27. Suuren on ajateltava pienesti

"Elämä on ollut minulle hyvä, ehkä parempi kuin kenelläkään ihmisellä on oikeus odottaa", aloittaa Sam Walton kirjansa "Made in America; My Story", joka julkaistiin kaksi kuukautta hänen kuoltua syöpään sunnuntaiaamuna huhtikuun 5. päivänä 1992.

Reilut kaksi viikkoa aikaisemmin, maaliskuun 17. päivänä presidentti George Bush oli vaimonsa kanssa matkustanut Arkansasiin luovuttamaan Waltonille Amerikan Presidentin Vapauden Mitalin ja luonnehtinut tätä yrittäjyyden ruumiillistumaksi ja Amerikkalaisen Unelman ikoniksi. Kun tolkuttomasta energisyydestään tunnettu ja koko elämänsä toisten innostamiseen keskittynyt Walton rullatuolissa istuen työnnettiin lavalle hakemaan mitaliaan, Wal-Martin kokoushuoneeseen ahtautunutta satakunta ihmistä tunsi palan kurkussaan. He aavistivat, että kohtaavat rakkaan johtajansa viimeistä kertaa.

Vastauspuheessaan presidentille Walton siirsi kaiken ansion mitalistaan niille ihmisille, jotka ovat olleet hänen kanssaan tällä "villillä ratsastuksella", jonka tuloksena yhdestä arkansasilaisesta halpamyymälästä kasvoi kolmessa vuosikymmenessä paitsi Amerikan, myös koko maailman ylivoimaisesti suurin ja kannattavin kauppaketju.

"Tämä on koko uramme kohokohta", Walton sanoi vastauspuheessaan haluten nöyrästi jakaa kunnian niiden ihmisen kanssa, joiden kanssa oli Wal-Martin menestyksen luonut.

Suuri alkaa pienestä

Sam Waltonista tuli yrittäjä sodan jälkeen 1945. Hän oli ennen sotaa toiminut puolitoista vuotta J C Penneyn tavaratalon postituksessa, mutta erosi oma-aloitteisesti ihastuttuaan työtoveriinsa Beth Hamquistiin. Tämä oli talon sääntöjen mukaan kiellettyä, ja Sam teki valinnan sydämellään.

Sotaväki vei Samin toiselle paikkakunnalle, ja mennessään lomallaan tapaamaan Bethiä Sam törmäsi sattumalta tämän ystävään Helen Robsoniin, josta Valentinen päivänä 1943 tuli rouva Helen Walton.

Avatessaan syyskuussa 1945 pienen, Ben Franklin -ketjuun kuuluvan myymälän Newrockissa, uneliaassa 5000 asukkaan pikkukaupungissa Walton oli 27-vuotias.

Kesti melkein kaksikymmentä vuotta kypsytellä ideaa Wal-Martista, itsepalvelulla toimivasta halpahallista, jossa asiakkaan ei tarvitse mitään tuotetta ostaessaan ei tarvitse pelätä, että jokin toinen liike myy sitä halvemmalla.

Ensimmäinen Wal-Mart avattiin J C Penneyn tavaratalon naapurissa Rogersissa, Arkansasissa kesäkuun toisena päivänä 1962. Waltonilla oli jo kuusi muuta myymälää ja jonot avajaispäivänä aamuna lupasivat hyvää.

Asiakkaiden seasta erottui joukko tummapukuisia miehiä, jotka päättäväisesti marssivat Sam Waltonin huoneeseen ja poistuivat puoli tuntia myöhemmin sanomatta näkemiin. He olivat miehiä Ben Franklinin pääkonttorista Chicagosta, jotka eivät tulleet antamaan yrittäjälle onnenpotkua, vaan uhkauksen: jos perustat lisää Wal-Marteja, he sanovat hänen sopimuksensa Ben Franklin-myymälöistä irti.

Myöhemmät tapahtumat osoittavat, että pelottelu ei tehonnut Sam Waltoniin. Kaksi vuotta myöhemmin hän avasi kaksi uutta Wal-Martia ja ketju levittäytyi osavaltion alueelle hitaasti, mutta määrätietoisesti.

