23. Utelias voittaa uneliaan

Mies herää puoli kuudelta vaimonsa vierestä, repäisee lehtiöstä paperin ja kirjoittaa kirjeen tyttärilleen Hollylle ja Samille - siltä varalta, että ei koskaan tapaisi heitä.

Hän kirjoittaa:

"Elämä voi välillä tuntua aika epätodelliselta. Elossa, kunnossa ja rakastava tänään, seuraavana päivänä poissa. Kuten te molemmat tiedätte, minulla on aina ollut valtava halu elää elämä täysillä. Se merkitsi sitä, että olen ollut onnekas elääkseni 46 vuoden aikana monen ihmisen elämän. Rakastin jokaista minuuttia ja rakastin erityisesti jokaista sekuntia teidän ja äidin kanssa."

Aamiaisen jälkeen hän tarkistaa vielä, että kaikki on kunnossa.

Kello 11.19 Richard Branson nousee kuumailmapallossa Marokon taivaalle toivoen sen kuljettavan hänet maapallon ympäri.

Rokkari ja talousnero

Kun Richard Branson oli 16-vuotias, hän omisti lehden, 20-vuotiaana alkoi myydä levyjä postimyyntinä, 50-vuotiaana hän on yksi vuosisadan hurjimpia liikemiehiä, sata yhtiötä omistava multimiljonääri, seikkailija, elämännautiskelija, uuden talouden ikoni, tuhansien idoli.

Tälle miehelle perhe, ystävät, hupi ja seikkailu ovat kaikki yhtä tärkeä osa elämää. Mistään hän ei ole halunnut luopua saadakseen toisen. Rahaa ei listalla löydy. Sitä on tullut enemmän, ja mennyt.

Hullu ja hassu hän on, mutta ei koskaan tylsä tai tavanomainen. Hengästyt ja alat hikoilla pelkästään lukiessasi Bransonin elämänkertaan "Losing my Virginity", jossa hän kertoo mitä kaikkea on tullut tehneeksi.

Hän ei tiedä eikä halua arvella, mitä hänen toimistaan ja tekemistään virheistään voi oppia.

"Jos tässä kirjassa on teema, se on hengissä pysyminen."

Kun rehtori onnitteli 16-vuotiasta Richardia päästötodistuksesta, hän ennusti tästä tulevan joko miljonäärin tai joutuvan vankilaan.

Hengenlähtö on ollut lähellä monta kertaa, samoin konkurssi. Ja putkan lattiakin tuli matkan varrella tutuksi. Branson oli tuonut laittomasti maahan levyjä Belgiasta ja oppi yhdessä yössä patjattomassa kopissa, että rikos ei kannata.

"Vanhempani olivat aina opettaneet minulle, että elämässä sinulla on vain maineesi ja jos menetät hyvän nimesi, et koskaan tule olemaan onnellinen."

Branson säikähti pahanpäiväisesti, mutta selvisi 60 000 punnan sakoilla.

Levyjä ja lentoyhtiö

Levyjen myynti postitse ei ollut niin helppoa ja hyvää bisnestä kuin kateprosentteja tuijottavat kuvittelevat. Kun postilakko 1971 oli kaataa koko yrityksen, Branson päätti avata levykaupan.

Tuolloin kaksi ketjua hallitsi levyjen myyntiä: W H Smith ja John Menzies. Molemmat olivat perinteisen tylsiä ja muodollisia, niistä puuttui tyystin intohimo musiikkiin ja elämäntyyliin, jota musiikki ilmensi.

"Kukaan ystävistämme ei tuntenut oloaan levykaupassa. Halusimme luoda paikan, jossa ihmiset voisivat tavata toisiaan, kuunnella levyjä yhdessä, jutella myyjien kanssa ja syventyä musiikkiin, jota olivat ostamassa." 

Myymälähuoneiston löytyminen Lontoon keskustasta ei ollut ihan helppoa, koska Bransonilla ei ollut varaa maksaa vuokraa. Hän teki diilin kreikkalaisen kenkäkauppiaan kanssa luvaten vetää myymälän täyteen väkeä, jos saisi myydä levyjä tämän kaupan yläkerrassa vajaakäytössä olevassa tilassa.

Herra Alachouzos suostui, joskin pian paljastui, että sopimus suosi enemmän herra Bransonia. Avajaispäivästä lähtien Virgin oli Se Paikka, jossa lontoolaisnuoret halusivat levynsä ostaa.

