22. Intohimoton elämä on oleilua

The Body Shopin tarina oli vähällä päättyä jo ennen alkamistaan.

Anita Roddick oli miehensä Gordonin kanssa pitänyt Littlehamptonissa pientä ja suosittua, mutta ei erityisen kannattavaa ravintolaa ja hotellia. Sadan tunnin työviikot olivat muutamassa vuodessa uuvuttaneet pariskunnan niin perusteellisesti, että he päättivät luopua ennen kuin työ tappaisi heidät.

Yhtenä iltana herra Roddick ilmoitti puolisolleen, että hän on päättänyt toteuttaa lapsuusaikaisen haaveensa ratsastaa hevosella 8000 kilometriä Buenos Airesista New Yorkiin. Matka veisi kaksi vuotta.

Rouva Roddick ei ollut erityisen ilahtunut ideasta, mutta tiesi, ettei saisi miehensä päätä kääntymään, ja alkoi miettiä, millä elättäisi itsensä ja kahta lastaan kaksi vuotta.

Hän halusi perustaa luonnonkosmetiikkaa myyvän myymälän, ja meni paikalliseen pankkiin pyytämään 4000 punnan lainaa. Pankinjohtaja kuunteli kohteliaasti ideastaan kuumana käyvän kiharatukkaisen naisen vuodatusta, mutta ilmoitti, että lainaa ei myönnetä, koska vanhassakin lainassa riittää kylliksi maksamista tässä epävarmassa elämäntilanteessa.

Roddick järkyttyi ensin, mutta ymmärsi pian tekemänsä virheen. Englantilaisen pikkukaupungin pankinjohtajan silmissä nainen, joka on farkkuihin ja T-paitaan pukeutunut, retuuttaa mukanaan kahta pientä lasta ja haluaa lainaa perustaakseen luonnonkosmetiikkaa myyvän shopin ei ehkä näytä varmalta menestyjältä.

Viikkoa myöhemmin Roddick meni saman herran tykö toisella asenteella. Mukana oli nyt Gordon Roddick, mutta ei lapsia. Gordonilla puku, Anitalla jakku. Innostuksen energian sijasta esitettiin paperi, jossa oli yrityksen toimintasuunnitelma numeroina.

Johtaja vilkaisi paperia, ja myönsi lainan.

Laskelmien mukaan putiikin pitäisi myydä 300 punnalla viikossa pitääkseen Roddickin perheen leivässä. Anita arveli, että Littlehamptonin asukkailta tämä raha ei irtoa, joten hän päätti vuokrata pienen myymälätilan Brightonista.

Maaliskuun 28. päivänä 1976 kello 9 ensimmäinen The Body Shop avasi ovensa. Hyllyillä oli 25 erilaista virtsanäytepulloihin pakattua tuotetta. Kun Anita illalla auringonlaskua ihastellen ajeli kotiinsa pienellä vihreäksi maalatulla pakettiautollaan taskussaan 130 puntaa, hän tiesi täsmälleen millaiselta tuntuu olla onnen täyttämä.

Kookoksen kutsu

Jos keväällä 1976 kuljeskeli Brightonin kävelykadulla, saattoi nähdä tumman nuoren naisen ruiskuttelevan mansikkaesanssilla jalanmuotoisia kuvia kivetykselle. Jos jälkiä seurasi, päätyi pieneen myymälään, jonka oli tummanvihreät seinät ja ilmassa lehahti mintun tai kookoksen tuoksu.

Tuotteet oli kauniisti laitettu hyllylle. Kaikissa tuotteissa oli käsin kirjoitettu etiketti. Niitä saattoi ostaa myös omaan pulloon.

Kauppa kävi välillä ihan hyvin, mutta välillä nuori putiikinpitäjä sai tuntea, miltä tuntuu odottaa asiakkaita, jotka eivät saavu.

Kesä 1976 oli kuuma ja kauppa kävi sen verran, että Roddick päätti avata toisen myymälän. Siihen tarvittiin toiset 4000 puntaa, mutta nyt pankki ei heltynyt. Anitan ystävän Aidren poikaystävä Ian McGlinn lainasi tarvittavat 4000 puntaa ja teki elämänsä parhaan sijoituksen. Hänestä tuli The Body Shopin toinen omistaja, ja kun yrityksestä kahdeksan vuotta myöhemmin, huhtikuussa 1984 tuli julkinen, osakesalkusta olisi saanut tuhat kertaa enemmän eli 4 miljoona puntaa. Siitä kuuden vuoden päästä osakkeiden arvo oli jo 140 miljoonaa puntaa.