Jo ensimmäisessä Wal-Martissa oli otettu käyttöön ketjun kaksi keskeistä iskulausetta: "Joka päivä halvat hinnat" ja "Tyytyväisyys taataan". Walton ei usko, että ilman jälkimmäistä lupausta Wal-Martista olisi koskaan tullut kaupan historian hurjinta menestystarinaa.

Alku ei ollut ruusuilla tanssimista. Rogersin myymälän myynti oli miljoona dollaria vuodessa, joka oli neljä-viisi kertaa enemmän kuin muiden samankokoisten, mutta puolet Waltonin toisten myymälöiden myynnistä.

Samin laskuoppi

Wal-Martissa kaikki tuotteet piti myydä halvemmalla kuin missään muualla. Valikoimista puuttui monia merkkituotteita siksi, että niiden valmistajat edellyttivät ohjehintojen käyttöä.

Sam Walton halusi ostaa halvalla, mutta siirtää saamansa ostoedun asiakkaille.

Jos ostamme tuotteen 80 sentillä ja myymme sen 1,20 dollarin sijasta dollarilla, myymme sitä kolme kertaa enemmän ja saamme 50 prosenttia enemmän katetta, oli Samin laskuoppi. Hän myös edellytti, että jos ohjehinnaltaan 1,98 dollarin tavaraa oli ostettu 50 sentillä, se piti myydä 30 prosentin katteella, vaikka jo 1,25 olisi ollut asiakkaalle edullinen hinta. Näin luotiin hintakuvaa, jolle Wal-Martin ylivoima rakentui.

Monet halpahallit toimivat toisin. Niillä oli hintamielikuvaa luovia tuotteita, mutta myös paljon myös normaalihinnoiteltuja tuotteita. Oletettiin, että asiakas ei huomaa maksavansa täyttä hintaa.

Aina ei toki huomannutkaan, mutta poikkeuksellisen halpa hinta rakensi luottamusta ja lisäsi ostohalua.

"Luin jostakin ammattilehdestä, että sadasta suurimmasta vuonna 1976 toimineesta halpamyyjästä jäljellä 15 vuodessa oli kadonnut 76. Ne olivat hetken tähtiä, mutta eivät koskaan todella edes yrittäneet huolehtia omista ihmisistään. Jos haluaa myymälän ihmisten huolehtivan hyvin asiakkaista, sinun on oltava varma, että sinä huolehdit heistä. Tämä on tärkein Wal-Martin menestyksen takana oleva yksittäinen tekijä." 2

Monet yrittäjät ovat Waltonin mielestä itsekkäitä kavereita, jotka rakastavat enemmän ajella isoilla Cadillaceja, lennellä suihkukoneilla lomajahdeilleen ja asua talossa, jollaista en pystynyt edes kuvittelemaan kuin ihmisiään.

Ei Sam Waltonillakaan syntyessään ollut täyttä ymmärrystä henkilöstön merkityksestä. Hän oppi sen matkan varrella kovan kautta.

Jo 60-luvulla hän oli oppinut, että mitä halvemmalla myy, sitä enemmän tuottoa saa, mutta vasta 70-luvulla hän oppi, että mitä enemmän tuottoa jakaa henkilöstön kanssa, sitä enemmän sitä yhtiöön tulee.

"Kadun koko urani aikana kaikkein eniten sitä, että henkilöstö sisällytettiin tuotonjako-ohjelmiimme vasta vuonna 1970. Olin ollut liian huolissani lainoistani ja ehkä liian kiireinen pääsemään eteenpäin, etten ymmärtänyt sitä yksinkertaista totuutta, että ihmiset kohtelevat asiakkaita niin kuin me kohtelemme heitä."

Jotkut arvelevat, että eräs syy Waltonin havahtumiseen oli kahnaus ja lakonuhka, jonka ammattiyhdistysliike oli virittämässä Wal-Martille riidanalaisen irtisanomisen seurauksena. Yhtiön johto kokoontui seminaariin, jossa päätti "We care"-ohjelman toteuttamisesta yhtiössä. Sen mukaan on viisaampaa välittää ihmisistä ja sitouttaa heidät kuin hukata aikaa ja voimavaroja riitelyyn lakimiesten avustuksella.

Englannin matkallaan Walton oli nähnyt Lewis Companyn käyttävän henkilöstöstään nimitystä yhtiökumppani (associate) kuin työntekijä (employee). Tämä kolahti Samiin kerralla.