Taitavasti, lähes ovelasti Branson neuvotteli muidenkin myymälöiden vuokrasopimukset. Hän sopi kolmen kuukauden vuokrattoman ajan, jona aikana hän ehti mainiosti nähdä, onko myymälä oikeassa paikassa.

Uusia Virgin-levykauppoja tuli yksi kuukaudessa, ja syksyllä 1972 Branson päätti perustaa myös levy-yhtiön. Ensimmäinen artisti uuteen talliin oli tuntematon Mike Oldfield, jonka ensilevy Tubular bells yllätti kaikki. Sitä on myyty jo yli 10 miljoonaa kappaletta.

Virgin Recordsista tuli piikki isojen levy-yhtiöiden lihaan. Sen nimekkäimpiä artisteja olivat Rolling Stones, Janet Jackson, Phil Collins, Sex Pistols ja Boy George. Läheltä piti, että listaa ei täydentänyt Dire Straits.

Kuultuaan radiosta kappaleen "Sultans of swing" Branson halusi raikkaantuntuisen bändin omaan talliinsa. Sopimuksen ehdot oli neuvoteltu valmiiksi ja sitä juhlittiin kreikkalaisessa ravintolassa hyvällä illallisella. Laskua tuodessaan omistaja jätti pöydälle kaksi lautasta, joilla oli kymmenen sätkää marijuanaa. Ollakseen loukkaamatta omistajaa vieraat imaisivat savut ennen poistumistaan yöhön.

Seuraavana aamuna Bransonille soitettiin, että Dire Straits tekee sopimuksen PolyGramin kanssa. Syytä ei ilmoitettu. Kymmenen vuotta myöhemmin Branson luki kirjasta, jossa yhdessä lauseessa paljastettiin syy; yhtye ei halunnut tehdä sopimusta, johon heidät yritettiin pehmittää huumeiden avulla.

Kreikkalaisen ravintolan isännän ystävällinen ele, josta Dire Straitsin jäsenet eivät näyttäneet paikan päällä panevan pahakseen, oli Virgin Recordsille 500 miljoonan punnan arvoinen menetys.

Laajeneminen jatkui, ensin kirjojen kustantamiseen, sitten lentoyhtiöön. Virgin Airlines oli uskalias hanke, jonka perustamisen estämiseksi British Airways yritti kaikkensa.

Bransonin rahat olivat koko ajan lopussa. Rahaa tuli ja rahaa meni. Vuonna 1986 yhtiön osakkeet vietiin pörssiin. Yli satatuhatta ihmistä halusi olla omistajana mukana tässä omituisessa yhtiössä, josta oli 15 vuodessa tullut Britannian suurin yksityinen yhtiö työllistäen 4000 ihmistä. Yhtiön myynti oli noussut vuoden aikana 60 prosenttia ja 189 miljoonan punnan myynnistä jäi viimeiselle riville 19 miljoonaa puntaa.

Menestystä ei voi pullottaa

Richard Bransonilta tiukataan jatkuvasti hänen bisnesfilosofiaansa ja menestyksensä reseptiä.

"Ei ole tekniikoita, jotka takaavat menestyksen. On tekijöitä, jotka saattavat varmistaa liiketoiminnan jatkumisen, mutta ei meidän menestystämme voi pullottaa kuin hajuvettä. Jos sinulla on hyvä tiimi ja kohtuullisesti onnea, saatat saada jotain aikaiseksi. Menestyksen ja epäonnistumisen välillä on ohut viiva."

Liiketoiminnassa ollaan jatkuvasti tilanteessa, jossa ollaan läpimurron edessä ja murtumisen partaalla samanaikaisesti. Kaikki rahat on pelissä ja pienikin yllätys saattaa keikauttaa kaiken päälaelleen. Menestyksen ja menetyksen ero on yksi pieni kirjain.

Joskus tarvitaan nokkeluutta. Kun 1992 talous oli lamassa Branson yritti saada lainaa voidakseen asentaa lentokoneiden selkänojiin monitorit niin, että ihmiset voisivat katsoa videoita mannerten välisillä lennoilla. Tarvittiin 10 miljoonaa puntaa, mutta lainaa ei irronnut.