Roddick muistaa vieläkin päivän, jona molempien myymälöiden myynti ylitti 100 puntaa. Sitä juhlittiin pullolla algerialaista viiniä. Viini maistui pesunesteeltä, mutta Anita oli seitsemännessä taivaassa: hän oli onnistunut kehittämään tuotteita, joista ihmiset halusivat maksaa pyydetyn hinnan.

Vuosituhannen vaihtuessa 47 maailman maassa oli yli 1500 The Body Shopia ja niissä käy vuosittain 86 miljoonaa asiakasta. Joka sekunti ostetaan 2,5 tuotetta jostakin myymälästä.

Suomessa myymälöitä on kolmisenkymmentä.

Yritysviidakon lakien yläpuolelle

Anita Roddick vihaa ns. kauneusbisnestä. Hänen mielestään se on "hirviömäinen toimiala, joka valehtelee, pettää, myy saavuttamattomia unelmia, käyttää naisia hyväkseen ja toimii monella tavalla moraalittomasti".

"On moraalitonta myydä tuotteita pelkoon vedoten. On moraalitonta saada naiset olemaan tyytymättömiä omaan kehoonsa. On moraalitonta käyttää 16-vuotiaan tytön kuvaa myymään voidetta, jonka tarkoitus on estää 40-vuotiasta saamasta ryppyjä."

Satoja miljoonia dollareita käytetään vuosittain mainostamaan tuotteita, joiden valmistajat hyvin tietävän lupaavan enemmän kuin tekevät. Kaiken tarkoituksena on "eloonjääminen yritysviidakossa", viis moraalista, viis pakkausjätteistä.

"Minulle on jäänyt epäselväksi, miksi liike-elämä on ilmeisen ylpeä siitä, että se nähdään niin kovana, välinpitämättömänä ja ihmisarvoista etääntyneenä."

Roddick halusi luoda sellaisen yrityksen, jolla on sielu, sosiaalinen omatunto ja ihmisen kasvot.

Alusta asti oli selvää, että The Body Shop oli erilainen yritys. Se

ei suostu myymään turhaa toivoa, vaan kertoo asiakkaiden kielellä, miten tuote vaikuttaa.
ei halua pakata tuotteita koreisiin pakkauksiin, vaan täyttää tämän niin halutessa vaikka asiakkaan limsapullon.
ei suostunut ottamaan myyntiin tuotteita, joita oli testattu eläinkokeilla.
ei halunnut käyttää miljoonia puntia markkinatutkimuksiin asioissa, jotka saa paremmin selville kysymällä asiaa omilta asiakkailta myymälöissä.
ei tarvitse erillistä markkinointiosastoa, koska kaikki mitä yrityksessä tehdään on markkinointia.
ei halunnut käyttää kolikkoakaan mainontaan, alussa siksi, ettei ollut varaa, myöhemmin siksi, että se olisi tuntunut liian nololta.
ei suostunut käyttämään sanaa ´kauneus´ tuotteidensa yhteydessä.
ei palvo tuottoa.
näkee, että bisneksen tehtävänä on myös suojella ympäristöä, osallistua yhteisönsä kehittämiseen ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. The Body Shopissa ei tehdä yhtään päätöstä ajattelematta ensin sen yhteiskunnallisia seurauksia ja ympäristövaikutuksia, koska "ihmiset eivät halua työskennellä ympäristöä tuhoavissa laitoksissa".

Oleellista ei opeteta kauppakorkeassa

Anita Roddick ei usko, että olisi menestynyt, jos hän olisi saanut muodollisen kaupallisen koulutuksen.

"Onneksi en perustaessani The Body Shopin ollut käynyt kauppakorkeaa. Toimin vaistojeni varassa ja uskon, että emme olisi onnistuneet, jos minua olisi opetettu tekemään bisnestä.Sinun ei tarvitse tietää mitään osataksesi toimia liike-elämässä. Kyse ei ole osaamisesta eikä rahasta. Tarvitset optimismia, humanismia, innostusta, intuitiota, uteliaisuutta, rakkautta, huumoria, taikuutta, hupia ja salaista ainesosaa nimeltään euforia. Mikään näistä ei kuulu kauppakorkean opetusohjelmaan."