Ensimmäinen askel oli maksaa kaikille osuus yhtiön tuloksesta. Useimmat sijoittivat näin saadut rahat yhtiön osakkeisiin.

Rekkakuski Bob Clark tuli Wal-Martiin 1972. Hän muistaa, miten Sam Walton tuli itse kertomaan heille, että hän takaa vähintään 100000 dollarin lisäpalkan jokaiselle, joka on Wal-Martissa töissä 20 vuotta. Clark oli epäluuloinen, mutta kun John Huey haastatteli häntä 1990, kaverilla oli kasassa 707000 dollaria bonuksia.

"Kun ihmiset kysyvät minulta, miltä tuntuu olla töissä Wal-Martissa, kerron, että ajoin toisen yhtiön autoa 13 vuotta ja minulle jäi 700 dollaria. Sitten kerron nykyisestä tuotonjaosta ja kysyn, miltä he arvelevat minun ajattelevan Wal-Martista?", Clark kysyy.

Walton sanoo, että kuulostaa helpolta keinolta saada henkilöstö mukaan.

"Monet yhtiöt jakavat tuottoa, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, koska niissä ei todella uskota, että työntekijät ovat tärkeitä. Huulten heiluttelulla ei saada syntymään todellista työtoveruutta."

Tuoton jakaminen ei toimi, jos johto ei uskalla antaa ihmisille vastuuta ja tietoja. Wal-Martissa kaikki luvut ovat kaikkien nähtävissä ilmoitustaululla.

"Tottakai tietoa vuotaa ulos, mutta se on pienempi paha kuin se, että ihmiset eivät tiedä miten selviytyvät."

Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole järjestelmä, kyse on viime kädessä siitä, mitä ihmisten välillä tapahtuu.

"Yhteistyössä on kyse rahasta, mutta yhtä paljon toisten kunnioittamisesta. Wal-Mart on ällistyttävä esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun 400 000 ihmistä muodostavat ryhmän ja hyvässä yhteistyön hengessä pystyvät nostamaan tiimin tarpeet egonsa tarpeiden yläpuolelle."

Hurraata työn sankareille

Wal-Martissa yhteishenkeä pidetään yllä monin tavoin. Johdolla on lauantaiaamuisin kokoontuminen, jota Walton pitää yhtiön toimintatyylin ytimenä.

"Tarkoituksena on, että kaikki tietävät, mitä muualla yhtiössä tapahtuu. Lisäksi haluamme ylistää yhtiön työn sankareita hurraamalla heille porukalla. Toki käsittelemme myös ongelmia. Oleellista on, että meillä on hauskaa yhdessä. Joskus saatan pyytää jotakuta laulamaan "Red River Valleyn", mutta koko jutun pitää olla mahdollisimman spontaani ja yllättävä."

Wal-Mart on nyt maailman suurin kauppaketju, mutta se ei ollut Sam Waltonin tärkein tavoite.

"Olen aina halunnut olla maailman paras vähittäiskauppias, mutta en välttämättä suurin. Itse asiassa pelkäsin, että suuruus saattaisi johtaa työmme tason laskuun. Mitä isommaksi Wal-Mart kasvaa, sitä oleellisempaa on osata ajatella pienesti. Olemme tulleet suureksi toimimalla niin kuin pieni yritys. Olemme pikkukaupungin kauppiaita ja aina kun röyhistelemme rintaamme isoilla numeroillamme, meidän pitää muistaa, että ne on kaikki tehty päivä kerrallaan, myymälä kerrallaan, asiakas kerrallaan, kovalla työllä, hyvällä asenteella ja ihmisten yhteistyöllä. Jos me unohdamme katsoa asiakasta silmiin, tervehtiä häntä, kysyä häneltä ystävällisesti voimmeko auttaa, meidän on parempi ryhtyä toiselle alalle, sillä tällä alalla emme pysy hengissä." 

Waltonia sanoi kirjassaan pelkäävänsä, että Wal-Martista kehittyisi keskusjohdettu jättiläinen, jossa hänen tyyliselleen villille kauppamiehen luovuudelle ei ole tarpeeksi tilaa toimia.

