksista, joita tuli. Oli helppo löytää ihmisiä, jotka toivoivat Ikean olevan vain tähdenlento ja tekevän pakkolaskun.

Vaikeudet yhdistivät ikealaisia. Yhteishenki ja selviytymistahto oli uskomaton ja Kamprad palkitsi sen viemällä koko henkilökunnan ulkomaille. Ensimmäinen matka tehtiin 1956 Mallorcalle. Kaikki 72 työntekijää olivat mukana. Puolet lensi DC 3:lla ja puolet tuli junalla Barcelonaan ja laivalla perille. Paluumatkalla osat vaihdettiin.

Matkoja tehtiin Roomaan, Riminille, Berliiniin ja Brysseliin.

"Matkoilla kaikki saivat olla toistensa kanssa eri tavalla kuin arjessa. Se merkitsi valtavasti kaveruudelle ja hengelle", Kamprad sanoo.

Käsite Ikea-henki syntyi jo 50-luvulla, paljon ennen kuin kukaan puhui yrityskulttuurin merkityksestä.

Kamprad kuitenkin pelkäsi hyvän hengen katoavan yrityksen kasvaessa ja päätti jo 50-luvulla tietoisesti luoda periaatteita, jotka vahvistavat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ikealaisissa.

Jo 50-luvulla otettiin käyttöön sinuttelu koko yhtiössä, paljon ennen kuin se tuli yleiseksi tavaksi - edes Ruotsissa. Samalla päätettiin, että pukeutumisessa saa noudattaa rentoa linjaa.

Samaan aikaan Ikean konsepti alkoi muotoutua nykyiselleen. Ikea mursi alan perinteet kahdessa asiassa: se alkoi suunnitella omaa mallistoa ja teettää sitä tehtailla. Se oli ennenkuulumatonta.

Toinen mullistus oli alkaa myydä huonekaluja osina. Asiakas sai postista tai myymälästä askartelutehtävän, josta enemmän tai vähemmän tuskastuttavan ähinän jälkeen kohosi hylly, sohva tuoli tai sänky.

Oman suunnittelun aloittaminen ei ole Kampradin neronleimaus, vaan sattuman sanelema juttu. Kilpailijoiden boikotin takia Ikea ei saanut myytäväksi samoja huonekaluja kuin muut, joten sen oli pikku pakko tehdä omia versioita tehtaiden tuotteista saadakseen tavaraa myyntiin.

Pian kuitenkin paljastui, että Ikeassa tiedettiin paremmin kuin huonekalutehtaan konttorissa etäällä asiakkaista, mitä asiakkaat halusivat. Ainakin he halusivat rohkeampia ja värikkäämpiä tuotteita kuin tarjonta oli.

Kuninkaan kurvi hullaannutti

Vuonna 1958 otettiin seuraava iso askel. Älmhultiin rakennettiin Euroopan suurin huonekalukauppa. Neljäkerroksisessa myymälässä oli tilaa 6700 neliötä.

Tukholma valloitettiin yhdellä täsmäiskulla avaamalla 46000 neliön Ikea Kungens Kurvaan. Se oli ensimmäinen keskustan ulkopuolinen huonekaluhalli, pelkistetty, käytännöllinen ja moottoritien varressa, mutta muodoltaan ällistyttävä: pyöreä.

Kun myymälä 18. kesäkuuta 1965 avattiin, ruotsalaiset hullaantuivat. Muutamassa päivässä Ikeassa kävi 30000 asiakasta ja Kampradin haave 35 miljoonan kruunun myynnistä osoittautui lievästi sanoen varovaiseksi, sillä kassa kilisi 60 miljoonalla kolikolla.

Tarkoitus oli, että tavaratalossa olisi perinteinen palvelu, mutta rynnistys pakotti muuttamaan suunnitelman. Asiakkaat laskettiin varastoon hakemaan itse tavarat, koska myyjät eivät yksinkertaisesti ehtineet.

Huonekalukauppa oli siirtynyt itsepalveluaikaan.

Tuotevalikoimaa kasvatettiin myös uuteen suuntaan, kun huomattiin, että monet kävivät Ikeassa vain katselemassa tai syömässä edullisessa ravintolassa. Kassojen lähelle laitettiin keittiössä tarvittavia tavaroita, veitsiä, lautasia, laseja, pannulappuja.