Liike-elämä on Roddickin mielestä konservatiivista, palvoo keskinkertaisuutta ja pelkää muutoksia. Liikemiesten tulisi hetkeksi pysähtyä loputtoman kasvun tavoittelussa ja kaivautua yhtiön arkistoihin etsimään yhtiön sielua.

"Suuryhtiöitä johtavat laskenta- ja lakimiehet, joista yksikään ei saa vertani kiertämään. En ole tavannut yhtään suuryhtiön johtajaa, joka arvostaa työtä ja josta huokuu elämän ilo ja magiaa. Jos heidän elämässään on jännitystä ja seikkailua, se liittyy vain numeroihin taseessa."

Kalseita tunneväristyksiä herättävät myös pikavoittoja saalistavat sijoittajat, joita ei tippaakaan kiinnosta yhtiön arvot ja henkilöstön hyvinvointi.

"Meille liiketoiminnan tarkoitus on pitää yhtiö hengissä ja henkeäsalpaavan tohkeissaan, suojella työtä tekeviä, olla synnyttämässä yhteiskunnallista hyvää ja kaiken sen jälkeen ajatella sijoittajia. Me haluamme rakentaa toimintaympäristön, jossa ihmiset ovat onnellisia ja voivat hyvin ja että heillä on hyvä olo siitä, mitä he tekevät."

Ratkaisevaa on, miten yhtiössä ihmiset saadaan tuntemaan työpaikkansa omakseen ja miten saat "ajan maanantaista perjantaihin tuntumaan elämältä eikä hitaalta kuolemalta".

"Me haluamme henkilöstön mukaan kaikkeen mitä teemme. Alle kolmekymppiselle naiselle - jollaisia enemmistö ihmisistämme on, työ on merkityksen etsimistä jokaiseen päivään yhtä paljon kuin leivän hankkimista, sitä että heidät huomioidaan, sitä että heitä innostetaan eikä tylsistytetä. He eivät halua paeta vastuutaan, vaan ymmärtävät, että vastuuntunne määrittää heidän olemisensa laadun."

The Body Shopin menestys on Anitan mukaan yhdistelmä "onnekkaita sattumia, oikeita ihmisiä, hyviä tuotteita, rehellisyyttä ja oikeita arvoja".

"Joskus on vaikea uskoa, miten helppoa tämä on ollut. Emme tee mitään erityisen ihmeellistä ja kumouksellista. Se mitä teemme, on tervettä järkeä ja sosiaalista etiikkaa. Miksi liikeyritys, joka ei ole ahne, on niin merkittävä?"

Intohimo, innostus, ilahduttaminen

Opettajana toimiessaan Anita piti tärkeänä, että hänen tunneillaan oppilaat eivät ainakaan pitkästyisi. Kerran hän kirjoitti taululle kaksi sanaa ja pyysi 16-vuotiaita selittämään, mikä ero on käsitteillä `love` ja ´fuck´.

Oppilaat olivat innoissaan ja kaikilla tuntui olevansa sanansa sanottavaan. Koulun rehtori ei sen sijaan ilahtunut nuoren opettajattaren omaperäisestä opetusmenetelmästä ja antoi tälle kirjallisen varoituksen.

Anitan mielestä yritysmaailma on täynnä väsyneitä johtajia pyörittämässä väsyneitä järjestelmiä, jotka ikävystyttää ihmiset kuoliaaksi.

"En kestä olla ikävystyneiden ja välinpitämättömien ihmisten kanssa enkä halua ottaa sellaisia töihin. Tulen hulluksi, kun näen aivokuolleita, purkkaa jauhavia apulaisia kaupoissa. Haluan kaikkien olevan yhtä innostuneina ja intohimoisina kuin itse olen."

"Kun menen mihin tahansa kauppaan, haluan tulla ilahdutetuksi ja yllätetyksi enkä pitkästytettäväksi." 13

Työ myymälöissä ja varastoissa ei ole erityisen stimuloivaa eikä palkitsevaa.

"The Body Shopissa työskentely ei saa tuntua vain saippuan myymiseltä, vaan sen pitää olla myös yhteisön hyväksi työskentelemistä, yhteiskunnalliseen muutokseen vaikuttamista ja ympäristön puolesta kampanjoimista."

