20 Ilman arvoja oleminen on arvotonta

Vaikka liittoutuu esimiehensä kanssa ja päättää alkaa suhtautua suuremmalla ymmärryksellä työystäviinsä, suurin kanto työkaskessa on vielä kääntämättä.

Ovi mestaruuteen ei aukea, ellemme saa kunnon otetta itsestämme, tarkemmin sanottuna: ellemme pysty muuttamaan omia ajatuksiamme, oletuksiamme ja tapojamme.

Toiset ihmiset käyvät hyvästä verukkeesta, mutta he eivät ole todellinen syy kehnoihin suorituksiimme ja kompurointeihimme. Vasta kun ymmärrämme tämän, olemme valmiita ottamaan vastuun itsestämme. Siihen asti näemme itsemme vain epäotollisten olosuhteiden onnettomana uhrina.

Itsemme ohjaaminen alkaa sen oivaltamisesta, mistä olemme vastuussa. Vastuu tarkoittaa sanakirjan mukaan velvollisuutta vastata niistä seurauksista, joita jollakin teolla saattaa olla itselle tai toiselle.

Olemme oppineet ajattelemaan, että työpaikoilla vastuu on johdolla. Sanotaan, että johdolla on vastuu tuloksesta ja ihmisten työpaikkojen säilymisestä, mutta kyllä henkilöstökin kärsii seurauksista esimerkiksi tilanteessa, jossa surkeasti johdettu yritys kaatuu konkurssiin ja heiltä menee työpaikka.

Toisaalta voidaan kysyä, kenen vastuulla on ihmisen viihtyminen työssään. Kuka mahtaa eniten kärsiä siitä, että ihmisellä on työpaikalla paha olo päivästä toiseen?

Vastuu on aina ensin

Meillä on vastuullamme kaikki se, mistä joudumme kantamaan seuraukset. Voi sanoa, että olemme vastuussa kaikesta mitä teemme itsellemme ja toisille. Tämä ei silti tarkoita, että ymmärrämme ja kannamme vastuumme.

Saatamme oppia taitaviksi välttelemään vastuutamme, mutta emme silti onnistu välttymään tekojemme ja valintojemme seurauksilta.

Monet meistä ajattelevat olevansa vastuussa vain niistä asioista, joihin koemme itsellämme olevan valtaa vaikuttaa. Itsensä johtamisessa on kuitenkin viisasta lähteä siitä, että kirkastaa ensin itselleen omat vastuunsa ja alkaa sen jälkeen toimia näiden vastuiden edellyttämällä tavalla.

Jos jää odottamaan, että saa riittävästi valtaa voidakseen vaikuttaa asioihin, joutuu ehkä odottaa pitkään, ihan liian pitkään. Meillä on valtaa enemmän kuin oletamme olevan, mutta emme käytä sitä, koska emme koe olevamme vastuussa.

Vastuuta ei voi kantaa, jos ei käytä valtaansa. Valtaa ei voi käyttää, jos kuvittelee, että sitä ei ole. Tämä kierre on katkaistava. Jos ottaa vallan ymmärtämättä vastuutaan, tulee toimineeksi tuhoavasti. Ihminen, joka ei hallitse tehtäväänsä eikä ymmärrä itseään, tekee päätöksiä tajuamatta niiden seurauksia. Hän käyttää valtaa, mutta ei ole kypsä kantamaan siihen liittyvää vastuuta.

Arvioni on, että ihmiset ymmärtävät työhön liittyvät vastuunsa vajaasti. He ajattelevat vastuunsa sisältävän vain sen, mikä on annettu heidän vastuulleen. Olemme kuitenkin todellisuudessa vastuussa kaikesta mistä joudumme kantamaan seuraukset. Tämä tarkoittaa: kaikesta mitä teemme, kaikesta mitä sanomme, kaikesta mitä tunnemme, kaikesta mitä arvostamme. Ja kaikesta, mitä emme tee, jätämme sanomatta tai emme uskalla ajatella.

Toimintaamme ohjaavat perimämme, hetkelliset mielihalut, pelkomme ja asiat, joita pidämme tavoittelemisen arvoisina. Haluamme sitä sun tätä, ristiriitaisia toiveita risteilee mielessä tehdessämme valintoja. Todelliset arvomme paljastuvat siitä, mitä teimme eilen ja miksi. Se mitä kutsumme kohtaloksemme, on sekoitus sattumia ja valintojamme.

Jokainen voi vaikuttaa enempään kuin uskoo voivansa. On kuitenkin aivan eri asia käyttää toisilta saatua valtaa kuin toimia kantaakseen syvästi sisäistämänsä vastuun.

