22 Se nostaa mistä syttyy

Auttaaksemme hankkeemme toteutumista kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin.

Ensiksikin jokaisen hankkeen tulisi olla riittävän kirkas ja kiihottava. Sen tulisi sytyttää ja houkutella kokeilemaan osaamisensa rajoja, mutta onnistumisen tulisi myös olla todettavissa.

Kaikkia näitä ehtoja laiminlyödään yleisesti. Hankkeen sisältöä ja tavoitteita ei viitsitä tai uskalleta miettiä kirkkaiksi, hanke ei herätä minkäänlaisia intohimoja itsensä ylittämiseen eikä kukaan urakan jälkeen oikein tiedä, onko syytä juhlia onnistumista vai ei.

Tarkoitus ei ole pyöritellä hanketta päässä ja itseisarvoisesti määritellä se, vaan paremminkin "maistella" mielessäsi hanketta; mitä oikeastaan on tarkoitus tehdä ja saada aikaan ja mitä EI.

Toiseksi tulee kirkastaa hankkeen tarkoitus eli pohtia kenen elämää hankkeen toteutuminen auttaa, kenen päivän se pelastaa, miksi juuri me olemme erityisen päteviä toteuttamaan hankkeen ja mitä oleellisen ihanaa maailmasta puuttuisi, jos hanketta ei ollenkaan toteutettaisi?

Kolmanneksi on syytä selvittää hankkeen reunaehdot.

• Onko minulla/meillä perusvalmiudet saadaksemme hankkeen päätökseen vai lähdemmekö soitellen sotaan? Onko meitä tarpeeksi? Jos emme osaa vielä ihan kaikkea, ehdimmekö ja tahdommeko oppia?
• Aiommeko edetä suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti vai sinne tänne sinkoilemalla? Onko meillä järjestelmää vai tehdäänkö kaikki hetken mielijohteesta, hermoja säästämättä? Onko taktiikkamme: jos astutaan miinaan, otetaan yksi askel takaisin…
• Mikä on vastuumme hankkeen onnistumisesta? Saammeko itse päättää eteen tulevista asioista vai olemme pelkkiä sorminukkeja? Mitä meillä on pelissä: mikä on palkkiomme voitosta, mikä rangaistuksemme tappiosta?

Ilman aivoja ei ole tunteita

Kirjassaan "Reinventing Work: The Project 50" Tom Peters päivittelee, miksi ihmeessä ihmiset suostuvat vuodesta toiseen tekemään työtä, joka ei haasta heitä tekemään sitä mitä he tahtovat ja mihin he pystyvät. Uuden työajattelun perusyksikkö ei ole yritys vaan yksilö ja yksilön työn perusta ovat projektit; hankkeet, joissa henkilö on mukana.

Peters lähtee siitä, että jokainen (tylsä) hanke on muutettavissa ja muutettava veret kiehauttavaksi VAU!-hankkeeksi. Pitää AJATELLA enemmän ja touhottaa vähemmän. Älä tee mitään, millä ei ole merkitystä, Peters suosittelee.

Kyse ei ole paperityöstä, lomaketekniikasta, vaan AIVOTYÖSTÄ! Jos käyttää koko aivoja eikä vain osaa, mukana on aina paljon TUNNETTA, henkistä latausta.

Jostain syystä työihanteenamme on ollut, että omaan työhön tulee suhtautua mahdollisimman viileästi ja tunteettomasti. Kun närkästystä tai innostusta ei ole tapana näyttää, ihminen oppii ja tottuu tähän, mutta eivät kaikki tunteet silti kuole. Tukahdutetut tunteet kutistavat ihmisen pienemmäksi kuin hän on, mutta ei hän itse välttämättä edes huomaa omaa kutistumistaan.

Ihminen, joka joutuu pihtaamaan tunteitaan, kadottaa myös osan luontaisesta innostuksestaan. Hänestä tulee korrekti, säyseä, kesy lammas.

Mitä enemmän työt ovat aivotyötä, jossa tarvitaan luovuutta ja innostusta, sitä enemmän työn tulokset riippuvat siitä, kuinka vireänä ihminen pystyy työtään tekemään.