Siksi The Body Shop on ollut mukana lihavuushysterian, seksismin, ikärasismin ja riistävän maailmankaupan vastaisissa kampanjoissa. Se on vastustanut vaarallisten jätteiden upottamista Pohjanmereen, suojellut valaita ja otsonikerrosta, happosateita ja ajanut yksittäisten mielipidevankien vapauttamista kuten sen nuoren tytön, joka vaadittuaan julkisesti "vapauttakaa Tiibet" sai yhdeksän vuoden vankilatuomion. Kun hän ei noussut seisomaan vankilan johtajan tullessa selliin, hänen rangaistustaan pidennettiin yhdeksällä vuodella.

"Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin ihovoide ja nuorelta näyttäminen. Jos emme taistelisi hyvien asioiden puolesta, olisimme kuin mikä tahansa tuottoa tavoitteleva yritys."

Muutama vuosi sitten ryhmä yrityksen pääkonttorissa työskenteleviä oli viikon töissä romanialaisessa lastensairaalassa. Jokaisella on mahdollisuus saada työstään vapaata voidakseen tehdä vapaaehtoistyötä ja palauttaakseen näin suhteellisuudentajuaan.

Elämä on palvelemista

Anita Roddick ei halua sanoa ihmisille, miksi on tärkeätä pitää myymälä siistinä ja tavarat kauniisti esillä, kohdella asiakkaita ystävällisesti ja tietää vastaukset tuotteita koskeviin kysymyksiin. Ihminen osaa palvella, jos hän osaa ajatella.

"Palveleminen - olipa sen kohteena yhteisö, perhe tai yksilöt joita rakastat, on sitä mistä elämässä on kyse. Siitä on vaikea puhua ja vaikea määritellä, mutta tiedät, jos se puuttuu elämästä."

Joissakin kaupoissa asiakkaille syntyy tunne, ettei hän ole riittävän hyvä ostamaan täältä. Toisissa taas on kiva ostaa, koska myyjät ovat kohtelevat asiakkaita niin luontevasti.

"Me rohkaisemme kohtelemaan asiakkaita kuin mahdollisia ystäviä. Inhimillinen kontakti on arvaamattoman tärkeä tässä kontaktittomassa maailmassa. Yksinäisyys on suuri ja kasvava ongelma erityisesti länsimaissa."

The Body Shopin henkilöstöä pyydetään jatkuvasti ihmisten kyseenalaistavan kaiken.

"Asioita ei saa pitää itsestään selvinä, eikä saa hyväksyä sitä, että johtaja tietää paremmin siksi, että hän on johtaja. Haluamme jokaisen asemastaan riippumatta sanovan, jos jonkin asian voisi tehdä paremmin. Pyydämme ihmisiä kertomaan, miten voisimme tehdä heidän elämästään jalompaa ja saada heidän sielunsa laulamaan."

Monissa yrityksissä ihmisten pitää mukautua organisaatioon, mutta tulevaisuudessa organisaatioiden on alettava mukautua ihmisten tarpeisiin.

"Perinteiset porkkanat ja motivointiseminaarit eivät toimi, koska ihmiset eivät usko, että yhtiöt ovat oikeasti kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan ja elämästään. Meidän täytyy saada nuoret uskomaan, että he eivät ole huutavan ääni korvessa vaan tämän planeetan väkevin voimavara."

Yrityksen arvojen ja menestyksen välillä on suora yhteys. Roddick ei usko, että ihmiset haluavat loputtomasti tehdä työtä ympäristöä tuhoavissa yrityksissä. Loppujen lopuksi on kuitenkin aina kyse yksilön valinnoista, ei yrityksen julistuksista. Kun Anitalta kysytään, miten he toteuttavat tätä käytännössä, hän vastaa, että jokaisen on omalla kohdallaan huolehdittava kolmesta asiasta:

On oltava hauskaa.
On rakastettava työtä.
On kuljettava toiseen suuntaan kuin kaikki muut.

"Me emme arvosta ketään siksi, että hänellä on kovat kaulukset tai hän on ylikohtelias. Sinut huomataan, jos olet hauska ja intohimoinen. En usko, että johtajat saavat kunnioitusta keinotekoisilla statuksilla, hassuilla titteleillä, parkkipaikoilla ulko-oven lähellä tai omilla lounashuoneilla."

"Meidän täytyy saada ihmiset, erityisesti nuoret, tuntemaan, että he tekevät tärkeätä työtä eivätkä ole vain huutavan ääni korvessa vaan voimakkaimmat ja väkevimmät ihmiset tällä planeetalla."