Vallan käyttö on helposti alistavaa ja itsetarkoituksellista, vastuun kantamiseen liittyy vilpitöntä välittämistä ja joustavaa järjenkäyttöä.

Omat arvot ja arvovalheet

Itsensä johtaminen edellyttää itsensä tuntemista. Itseensä tutustuminen kannattaa aloittaa omien arvojen puntaroimisella: mikä on minulle todella arvokasta, mitä intohimoisesti haluan, mihin en mistään hinnasta suostu.

Mikä on "Minun Juttuni", asia jota haluan toteuttaa, ajaa ja edustaa?

Vain keskenkasvuiset, ajattelemattomat ja itseensä tyytymättömät arvostavat pinnallisia asioita kuten tavaroita, rahaa ja mainetta. Sisäisesti tyhjä ihminen kuvittelee, että hän ei ole onnellinen, koska häneltä puuttuu jotain sellaista mitä hän haluaa.

Kypsä ihminen ymmärtää, että onnen tavoittelu estää nauttimasta siitä, mitä elämässämme on, koska huomiomme kiinnittyy siihen mitä meiltä puuttuu. Tämä on mielen temppu, johon me kaikki jossakin elämämme vaiheessa lankeamme.

Ihminen ei voi olla elämäänsä syvästi tyytyväinen, jos hän ei ole selvittänyt itselleen omia arvojaan tai elää niitä vastaan. Elämä, jossa ei ole arvoja on arvotonta. Elämä voi olla siedettävää, ihan mukavaa, jopa nautinnollista, mutta arvojen puutetta emme pääse pakoon.

Tarpeiden tuolle puolen

Itsensä toteuttamista pidetään usein vain mahdollisuutena saada toteuttaa omia mielihalujaan, elää vapaasti omien arvojensa mukaan. Maslow laittoi kehittämänsä tarvehierarkian huipulle itsensä toteuttamisen, mutta tarkensi myöhemmin, mitä tarkoitti.

Tutkiessaan ihmisiä, joiden katsoi edustavan tarvehierarkian korkeinta porrasta Maslow havaitsi, että nämä ihmiset hyväksyivät itsensä ja toiset, olivat omatoimisia, spontaaneja ja esteettisesti herkkiä, kokivat helposti ja usein syviä täyttymyksen hetkiä ja kokivat olevansa itseään suuremmalla asialla. Heillä on hyväntahtoinen huumorintaju eikä heitä kiehtonut sosiaalinen seurustelu ja tyhjänpäiväinen suunsoitto.

Itseään toteuttava ihminen ei ole täynnä itseään, vaan hänen suurin mielenkiintonsa kohdistuu itsensä ulkopuolelle, ei sisäänpäin. Rehellisyydellään hän hankkii muiden arvostuksen ja hänellä on kyky myötätuntoon.

Maslow piti halua alistaa toisia, ennakkoluuloisuutta, kroonista ikävystymistä, kiinnostuksen puutetta ja merkityksettömyyden ja tarkoituksettomuuden tunteita mielen sairauksina, joita ei kuitenkaan luokitella sairauksiksi, ehkä niiden laajan levinneisyyden takia.

Terveen mielen Maslow kuvasi kykenevän irtoamaan itsekkyyden yläpuolelle, unohtamaan ajan ja paikan ja "uppoutuvan olemiseen". Tarpeet ovat Maslown mielestä vain eräänlaisia puutostiloja, jotka oirehtivat niin, että ihmisestä tuntuu kuin hän olisi jotenkin vajaa ja hän alkaa haluta sitä mitä puuttuu.

Kun kaikki tarpeet ovat täysin tyydytetyt, ihminen kohoaa toiselle olemisen tasolle. Hänen toimintaansa ei enää ohjaa itsekkyys vaan universaalit arvot, joita on seitsemäntoista: totuus, kauneus, oikeudenmukaisuus, hyvyys, kokonaisvaltaisuus, täydellisyys, ainutlaatuisuus, yksinkertaisuus, järjestys, eloisuus, riittävyyden tunne, välttämättömyys, täyttymys, runsaus, ponnistelemattomuus, leikkisyys ja kaksijakoisuuden katoaminen.

Toisin kuin tarpeita, näitä ei voi asettaa hierarkiaksi, ne ovat yhtä tärkeitä.

Tämä Maslown luettelo vaikuttaa yritykseltä kuvata yli-ihmistä. Hänen mielestään vain pari prosenttia ihmisistä täyttää itsensä toteuttamisen kriteerit ja hekin vain osittain. Yli-ihmisiä hekään eivät ehdottomasti ole, he ovat tavallisten kuolevaisten tavoin ahdistuneita, poissaolevia, potevat syyllisyyttä, välillä ovat häikäilemättömiä ja huumorintajuttomia.