Palveluammateissa työtä ei pitkään voi tehdä innostuneena, jos ihmisen ei sallita työssään olla oma itsensä. Palveluammatteja ovat mielestäni kaikki, joissa ollaan tavalla tai toisella ihmisten kanssa tekemisissä. (Kysyin kerran luennolla, mikä työ ei kuulu tämän määritelmän mukaan kuulu palveluammatteihin ja sain vastaukseksi: eläinlääkäri. Vastaajakin huomasi itsekin heti, että tämäkin palvelu kohdistuu ihmisiin eikä eläimiin…)

Meidän on luovuttava sellaisista ajatuksista, jotka tekevät työstä tylsää rutiinia ja istutettava tilalle ajatuksia, jotka auttavat innostumaan siitä mitä teemme.

Seuraavassa taulukossa on hiukan mukaillen esitetty, miten Tom Peters näkee perinteisen ja uuden työasenteen eroavan toisistaan.

Sellainen, jolla on vanha asenne työhön, löytää tympeydelleen helposti syitä itsensä ulkopuolelta, ei mielestään. Olemme jo kumonneet suosikkiverukkeita yhden toisensa perään purkamalla miinoja omasta mielestämme (kiireen miina, toisten syyttelyn miina, itsensä vähättelyn miina ja vallattomuuden harhan miina). Nyt on aika lähteä vahvistamaan sitä tarvitsemme saadaksemme tavoitteemme toteutumaan.

On selvä, että tarvitsemme energistä innostusta. Eri asiat vaikuttavat innostavasti ihmisiin, mutta innostuksen nappi löytyy jokaisen terveen ihmisen sisältä.

Innostuksen tilaan liittyy latautunut läsnäolo, huomion kiihkeä kiinnittyminen siihen mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu. Onko tällainen kyky synnynnäistä vai opittua?

Vastaus on yksiselitteisen selvä: innostus on synnynnäistä, apaattisuus opittua. Pieniä lapsia ei tarvitse opettaa innostumaan, olemaan utelias ja kiihkeän keskittynyt.

Luontainen innostus asioihin sammuu nopeasti sen jälkeen kun menemme kouluun ja meidät pakotetaan olemaan hiljaa ja kuuntelemaan. Ironista kyllä, tämä vaatimuksen seurauksena opimme olemaan hiljaa, mutta samalla kykymme kuunnella alkaa heiketä.

Innon liekki palaa

Voiko menetettyä innostuksen taitoa sitten palauttaa?

Totta kai voi. Ensiksikin tunnistamalla ja poistamalla lannistavat miinat mielestä sitä mukaan kun ne ilmenevät, toisaalta tunnistamalla innostavia asioita ja tukemalla ja tekemällä niitä.

Muutos alkaa oivalluksesta, että lannistuminen on paha tapa, josta pitää opetella eroon.

Innostuksen vaalimisessa vaikeata ei ole syttyä sellaisesta, minkä kokee kiehtovana ja haasteellisena, vaikeata on syttyä päivästä toiseen sellaisesta, mikä näyttää tavanomaisen tylsältä ja tuntuu toistavan turhauttavasti itseään.

Meille on opetettu, että intoa löytyy kun porkkana on tarpeeksi houkutteleva. Meille on myös opetettu, että itsensä ja toisten voittaminen on innostavaa.

Olen tarjonnut toista tietä. Siinä liikkeelle lähdetään asioista, joita teemme ja joista olemme vastuussa - ei siis pakenemalla unelmiemme maailmaan, vaan tarttumalla kiinni siihen todellisuuteen, johon kietoutuneena arkeamme elämme.

Työn uudistamisen voi aloittaa kiteyttämällä keskeiset hankkeet, joissa olet mukana ja sisäistämällä mitä sinulta niissä odotetaan. Karsi listaltasi (ajan kanssa) kaikki sellaiset hankkeet, joista puuttuu järki tai tarkoitus on kateissa.

Kun teet sitä mikä on mielestäsi ehdottoman välttämätöntä, et tarvitse porkkanoita etkä piiskaa, et komentelua etkä valvontaa. Sinun ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa, ei edes itsesi, ollaksesi innostunut. Työn tarkoitus kantaa ja sisäistetty näkemyksesi pitää sinut syttyneenä.

Tämä ei tarkoita, että teet vain mukavia töitä. Työinnon tappaa se, että suoritat rutiineja mekaanisesti, olet vain osin mukana siinä mitä teet. Minkä tahansa asian latautunut tekeminen herättää sinut henkiin.

Luovia aikuisia yhdistää lapsenkaltainen innostus.

Danah Zohar

Minkä teetkin, tee takapuoli savuten, syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä, koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.

Aino Suhola

Tylsät aivot tuottavat tylsää todellisuutta.