20 Maailman paras Markku

Markku Hautalan polku on pitkä ja polveileva. Se alkoi Kuusankoskella isän kaupassa, johon hän turhaan halusi kauppiaaksi. Keskossa on sääntö, jonka mukaan Keskon kauppapaikka ei periydy isältä pojalle.

Hautalaa sapetti niin, että hän oli lyödä hanskat tiskiin. Keskolaiset kuitenkin saivat hänet vakuuttumaan, että kauppiaan ammattia voi harjoittaa muuallakin ja sen oppii paremmin, kun on poissa isän silmän alta.

Markun toimiston seinällä Järvenpäässä on kuva, jossa DC-3 liitelee New Yorkin yllä. Se on symboli, josta hänelle tulee mieleen Esa Saarinen istumassa kapteenin vieressä ohjaamossa New Yorkin kentällä. Hän kysyy matkustamohenkilökunnalta: "Are you ready for take-off?"

Hautala kokee, että vasta viisikymppisenä hän uskalsi todella nousta omille siivilleen. Se tapahtui, kun hän päätti lakata pelkäämästä. Meni kauan, ennen kuin hän ymmärsi tarinan opetuksen. Jokainen meistä pelkää, halusimme tai emme. Pelko ei ole sitä, että vapisemme. Se on sitä, ettemme uskalla edes yrittää. Pelko on kahle, jota emme edes huomaa. Siksi siitä on vaikea vapautua.

Hautalalla oli takana hieno ura, mutta jotain puuttui. Hänelle ei riittänyt, että tilillä on rahaa tai että asiakkaat ja keskolaiset kehuivat hänen kauppaansa. Monta vuotta hän oli jo lopettamassa koko kauppatouhun. Se ei enää ollut kivaa. Kauppiaan pelitila oli kutistettu niin pieneksi, että hän tunsi itsensä robotiksi, jota ohjataan ulkopuolelta.

Hautala ei halunnut olla kiltti ja kuuliainen. Hän kapinoi, mutta ymmärsi pitää mölyt mahassaan. Hän halusi olla taiteilija, mutta hän ei osaa piirtää, tanssia eikä soittaa. Hän on kauppias, joka halusi tehdä kaupasta taideteoksen.

Matkoilta tuomisena hinku

Hautala selvitti, missä ovat maailman parhaat kaupat. Matkoilta palatessa oli aina hirvittävä hinku tehdä kaikki paljon paremmin.

Huippukauppoja oli helppo löytää, mutta paljon vaikeampi oli kertoa muille, mikä niistä tekee huipun. Siksi hän päätti ottaa mukaan työystäviään. Jaettu innostus on mieletön voima.

Nuorena Hautala oli pedantti toiseen potenssiin. Kaiken piti olla millilleen oikein. Kauppiasisä Antero Hautala opetti pojalleen, että asiat pitää tehdä aina hyvin. Hän tulkitsi tämän tarkoittavan, että kaikkien pitää toimia niin kuin johtaja haluaa.

Ensimmäisessä omassa kaupassaan Siltamäessä Hautala oli täynnä omaa erinomaisuuttaan. Hän käsityksensä johtamisesta oli toinen kuin nykyisellä Markulla, joka ylpeänä tunnistaa oman rajallisuutensa. "Olen ollut esimiehenä 33 vuotta. Nyt tajuan, että johtaminen on itsensä muuttamista. Jos haluaa yrityksen muuttuvan, on oltava valmis muuttamaan itseään."

Kannattaako kauppiaan olla mukava?

Ensimmäisessä kaupassa kauppias väsyi ja myyjät purnasivat. He muistelivat lämmöllä edellistä kauppiasta Akkasen Tapsaa, joka perusti legendaarisen Tapsan Isojaon Tammistoon.

Tapsaa pidettiin mukavana. Hautala ei voinut käsittää, miksi ihmeessä kauppiaan pitäisi olla mukava. Hän oli kuvitellut, että mukavuudella ei ole mitään tekemistä tulosten ja osaamisen kanssa. Sitten hän oivalsi, että paras tulos ei synny käskemällä, se tehdään yhdessä. Hän päätti "uhrata yhden sormen sille, että saa muut mukaan".