"Vihaisin työskennellä sellaisessa ympäristössä ja joka päivä pelkään, että Wal-Martista tulee sellainen. Jos joku kuvittelee, että Wal-Mart on immuuni Isottelutaudille, toivon hänen pakkaavan tavaransa ja lähtevän välittömästi talosta."

Wal-Martin pääkonttorissa on 218 ostajaa ja heitä muistutetaan koko ajan siitä, että heidän varsinainen työnsä on auttaa myymälöitä eikä päinvastoin. Jokaisella pääkonttorissa työskentelevällä on vastuullaan seurata ja keksiä ideoita jonkin tuotteen myyntiä. Näin pysyy tuntuma siihen, mistä palkka tulee.

Lisäksi neljä kertaa vuodessa ostaja menee johonkin myymälään ja tekee työtä osastolla, jossa myydään hänen vastuualueensa tuotteita.

Wal-Martissa vihataan byrokratiaa.

"Jotkut ihmiset haluavat ison henkilöstön ympärilleen pönkittääkseen omanarvontunnettaan. Me emme tarvitse sellaisia ja haluamme voimallisesti pitää isot egot kurissa. Jos et palvele asiakasta tai auta sellaista, joka palvelee, me emme tarvitse sinua."

Tuhlatut dollarit tulevat asiakkaiden taskusta

Sam Walton sai aika rauhassa rakentaa Wal-Martin, mutta kaikki muuttui, kun Forbes-lehti kertoi lokakuussa 1985 hänen olevan 25 miljardin dollarin omaisuudellaan Amerikan rikkain mies. Siitä alkoi julkinen piina, jota Walton vaivoin sieti.

Kun lehtimiehet matkustivat Bentonvilleen haastattelemaan miljardööriä, he eivät löytäneet pöyhkeää porhoa, vaan 70-vuotiaan miehen, joka asui samassa talossa, jonka oli rakennuttanut vaimolleen ja lapsilleen 30 vuotta sitten tulipalossa tuhoutuneen tilalle. Autonkuljettaja ei vienyt miestä marmoripalatsiin, hän ajoi itse vaatimattomassa toimistorakennuksessa sijaitsevaan konttoriin. Hänen huoneensa oli samanlainen kuin muidenkin - ulkoisesti ankea ja pöytä täynnä paperiläjiä.

"Raha ei ole koskaan merkinnyt minulle niin paljon että olisin alkanut laskea sitä. Jos saa tarpeeksi ruokaa, omistaa mukavan paikan asua, paikan, jossa lintukoirilla on tilaa olla, paikan metsästää, pelata tennistä ja voi antaa lapsille hyvän koulutuksen - se on rikkautta."

Wal-Martissa kaikki nukkuvat kahden hengen huoneissa ja käyttävät halpoja hotelleja.

"Minut saa raivon partaalle, kun ylipalkatut pääjohtajat ns. hyvin johdetuissa ja menestyvissä yrityksissä eivät katso kenenkään muun kuin itsensä parasta. Jokainen dollari, joka Wal-Martissa käytetään tyhmästi, tulee asiakkaan taskusta. Joka kerran kun säästämme dollarin, astumme yhden askeleen kilpailussa ja sitä haluamme."

Intohimo työhön on ollut Waltonin ohjenuora siitä lähtien, kun sodan jälkeen aloitti ensimmäisessä myymälässään ja teki siitä ketjun parhaan.

"Olen aina suorittanut kaiken, mihin ryhdyn todellisella intohimolla. Olen aina asettanut itselleni riman korkealle. Minulla on korkeat henkilökohtaiset päämäärät, mutta yritän olla tulematta suureksi sankariksi, sillä opin jo kauan sitten, että egosi harjoittaminen julkisuudessa ei ole oikea tapa rakentaa tehokasta organisaatiota. Yksi ihminen ei voi paljon tehdä. Kaikki mitä olemme Wal-Martissa saaneet aikaan on tulosta siitä mitä yhteistä maalia tavoittelevat ihmiset ovat tehneet yhdessä."

Hulahameita ja karhun kanssa painimista

Walton korostaa rohkeutta tehdä toisin ja halua oppia. Kun hän luki lehdestä ensimmäisistä itsepalvelumyymälöistä Pipestonessa ja Worthingtonissa, hän hyppäsi siltä istumalta bussiin ja matkusti yli yön katsomaan kaupat omin silmin.