Herrojen huvia arvoilla

Ylevät arvot saattavat ylevöittää, mutta ne ovat kaukana ihmisten arjesta.

Muutama vuosi sitten tuli muotiin käydä arvokeskustelua työpaikoilla. Kauppakamarin tekemän tuoreen selvityksen mukaan 77 prosentilla suomalaisista yrityksistä on määritellyt arvonsa kirjallisesti. Saman tutkimuksen mukaan 30 prosenttia henkilöstöstä ei kuitenkaan osaa mainita yhtään yrityksen arvoa. Vain kolmasosa on sitä mieltä, että arvot vaikuttavat vähän tai ei ollenkaan yrityksen toimintaan, ne ovat kauniita sanoja ja hurskaita haaveita, herrojen huvia.

Yritysten arvokeskusteluissa on nähdäkseni tehty kolme virhettä.

1. Henkilöstöä ei ole otettu mukaan arvojen määrittelyyn, vaikka se olisi yksinkertaisesti toteutettavissa.

2. Arvot sanellaan ylhäältä alas "ota tai jätä" –hengessä ymmärtämättä, että kukaan ei voi elää toisten arvojen mukaan. Johto haluaa sitoa ihmiset yritykseen sen sijaan, että yrityksen johto ilmoittaisi haluavansa sitoutua ihmisten arvoihin.

3. Määritellyt arvot poikkeavat liikaa käytännön toiminnasta, ne ovat ihmisten mielestä arvovalheita, joita ei ole tarkoituskaan elää todeksi. Sanotaan, että halutaan tehdä tulosta, mutta johto kuitenkin tuhlaa häpeämättömästi yrityksen rahoja asioihin, jotka eivät mitenkään edistä yrityksen kilpailukykyä. Sanotaan, että halutaan tyytyväisiä asiakkaita, mutta ei kuitenkaan panosteta etulinjan työhön ja osaamiseen. Sanotaan, että ihmisiä arvostetaan, mutta pienikin notkahdus tuloksessa johtaa ylisuureen määrään irtisanomisia.

Monissa yrityksissä julkihuudetut arvot ovat tyhjiä sanoja tai niin paksua toiveajattelua, että ne ovat kääntyneet itseään vastaan ihmisten ilkkuessa avoimesti johdon kaksinaamaisuudelle.

Arvokäskyt kaikuvat kuuroille korville

Oikein ohjatussa arvoprosessissa:

1. Jokaiselta henkilöstöön kuuluvalta on kysytty kirjallisesti, mitkä ovat hänen omat työhön liittyvät arvonsa ja mitä hän ehdottaa oman työpaikkansa arvoiksi.

2. Ihmisten tekemät ehdotukset arvoiksi on ryhmitelty ja heiltä kysytään, mihin näistä arvoista he ovat valmiita sitoutumaan.

3. Arvot esitellään yhteisinä sopimuksina siitä, miten työyhteisössä pyritään kohtelemaan toisia ihmisiä eikä johdon antamina käskyinä. Tarkoitus on, että arvot sytyttävät toimimaan eivätkä kahlitse.

On surullista, jos arvokeskustelu päättyy arvojen julistamiseen. Arvojen on vaikutettava koko ajan kaiken toiminnan taustalla! Arvot eivät ole tyhjiä sanoja, ne ovat yhteyttä siihen, mikä on yhteisesti todettu olevan arvokasta ja vaalimisen arvoista.

Olivatpa työyhteisön arvot mitkä tahansa, olipa ne kirjattu tai ei, yksilön on hyvä myös itse määrittää omat arvonsa. Kokemukseni mukaan ihmisten työhön liittyvät arvot eivät paljon vaihtele. Kaikki arvostavat rehellisyyttä, reiluutta, avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Eroja tulee lähinnä siitä, miten syvällisesti ihminen sisäistä arvokeskusteluaan käy, miten terävästi hän osaa kiteyttää pohdintansa sanoiksi ja miten arvolähtöisesti hän elää.

Omien arvojen pohdiskelussa kannattaa miettiä, mihin uskoo ja mihin ei. Meillä monilla on vahvaa taipumusta toiveajatteluun omia arvoja muotoillessamme. Arvomme näkyvät armottomimmin niissä valinnoissa, joita eilen ja viime viikolla teimme.

Ei ole niin oleellista, miten omat arvot on sanallisesti muotoiltu. Se on tärkeätä, että arvojaan on miettinyt. Jos ei tiedä mitä haluaa, muut saavat ihmisen tekemään mitä he haluavat hänen tekevän. Mutta kukaan ei ole onnellinen eläessään toisen elämää.