Branson soitti Boeingin pääjohtajalle Phil Conduitille, ja antaisiko hän istuinkohtaiset videot kaupanpäälle, jos Virgin tilaisi 10 Airbusia. Ehdotuksesta ällistyneenä Conduit suostui. Soittokierros pankkeihin paljasti, että oli helpompi saada 4 miljardia puntaa 18 lentokoneeseen kuin 10 miljoonaa videoruutuihin.

Virgin sai uudet koneet halvemmalla kuin koskaan, koska lama pysäytti kaikki muut tilaukset.

Omasta tyylistään Branson sanoo, että hän on ennen kaikkea utelias ihminen, jota elämä kiinnostaa.

"Olen liikemies, joka pyrkii toiminnassaan tekemään tulosta, mutta kun suunnittelen uusia tuotteita ja yhtiöitä, olen idealisti, joka luottaa enemmän vaistoonsa kuin tilastoihin. Teen päätöksen 30 sekunnissa sen perusteella, kiehtooko idea minua vai ei. Numeroihin ei voi luottaa, ne voi väännellä todistamaan mitä tahansa." 

Jos kaksi jättiläistä jakaa markkinat, siellä on Bransonin mukaan aina tilaa kolmannelle.

"Rakastan hämmentämistä, erikoisesti silloin, kun isot yhtiöt tarjoavat kalliita ja huonolaatuisia tuotteita."

Kun Branson tunkeutui colamarkkinoille Virgin Colalla, häntä varoitettiin. Tästähän mies vain innostui. Lähtökohtana oli tarjota vaihtoehto.

"Coca-Cola on vain poreileva juoma, jolla on massiivinen markkinointibudjetti. Vetäessään klassisen kolansa New Coken tieltä yhtiö myönsi, että jollakin toisella reseptillä tehty juoma voisi maistua paremmalta."

Virgin Colan tekeminen on halpaa ja sen markkinoinnissa pyritään pitämään myynti ja markkinointipanokset oikeassa suhteessa toisiinsa.

"Vilkaisu Coca-Colan taseisiin paljastaa, miten tuottoisaa tämä bisnes on. Tuollaiset marginaalit jättävät runsaasti tilaa sellaiselle, joka haluaa myydä Cokiksen ja Pepsin rinnalla kelpoa kolajuomaa."

Iso on ruma ja hidas

Bransonilla on tapana paitsi kulkiessaan kysyä ihmisiltä ideoita palvelun parantamiseksi.

"Lentokoneessa, junassa tai levykaupassa kävelen ympäriinsä ideoita etsien. Kirjoitan ylös ja kotona käyn läpi kaikki ehdotukset. Hyvän idean löytäessäni panen heti toimeksi. Ihan sama mistä idea tulee, pääasia että se tekee vaikutuksen ihmisiin."

Branson edellyttää myös, että Virginin henkilöstöltä kysytään jatkuvasti ehdotuksia. Hän myös käy itse kokeilemassa tekemällä erilaisia töitä yhtiössään. Esimerkiksi tarjoilukärryn työntäminen lentokoneessa oli vaikeampi tehtävä kuin se matkustaja-Bransonista näytti.

Laulaja Peter Gabriel on Bransonin puolesta pukenut sanoiksi vision Virginistä:

"Heräät aamulla Virgin-radio-ohjelmaan, puet päällesi Virgin-farkut mennäksesi Virgin-megastoreen, juot siellä Virgin Colaa ja lennät sen jälkeen Virgin Atlanticilla Amerikkaan. Luulen, että pian on Virgin-synnytyksiä ja Virgin-hautaustoimistoja." 

Vaikka Virginissä työskentelee yli 20000 ihmistä, se ei ole iso yhtiö, vaan kokoelma pieniä yhtiöitä. Branson sanoo, että Virginin arvot korostavat henkilöstön merkitystä.

"Toisin kuin kaikilla meidän kilpailijoillamme osakkeenomistajien saama tuotto on meillä alimpana, ylimpänä on henkilöstömme. Minusta on terveen järjen mukaista, että jos huolehdit siitä, että henkilöstö on onnellista ja hyvin motivoitunutta, teet todennäköisemmin asiakkaista onnellisia. Tämä johtaa siihen, että tuotot tekevät osakkeenomistajat onnellisiksi." 

Perinteisen bisnesviisauden mukaan iso on kaunista, mutta ei Virginissä. Kun henkilöstön määrä uhkaa kasvaa, yhtiö pilkotaan pieniksi yhtiöksi.