"Voit oppia jokaiselta. Luin jokaisen vähittäiskaupan lehden mitä sain käsiini, mutta myös käymällä John Dunhamin myymälässä tien vastapäätä. Katselin hintoja, myyntiesittelyjä, asiakkaita." 16

David Glassista tuli Sam Waltonin seuraaja. Glass oli kieltäytynyt useista Waltonin tarjouksista siksi, että hänen mielestään olivat kaikkea muuta kuin tasokkaita. Kun Glassia pyydettiin luonnehtimaan Waltonia, hän sanoi kahden asian tekevän tästä poikkeuksellisen hahmon.

"Ensiksikin hän herää joka aamu päättäen ja valmiina parantamaan jotakin. Toiseksi hän pelkää vähemmän kuin kukaan tuntemistani ihmisistä olla väärässä. Kun hän näkee olevansa väärässä, hän pudistelee asian pois mielestään ja suuntaa toiseen suuntaan."

Dean Sanders, Wal-Martin johtokunnan jäsen sanoo, että Sam Walton arvostaa yli kaiken asiakkaiden kanssa työskenteleviä, eikä voi sietää ja sellaisia johtajia, jotka kohtelevat huonosti työtovereitaan.

"Kaikkina vuosina minua ei ole huolestuttanut Wal-Martin osakekurssin kehitys vaan se, että me jonakin päivänä emme onnistuisi huolehtimaan asiakkaistamme, että johtajamme eivät onnistuisivat pitämään huolta työtovereistaan. Olin huolissani myös siitä, että tiimihenki vähenee ja kasvaessamme emme pysty pitämään hengissä ihmisissä tunnetta, että he kuuluvat Wal-Mart -perheeseen", Walton on sanonut.

"Jos Wal-Martin osakkeenomistaja on kiinnostunut sijoituksestaan, menisin hänenä kymmeneen Wal-Martiin ja kysyisin siellä työskenteleviltä ihmisiltä, miltä heistä tuntuu, kuinka yhtiö kohtelee heitä. Heidän vastauksensa kertoisivat minulle paljon siitä, mitä haluan tietää."

Walton haluaa myös olla yllättävä.

"Olemme aina yrittäneet tehdä elämästä niin mielenkiintoisen ja arvaamattoman kuin osaamme. Teemme hulluja asioita kiinnittääksemme ihmisten huomion ja johtaa heitä tekemään yllätyksiä. Jos olet sitoutunut Wal-Martin kumppanuuteen ja arvoihin, kulttuuri kannustaa sinua kehittelemään kaikenlaisia ideoita, jolla rikot muotin ja taistelet yksitoikkoisuutta vastaan. Haluamme myymälöihin karnevaalitunnelman, ja siellä on tapeltu karhun kanssa, kuljettu paraateissa ja suudeltu sikaa."

"En halua että kilpailijamme liian tarkkaan pystyvät ennustamaan mitä teemme seuraavaksi, eikä meille saa itsellemme tulla mukavaa oloa."

Samin säännöt

Kirjansa lopussa Sam Walton kiteyttää oman toimintafilosofiansa kymmeneen sääntöön, joita hän on omassa toiminnassaan yrittänyt noudattaa.