Tuli toinen, monta astetta rajumpi opetus. Muuttaessaan Helsinkiin hän oli eronnut avovaimostaan. Vähän eron jälkeen tämä löytyi kuolleena asunnostaan. Tieto repi Hautalan hajalle. Hän itki yöt ja teki päivät töitä horroksessa. Tapahtuma opetti, että toiset ihmiset ovat kaikkein tärkeintä elämässä. Ei työ, ei raha, ei kunnia. Jokainen ihminen on tärkeä itselleen ja toisille. Hautala muotoilee: "Koen olevani siunattu saadessani tehdä töitä ihmisten kanssa."

Peter F. Drucker on yksi Markku Hautalan guruista. Drucker korostaa, että johtajan pitää luoda sellainen työyhteisö, jossa ihmiset pääsevät käyttämään omia vahvuuksiaan. Ihmiset ovat eri tavalla vahvoja. Jokaista on rohkaistava kehittymään. Tämä edellyttää, että ensin hyväksyy oman rujoutensa ja keskeneräisyytensä. Sitä Hautalakin on opetellut.

Disney mukana

Markku Hautala on aina halunnut tehdä kaupan, jossa "on Disney mukana". Silloin viihtyvät sekä asiakkaat että tekijät. Kaupassa pitää olla taikapölyä, merkityksen tunnetta. "Työ itsessään on niin raskasta, että sitä ei jaksa ilman Disneyä."

Hautalan kyvyt huomattiin Keskossa, ja hänelle tarjottiin isompaa kauppaa Kampista. Tarjous kuulosti loistavalta tilaisuudelta, eikä Hautalan tarvinnut nukkua yön yli, ennen kuin suostui. Hän halusi näyttää kaikille, miten kova kauppias on.

Uskoa ja osaamista oli. Kauppa oli hieno, mutta karu totuus paljastui pian. Kymmeniä tuhansia ihmisiä kulki myymälän ohi, mutta eivät he edes löytäneet pohjakerroksessa sijaitsevaa kauppaa. Seurauksena oli taloudellinen katastrofi, mutta myös henkinen isku herkimpään kohtaan. Siitä reissusta jäi isot velat Keskolle. Itsetunto meni miinukselle, kun ammatti ja työkalu vietiin alta.

Synkimmällä hetkellä Hautala istui mökin laiturilla ja päätti päästä häpeästä ja hyödyttömyyden tunteen tuskastaan hukuttautumalla Itämereen. Hän kelasi elämänsä läpi ja tajusi, että ei voi olla niin itsekäs, että jättää pienen pojan isättömäksi.

Se oli pohjakosketus. Hautala tajusi minuutensa perustuneen kaupanteon osaamiseen, ja siinäkin hän epäonnistuu. Elämä mureni, mutta hän ei ole koskaan syyttänyt muita kuin itseään.

Kauppaa ei laitettu konkurssiin. Hautala jäi Keskolle velkaa, jota hän ei olisi pystynyt koskaan maksamaan palkalla takaisin. Sitä paitsi vähään aikaan hänestä ei edes olisi ollut tekemään töitä. Vuoden päästä Kesko kuitenkin tarjosi hänelle kauppapaikkaa Porvoosta.

Tunteet myllersivät. Pelotti palata, mutta oli kova halu maksaa velat pois ja kääntää sitten uusi lehti elämässä. Hautalaa vähän kismitti, että hänelle tarjotaan niin pientä ja vaikeaa paikkaa, jossa muut eivät olleet pärjänneet. Tilannetta muistellessa Hautala on pelkästään kiitollinen, että Kesko antoi uuden mahdollisuuden ja lainasi rahaakin kaupan käynnistämiseksi.

Matolta ei voi pudota

Hyvä ystävä Ari Panu opetti Hautalaa ajattelemaan kauppaa laboratoriona, jossa voi kokeilla erilaisia juttuja ja tehdä sitten sitä, mikä toimii. Laboratoriossa ei epäonnistuta, jos löydetään jokin keino, joka ei toimi. Kokeilemista jatketaan.