Huomattiin, että huonekalujakin ostaneet asiakkaat täydensivät mielellään ostoskärryjään pikkutavaralla.

Ruotsin valloituksen jälkeen oli vuorossa muu maailma: Zurich 1973, sitten Saksa, Australia, Kanada, Itävalta, Singapore, Hollanti. Vasta 1985 uskallettiin astua jalalla Amerikkaan.

Vuoden lopussa Ikealla oli 150 tavarataloa 30 maassa. Niissä käy 150 miljoonaa asiakasta vuodessa. Myynnissä on yli 10000 erilaista tuotetta ja tuotekuvastoa painetaan 70 miljoonaa kappaletta 20 kielellä.

Ikean myynti ylitti viime vuonna 50 miljardin kruunun rajan ja yhtiön arvioidaan olevan yli 100 miljardin kruunun arvoinen.

Viikkolehti ei korvaa työssä kadonnutta elämää

"Olemme kerta kaikkiaan päättäneet olla monien ihmisten puolella", aloittaa Ingvar Kamprad muistion, jossa hän kiteytti käsityksensä siitä, mikä Ikea on.

Muistio, joka ennen joulua 1976 jaettiin jokaiselle ikealaiselle, oli dramaattisesti otsikoitu "En möbelhandlarens testamente", erään huonekalukauppiaan henkinen perintö, vaikka Kamprad on jatkanut yhtiön johdossa näihin päiviin asti hallituksen puheenjohtajana.

Monien ihmisten puolella oleminen tarkoitti sitä oivallusta, minkä Kamprad oli saanut käydessään Italiassa huonekalumessuilla 50-luvulla. Hän oli katsellut suunnittelijoiden pikkuhienoja luomuksia ja päätellyt, että harva niistä soveltui tavallisten italialaisten kotien kaunistukseksi. Hinta oli liian korkea ja tyyli liian hienostunut.

Tätä Ikea ei halunnut. Sen unelma oli "luoda parempaa arkea monille ihmisille" tarjoamalla miljoonille ihmisille mahdollisuuden hankkia kotiin hyvin suunniteltuja huonekaluja edullisesti.

"Meidän pitää tarjota laaja valikoima hyvin muotoiltuja ja toiminnallisesti kehittyneitä kodin sisustamiseen tarkoitettuja tuotteita niin halpaan hintaan, että mahdollisimman monella olisi vara ostaa niitä."

Kamprad ei halunnut Ikeasta kauppaa kauppojen joukkoon, sen tuli "tulevaisuudessa olla arvokas lisä demokratisoitumisprosessissa".

Kaikissa valtioissa ja yhteiskuntajärjestelmissä käytetään Kampradin mielestä liian paljon voimavaroja pienen eliitin tarpeiden tyydyttämiseen.

Kampradin julistuksessa on yhdeksän kohtaa.

· Valikoima kertoo mitä olemme.

Tuotteet ovat Ikean suunnittelemia. Niiden tulee olla halpoja, ja laadultaan tarkoituksenmukaisia. Tekninen laatu ei saa olla itseisarvo, sen on oltava suhteessa tuotteen käyttötarkoitukseen.

· Ikea-henki

Todellinen Ikean henki perustuu "innostukseen, haluumme uudistua, kustannustietoisuuteen, tahtoomme ottaa vastuu ja auttaa toisia, nöyryyteen tehtävän edessä ja yksinkertaisuuteen tavassamme olla. Meidän pitää huolehtia toisistamme, innostaa toisiamme. Sääli niitä, jotka eivät osaa tai tahdo näin tehdä".

Kamprad sanoo, että ilman innostusta työssä "elämästä katoaa kolmasosa eikä sitä voi koskaan korvata viikkolehteä lukemalla".

· Voitto antaa resursseja.

Ikeassa ei Kampradin mukaan uskota avustuksiin eikä helppoon rahaan, vaan kovaan työhön.

"Voidakseen tuottaa parempaa arkea monille ihmisille meillä on oltava resursseja. Taloudellinen tulos antaa meille resursseja." 

· Saada hyviä tuloksia vähin voimin.