• Omistaudu liiketoiminnalle. Usko siihen enemmän kuin kukaan. Kaikki aikaansaannokseni ovat seurausta intohimosta, jolla tein työtä. En tiedä onko intohimo synnynnäistä tai voiko sitä oppia, mutta tiedän, että tarvitset sitä. Jos rakastat työtäsi, teet sitä joka päivä yrittäen tehdä parhaasi ja pian intohimosi tarttuu toisiin kuin kuume.
• Jaa tuotot työkumppaneidesi kanssa ja kohtele heitä hyvin. He vastaavat samalla mitalla ja yhdessä ylitätte villeimmät odotuksenne. Säilytä kontrolli jos tahdot, mutta kohtele ihmisiä palvelevasti. Kannusta ihmisiä tulemaan osakkaaksi. Se on paras päätös mitä koskaan olen tehnyt.
• Motivoi työystäviäsi. Raha ja omistajuus eivät riitä. Mieti joka päivä uusia tapoja innostaa ja haastaa työystäviäsi. Aseta korkeita tavoitteita, kannusta kilpailemaan, seuraa miten edistytte. Lyö vetoa isoilla panoksilla. Jos asiat jämähtävät paikalleen, vaihda ihmisiä paikalta toiselle. Älä tule liian ennakoitavaksi, anna ihmisten arvailla mitähän mahdat seuraavana saada päähäsi.
• Kerro kaikki minkä tiedät muille. Mitä enemmän he tietävät, sitä enemmän he ymmärtävät. Mitä enemmän he ymmärtävät, sitä enemmän he välittävät. Kun he välittävät, mikään ei pysäytä heitä.
• Arvosta kaikkea mitä työystäväsi tekevät. Palkalla ja omistajuudella ei voi lunastaa uskollisuutta ja luottamusta. Jokainen meistä haluaa kuulla että joku toinen arvostaa työtä jota teet. Haluamme kuulla sen usein ja varsinkin silloin kun olemme tehneet jotakin sellaista mistä olemme ylpeitä. Mikään ei korvaa hyvin valittuja, vilpittömät kiitoksen sanoja. Ne eivät maksa mitään, mutta ovat omaisuuksien arvoisia.
• Juhlista menestystä. Löydä huumoria epäonnistumisista. Älä ota itseäsi liian vakavasti. Ota rennosti ja kaikki muutkin rentoutuvat. Pidä hauskaa. Näytä innostuksesi aina. Kun kaikki menee pieleen, pane päälle hassu puku ja laula tyhmä laulu. Kun teet näin, hämäät kilpailijoita, sillä he eivät voi ottaa vakavasti sellaista hupakkoa.
• Kuuntele kaikkia ja keksi keinoja saadaksesi heidät puhumaan. Etulinjan ihmiset, ne jotka puhuvat asiakkaan kanssa, ovat ainoita, jotka todella tietävät mitä tapahtuu. Sinun on paras tietää mitä he tietävät. Laatu on sitä, että vastuuta vyörytetään alaspäin ja hyviä ideoita kuplii ylöspäin. Sinun on kuunneltava mitä ihmiset yrittävät kertoa sinulle.
• Ylitä asiakkaiden odotukset. Jos onnistut, he tulevat kerta toisensa jälkeen. Kerro asiakkaille, että arvostat heitä. Pyydä anteeksi virheitäsi ja ota niistä opiksesi. Seiso lupaustesi takana. Kaksi tärkeintä sanaa, jotka olen koskaan kirjoittanut ovat "Tyytyväisyys taataan".
• Seuraa kustannuksia paremmin kuin kilpailijasi. Saat tehdä monta virhettä jos olet tehokas, mutta jos olet tehoton, voit tehdä vararikon, vaikka olet loistava.
• Ui vastavirtaan. Tee toisin. Älä piittaa perinteisestä viisaudesta. Kun kaikki toimivat samoin, etsi oma onnenoksasi toisesta suunnasta. Varaudu siihen, että monet tulemaan sanomaan sinua kulkevan väärään suuntaan.

Walton uskoo, että Wal-Martissa työskentelevät ovat saaneet henkistä tyydytystä ollessaan mukana rakentamassa menestystarinaa.

"He ovat oppineet kasvamaan työssään ja uskaltavat katsoa ihmisiä silmiin, ja puhumaan heille." 23

Liiketoiminnassa eivät tule Waltonin arvion mukaan menestymään sellaiset, jotka yrittävät olla asiakkaita ovelampia veloittamalla sen mitä markkinat sietävät.

"He ovat väärillä jäljillä. Ne jotka tulevat ahneiksi, jätetään tomuun makaamaan. Menestyvät yritykset tulevat tekemään samoin kuin Wal-Mart: antamaan enemmän vastuuta päätöksistä etulinjan ihmisille, niille, jotka ovat joka päivä asiakkaiden kanssa. Hyvä johto kuuntelee etulinjan sotilaiden ideoita. Joka puolelta tulee hienoja ideoita, jos vaivaudut etsimään ja kuuntelemaan niitä."

Yhteishenkeä ei voi syntyä, jos johtaja ei ole hyvä esimerkki.

"Ei ole reilua edellyttää toiselta sellaista, mihin ei itse ole valmis. Eivät ihmiset loputtomasti hyväksy sitäkään toispuolista tilannetta, että johto saa liian paljon ja työn tekevät niin pienen palan piirakasta."