Toinen tukipilari oli Esa Lehmus, joka suostui tulemaan Porvooseen myymäläpäälliköksi. Miehet tekivät neljä kuukautta sadan tunnin työviikkoja. Hautala eli Buranalla ja veti kaksi Batterya putkeen jaksaakseen. Vieläkin hän muistelee lämmöllä öitä, joina Porvoon kauppaa laitettiin kuntoon. Heitä hymyilytti ajatus, että siellä ne kilpailijat vaan nukkuvat…

Rahaa ei ollut. Myynti oli ollut laskussa, mutta kääntyi jo ensimmäisenä päivänä. Sunnuntaina ennen avajaisia pestiin myymälä ja täytettiin hyllyt. Maanantaista alkaen myynti oli plussalla.

Hautala muistaa vieläkin ajatelleensa ihan fyysisestikin olevansa maton päällä. Siitä ei voi pudota. Silloin ei pelkää ketään tai mitään, tekee vaan töitä. "Päätin, että en kuuntele ketään, en pelaa enkä politikoi. Menen asiakkaan iholle ja yritän saada hänet vakuuttuneeksi. Pärjäsimme, koska toimimme eri tavalla kuin muut."

Uusimaa-lehdessä oli joka torstai ilmaisjakelupainos. Kaikki muut kaupat halusivat ilmoituksensa siihen, koska kauppa kävi parhaiten loppuviikosta. "Tajusin, että emme me kuitenkaan saa myyntiä Citymarketilta. Tein diilin lehden kanssa ja panostin alkuviikkoon. Se toimi."

Muutenkin toimittiin toisin kuin kilpailijat. Muut tarkastavat kauppakunnon aamulla. Hautalan kaupassa tarkistettiin kahdelta, koska pääosa ihmisistä tulee kauppaan illalla.

"Porvoossa teimme kampanjan, jolla myytiin hedelmiä eurolla kilo. Olimme ensimmäisiä. Sittemmin muut ovat tehneet samaa. Muistan kun Metsärannan Timo Keskolta soitti, että hänen pitkän uransa aikana ekan kerran kaikki Keskon varaston ananakset ja mangot menevät yhteen pieneen kauppaan Porvoossa."

Hautala oppi myös, että ei pidä tuijottaa vain päivän tilannetta, pitää ajatella aina myös neljä kuukautta eteenpäin. Jotain pitää aina olla kehitteillä.

Treenikausi ohi

Markku Hautala aloitti Porvoossa 2002, ja ajatus oli lopettaa kauppiaana heti kun velka on kuitattu. Marraskuun 6. päivänä 2006 oli suuri hetki yhden kauppiaan elämässä. Hautala ajatteli nyt lopettaa ja ryhtyä työkseen auttamaan toisia yrittäjiä. Sitä hän oli hyvällä kokemuksella jo tehnyt ystävilleen. Suunnitelmat olivat auki, kun Keskolta soitettiin. Tuli tarjous, jolle ei voinut sanoa ei.

Järvenpään Citymarket oli yksi hänen suosikkipaikoistaan. Mörkö varoitti uudesta velasta, mutta vaikeni nopeasti. Hautalan perhe muutti Järvenpäähän tammikuussa 2007. Kauppapaikan ensimmäinen kauppias Eero Luhtasaari oli yksi Markku Hautalan esikuvista. Luhtasaari ei koskaan väsynyt puhumaan hyvän ruuan puolesta.

Hautala pohti, mitä se tarkoittaa ja miten sen voisi toteuttaa. Hän totesi itselleen, että treenikausi on ohi ja nyt alkaa tosissaan tekeminen. Hän oli 6-vuotiaasta asti hengittänyt tätä maailmaa, opetellut sen lakeja, matkustellut maailmalla oppimassa huipuilta.

Yksi niistä oli Jumbo Foodmarkt Hollannissa, jota ketjujohtaja Johanna Kontio oli hänelle suositellut. Hautala pani työhuoneensa seinälle kuvia Foodmarktista ja ajatteli, että jonain päivänä hänen kauppansa on yhtä hyvä. Yhtenä päivänä kuvat otettiin pois ja niiden tilalle tuli DC-3. Oli aika ottaa seuraava askel.