"Aina kun olen mennyt jonkin yhtiön apulaismarkkinointipäällikön luokse ja onnitellut häntä nimityksestä pilkkomalla tehdyn uuden yhtiön toimitusjohtajaksi tai myyntijohtajaksi, ihmisten halu tehdä hyvää työtä on kasvanut. Tulokset ovat olleet ällistyttäviä!"

Varo varovaisuutta

Des Dearlove arvioi kirjassaan "Business the Richard Branson Way", että Bransonin korviin ei ole koskaan kuuluneet kilpailuguru Michael Porterin sanat siitä, miten menestys rakennetaan liike-elämässä. Olisiko Branson koskaan kerännyt arviolta 2,7 miljardin punnan eli yli 20 miljardin markan omaisuuttaan, jos olisi tiennyt, että lentoliikenne, kolajuomien markkinat tai rahoituspalvelut ovat juuri niitä aloja, joita talousalan oppikirjoissa kehotetaan viimeiseen asti välttämään.

Toisaalta Dearlove arvelee, että Porterin varoittelu olisi saattanut yhtä hyvin innostaa Bransonia tekemään juuri niin kuin hän on tehnyt. Varoittelu ja viisastelu ei ole koskaan tehonnut Bransoniin tarkoitetulla tavalla. 

Bransonin menestyksen takana ei ole varovaisuus, vaan kasvualueiden tunnistaminen, kyky nopeisiin päätöksiin, säilyttää toimintakyky pitämällä yksiköt pieninä ja kyky rakentaa yhteistyöverkostoja.

"On helppo tarjota parempaa laatua halvemmalla, jos vastassa on isoja, lihavia ja laiskoja tuotemerkkejä", on eräs Virginin johtajista sanonut. 

Branson itse sanoo, että hänen on "vaikea kävellä ohi ja olla vähän ravistelematta kun hän näkee lihavan ja mukavuuteen vaipuneen liiketoiminta-alueen".

Lähes monopoliasemassa olevan kilpailijan kimppuun käyminen ei ole Bransonia pelottanut, mutta helppoa se ei aina ole ollut.

"Voit odottaa, että sinua kohti heitetään millä tahansa, jotta asemasi heikkenisi", kommentoi Branson katkeraa taistelua British Airwaysin kanssa.

Bransonia on sanottu "hippikapitalistiksi", mutta hän itse vieroksuu nimitystä. Hänellä on terve inhotus omahyväisiä ja puvuilla ja kravateilla statustaan pönkittäviä tai kirjoista läksynsä opetelleita "numerouskovaisia" itsevaltiaita kohtaan.

Branson ei innostu politiikasta eikä ideologioista. Pragmatiikka on hänen lajinsa.

"Raha ei häntä motivoi", arvioi ystävä Bransonia.

Miljardööriksi hän elää vaatimattomasti, vaikka omistaakin useita koteja eri puolilla maailmaa ja oman saaren Karibialla. Hän inhoaa shoppailua ja pukeutuu halpoihin kenkiin ja nuhruisiin villapuseroihin, eikä hengaile kansainvälisen jetsetin kanssa, vaikka esiintyykin lehtien juorusivuilla milloin kenenkin julkkiksen kanssa.

Pari päivää sen jälkeen kun prinsessa Diana oli ilmoittanut vetäytyvänsä julkisuudesta, hän seisoi samalla lavalla Richard Bransonin kanssa Virgin Airlinesin uusien lentokoneen kastetilaisuudessa.

Perhe ei ankeina aikoina luovu lapsistaan

Branson haluaa jokaisen Virginissä työskentelevän tuntevan, että he kuuluvat samaan perheeseen. Kun yhtiö oli pieni, kaikilla oli Bransonin kotinumero ja hän edellytti, että häntä kutsuttiin etunimellä. Kun Virgin voitti oikeusjutun British Airwaysia vastaan ja sai 610 000 punnan korvauksen, rahat jaettiin tasan koko Virgin Airlinesin henkilökunnalle. Jokainen sai 166 punnan "BA-bonuksen" osoituksena siitä, että he olivat voittaneet yhdessä.

"Kun ihmiset käyttävät sanaa perhe puhuessaan yhtiöistä, sanaa väärinkäytetään usein uskomattomasti. En koskaan heittäisi lapsiani ulos, kun ajat ovat tiukat. Kaikkien pitää tinkiä omasta osastaan vähän. Juuri näin pitäisi olla yritysmaailmassakin." 