Ikeassa voimavarojen tuhlaaminen on kuolemansynti.

"Kuka tahansa arkkitehti osaa suunnitella 5000 kruunua maksavan kirjoituspöydän, mutta todellista taitoa vaatii tehdä hyvä ja toimiva pöytä sadalla kruunulla. Emme kunnioita ratkaisua ennen kuin tiedämme sen hinnan. Monet modernit rakennukset ovat enemmän monumentteja ihmisen tyhmyydestä kuin ratkaisusta tarpeeseen." 

· Yksinkertaisuus on uroteko.

"Yhteistyössä tarvitaan sääntöjä ja mitä monimutkaisemmat säännöt, sitä vaikeampi on elää niiden mukaan. Monimutkaiset säännöt lamaannuttavat!" 

Kampradin mukaan ylimitoitettu suunnittelu on yritysten tavallisin kuolinsyy.

"Yksinkertaisuus ja nöyryys leimaavat kanssakäymistä asiakkaiden ja tavarantoimittajien kanssa. Emme vältä loistohotelleissa asumista ainoastaan kustannussyistä. Emme tarvitse loistoautoja, hienoja titteleitä, univormuja emmekä muita statussymboleja. Luotamme omaan voimaamme ja omaan tahtoomme!" 

· Toimi toisin.

"Jos olisimme aloittaessamme kysyneet asiantuntijoilta neuvoa, kannattaako pieneen Älmhultiin perustaa Ikean kaltaista yritystä, olisimme varmasti pelästyneet. Kysymällä aina miksi toimimme niin tai näin löydämme uusia keinoja. Tämä pätee sekä isoihin että pieniin arkisiin asioihin." 

Toisin toimiminen ei ole Kampradin mukaan itsetarkoitus, vaan halua kehittyä ja parantaa.

"Dynamiikka ja kokeilunhalu vievät meitä eteenpäin. Miksi on tärkeä avainsana." 

· Voimien keskittäminen on tärkeä edellytys menestykselle.

Kymmenottelija ei yleensä ole missään lajissa huipulla. On varottava hajottamasta voimiansa. Ei voi tyydyttää kaikkien tarpeita. Valikoima ei saa kasvaa siksi, että joku haluaa jotakin.

· Ota vastuuta.

Mitä vähemmän on vastuunkantajia, sitä enemmän on byrokratiaa.

"Ikea-perheessä tahdomme pitää ihmisen kaiken keskipisteenä, tukea toisiamme. Vastuu ei liity koulutukseen, varallisuuteen eikä asemaan. Vastuulliset löytyvät kaikkialta, varastosta, ostajien ja myyjien joukosta, konttorihenkilöstöstä, aivan kaikkialta." 

Virheitä tapahtuu ja niitä saa tehdä, koska "vain se joka nukkuu, ei niitä tee. Virheen pelko on byrokratian alku ja kehityksen vihollinen".

Kamprad kehottaa jokaista ikealaista ottamaan vastuuta ja tekemään päätöksiä.

· Suurin osa on vielä tekemättä. Mikä loistava tulevaisuus!

"Valmiina olemisen tunne on tehokas nukutusaine", Kamprad sanoo. 

"Onni on sitä, että et tunne olevasi maalissa, onni on matkalla olemista. Sana `mahdoton` on ja pysyy poissa meidän sanakirjastamme".

Kunnianhimo kehittää itseämme ihmisinä ja työtovereina täytyy Kampradin mukaan pysyä korkeana.

"Avainsana on nöyryys. Se ei tarkoita vain toisten ihmisten huomioimista ja kunnioitusta, vaan myös ystävällisyyttä ja jalomielisyyttä. Tahto ja voima ilman nöyryyttä johtavat usein ristiriitoihin."

Tärkein resurssimme on Kampradin mukaan aika. Hän kehottaa jakamaan elämän kymmenen minuutin pätkiin.

"Ehdit niin paljon kymmenessä minuutissa. Se ei ole vain kuudesosa tunnista, se on palanen sinua itseäsi."

Kamprad kehottaa jokaista olemaan myönteinen fanaatikko, joka päättäväisesti kieltäytyy hyväksymästä mahdottoman ja negatiivisen olemassaolon.