Rikastuttava kokemus

Täyttäessään 50 vuotta Markku Hautala tajusi, että edessä on vähemmän vuosia kuin takana. Hän pohti, mitä oikeastaan haluaa tehdä, ja tajusi, että hän suorittaa elämäntehtäväänsä. Hänen pitää antaa kaikkensa, että Järvenpää olisi hyvä paikka asua. "Kirjoitimme liikeideamme uudestaan: tavoitteemme on rikastuttaa järvenpääläisten elämää. Halusimme tehdä hienon kaupan Järvenpäässä asuville."

Ajatus maailman parhaasta tuli vähän vahingossa. Lasse Mitronen pyysi Hautalaa puhumaan Kaupan tutkimuspäivään ja laittoi otsikoksi "Euroopan paras kauppa". Se tuntui elvistelyltä.

CM Järvenpää oli kuitenkin noteerattu jo Suomen rajojen ulkopuolella, kun IGD rupesi tekemään juttuja kaupasta. Niitä seurasi pyyntö osallistua maailman parhaan kaupan kisaan. Jo pelkkä ehdokkuus edellytti isoja panostuksia myymälässä, eikä olisi mitään takeita, että ne rahat saa tuottoina takaisin. Hautala pohti aikansa ja tuli siihen tulokseen, että ei voi elää itsensä kanssa, jos jättää tämän kortin katsomatta.

Maailman parhaan tittelistä on kisaamassa isoja yrityksiä, joiden on helppo satsata miljoonia kokeiluihin. Hautala katsoo oman valttikorttinsa olleen, että he olivat intohimoisempia kuin muut finalistit. Ruuasta puhutaan liian usein vain hinnan kautta. Ratkaisevaa on hinnan ja laadun suhde, se mitä rahalla saa. Pitää uskaltaa kysyä, miten voisi tehdä ihmisistä onnellisempia. Ruoka on ilon lähde, ei pelkkä kauppatavara.

"Kaikessa, mitä me teemme, pitää maistua rakkaus. Meidän pitää välittää toisistamme. Meidän kaupassamme ohjenuora jokaiselle myyjälle on, että kun asiakas tulee lähelle, hymyile ensin. Toiseksi, kysyipä asiakas mitä tahansa, esittele hänelle tuotteen paras kaveri. Kolmanneksi, olipa sinulla miten kiire tahansa, vie asiakas tuotteen luo."

Kaupan tärkeä tehtävä on Markku Hautalan sanoin "pitää huolta asiakkaan lompakosta, antaa vastinetta rahalle, käynnin meillä pitää olla rikastuttava kokemus". Kauppa myös luo asiakkaiden ympäristöä. Järvenpäässä myynnissä olevissa asunnoissa lukee aika usein, että asunto on lähellä maailman parasta kauppaa.

Helppo ei hetkauta

Markku Hautalan mielestä Suomessa tehdään edelleen liikaa kompromisseja. Ihmiset eivät yritä tosissaan. "Tämä riittää" on hänestä typerä ajatus. Hautalan kaupassa tähdätään legendaarisen ja eeppisen väliin. Legendaarinen on sitä, että joku säveltää aiheesta laulun, eeppinen sitä, että joku ottaa tatuoinnin sen vuoksi.

"Me emme yritä tehdä tavallista. Se on liian helppoa. Meitä kiehtoo suossa juoksemisen tematiikka. Me ei lopeteta kesken vaikka välillä uppoaisimmekin. Me haluamme ennen kaikkea oppia kaikesta, myös omista virheistämme."

Hautala ei ole koskaan hinkunut päästä eturiviin. Mitä enemmän on vuosia tullut, sitä enemmän hän on korostanut porukan merkitystä. Hän on kapellimestari, joka saa kiitokset, mutta on vain niiden kanava. Soittajat luovat ihmisten kuuleman soiton.

Ei tähti vaan avaruus

"Kaupasta puhuessani en enää suostu käyttämään minä-muotoa. Minä omistan nämä kalusteet ja tavarat, mutta en ihmisiä. Esa Saarisen sanoja lainatakseni, en halua olla tähti vaan se avaruus, jossa asiat tapahtuvat ihmisten kautta tai eivät tapahdu. Rakastan näitä ihmisiä. He eivät työskentele minulle, me olemme tiimi, jossa jokaisen pitää saada olla oma itsensä. Ja vaikka työskentelemme yhdessä, lopulta jokainen kuitenkin elää omaa elämäänsä."