Bransonilla on tapana kutsua koko Virginin väki kerran vuodessa juhliin kotiinsa. Perinteisiin kuuluu, että vähintään kerran Richard uitetaan pihan uima-altaassa. Harvan huippujohtajan huumori piisaisi samaan.

Branson uskoo johtamisessaan enemmän ylistämiseen kuin alistamiseen.

"Lapset ja yhtiöt kukoistavat kehuttaessa (children and companies flourish under praise)." 

Alan Mitchell sanoo kirjassaan "Leadership by Richard Branson", että tämä saa "harmaan maailman säihkymään huvista ja jännityksestä". Branson haluaa työn tuntuvan jännittävältä ja mukavalta. Bransonilla on kyky saada ihmiset innostumaan ja tekemään sellaista, mihin he eivät tienneet pystyvänsä. Hän saa ihmiset tuntemaan, että yksikään vuori ei ole liian korkea kiivettäväksi.

Juhlia ja kunnollista kohtelua

Kun Virgin oli pieni ja ikuisessa rahapulassa, ihmisille ei ollut vara maksaa edes kunnon palkkoja. Sen sijaan heille tarjottiin villejä juhlia ja karnevaalitunnelmaa. Edelleenkin työn ja huvin raja on vaikeasti määriteltävissä Virgin-yhtiöissä.

"En ole hyvä numeroissa. Reputin koulun matematiikassa. Osaan löytää ihmisiä ja annan heidän tehdä työnsä. Virginin ihmiset eivät ole vain palkattuja käsiä, eivätkä nappuloita shakkipelissä, he ovat yrittäjiä kukin omalla alallaan."

Branson on mukana parissa sadassa yrityksessä. Jokaisessa yrityksessä johtaja tekee itsenäisesti päätökset.

"Jos annan neuvoja, he käskevät minun painua hiiteen", Branson nauraa, mutta toistakin väitetään. Joidenkin mielestä Branson haluaa panna lusikkaansa mihin ikinä ehtii ja jokainen syö kauniisti hänen kädestään. 22

"Pomot eivät käy edes vessassa kysymättä Bransonilta lupaa", kyynikot kuvailevat.

Totuus lienee jotakin tältä väliltä. Se on selvää, että Branson ei halua raportoida kenellekään eikä halua sitoa itseään organisaationsa rutiineihin. Hän on kaaoksen johtaja.

Branson ei usko markkinatutkimuksiin, mutta hän on tarkka siitä, että ei myy tuotteita, joista ei voi itse olla ylpeä.

Mutta ei tämä supermies aina onnistu. Epäonnistuminen orkideoiden myynnissä levykaupoista oli pieni menetys taloudellisesti, mutta 1983 paloi 12 miljoonaa puntaa kiinteistökaupoissa eikä 1981 aloitetusta Event-lehdestä koskaan tullut sulkaa hattuun, ainoastaan iso kolo kukkaroon. Kipein kupru tuli kuitenkin siitä, että Branson joutui pankkien painostuksen alla luopumaan rakkaasta Virgin Music Groupistaan Thorn EMIlle vuonna 1992.

Dearloven mielestä Bransonin taika on siinä, että hän käyttäytyy kuin kuka tahansa hyvä tyyppi tai reilu naapuri. Hän osaa jutella ihmisten kanssa, saa heidät puhumaan.

Voitko olla vaikuttumatta, jos lennät Virgin Airlinesilla ja samalla lennolla oleva kaveri tulee luoksesi, kertoo olevansa lentoyhtiön pääjohtaja ja haluaa kuulla, miten haluaisit palvelua parannettavan. Tai olet yksi niistä 50 asiakkaasta, joille hän tässä kuussa soittaa kuullakseen, oletko tuntenut saavasi rahallesi vastineen.

"Vaikka olisit kuinka kyyninen tahansa, on vaikea olla vaikuttumatta näistä teoista. Richard Branson ja 99,99 prosenttia isoja yhtiöiden pomoja eroaa siinä, että Branson kohtelee ihmisiä kunnolla ja kuuntelee mitä nämä ajattelevat. Surullista kyllä, nämä riittävät nostamaan hänet useimpien kilpailijoidensa yläpuolelle", Dearlove päättelee.