2. Hyvän työn anatomia

On kaksi tapaa johtaa ihmisiä: vanha ja uusi. Olen nähnyt, mitä vanha tapa tekee ihmisille, enkä pidä näkemästäni. Jos halutaan syntyvän OLEELLISESTI parempaa työn jälkeä ja tuloksia on muutettava niitä ajatuksia, joilla työtä teetetään.

Hyvän työn uuden anatomian lähtökohtana ovat seuraavat kymmenen teesiä työstä:

1. Jokainen ihminen haluaa onnistua ja viihtyä elämässään ja työssään.

Monet johtajat valittavat oman henkilöstönsä passiivisuutta ja haluttomuutta muuttua tehtävän mukana. Olen saanut tylyjä silmäyksiä arvellessani, että vika voi olla paitsi ihmisissä, myös johtamisessa.

Osallistuin jokin aika sitten paneeliin, jossa sanoin jokaisen nuoren tulevan ensimmäiseen työpaikkaansa innosta hehkuen, mutta usein hänet nujerretaan laittamalla ahtaaseen karsinaan vastaamaan pienestä tontista. Jokainen terve nuori haluaa onnistua työssään ja näyttää koko maailmalle mihin hän pystyy, mutta perinteisen johtamisnäkemyksen saaneet eivät näe, mitä tekevät ihmisille.

Keskustelun jälkeen paneelissa mukana ollut naisjohtaja tuli luokseni ja kertoi äitinä kärsien katselevansa, kuinka hänen 21-vuotiaalta tyttäreltään on ensimmäisessä työpaikassa "leikattu siipiä". Muutamassa kuukaudessa suomalainen yrityshirviö on onnistunut tekemään aktiivisesta neitosesta alistujan, jonka kapasiteetista vain pienelle osalle on käyttöä.

Psykologi Abraham Maslowin psykologian kirjan kannessa on kaksi kuvaa. Toisessa on hyväntuulisia vauvoja eräässä luennossaan kuvaa vastasyntyneistä vauvoista, toisessa kireän ja ärtyneen näköisiä aikuisia seisomassa New Yorkin metrossa.

Alla oli kysymys: "Mitä tapahtui?" 

Miksi niin monet nuoret jo muutaman vuoden jälkeen töissä käytyään alkavat odottaa kesää ja lomaa? Mikä saa heidät aamulla toteamaan, että taas on työpäivä? Miksi heistä niin usein tuntuu, että "elämä alkaa viideltä" tai "miksei aina voi olla perjantai"? Miksi he alkavat viittäkymmentä lähestyessään laskea vuosia eläkkeelle pääsyyn?

Onko tämä väistämätöntä? Voisiko intohimon ja elämänilon vähenemistä estää tai välttää?

Uuden ajan johtamisen näkijä ja puhiseva provokaattori Tom Peters sanoo kirjassaan "Hullut ajat vaativat hulluja organisaatioita", että "keskinkertaisuutta palvovat johtajat ovat tehneet yrityksistä tylsyyden bunkkereita, jotka imevät ihmisistä elämän mehun. Nämä johtajat pitävät keskivertotyöntekijää pinnarina, joka ei halua ottaa vastuuta eikä oppia."

Petersin mukaan ihmiset ikävystyvät yrityksissä, joista puuttuu sielu ja intohimo. Jokaista työntekijää tulee kannustaa "ylenkatsomaan johtoa ja rohkaistava nostamaan helvetinmoinen meteli".2

Väkeviä sanoja, jotka saavat sivustatukea Robert Townsendilta. Townsend on yritysjohtaja, joka nostettuaan kaksi yritystä, Avisin ja American Expressin kukoistukseen kirjassaan "Kauan eläköön organisaatio" suorin sanoin suomii kollegojensa tapaa johtaa ihmisiä.

"Ei sinun väkesi ole laiskaa ja kyvytöntä, he ovat yritystäsi kuorruttavien limittäisten ja lomittaisten periaatteiden, sääntöjen ja järjestelmien kahlitsemia. He ovat ruostuneet liian vähäisestä työstä. Rupea purkamaan järjestelmääsi, joka on masentanut ja kahlinnut väkesi. Ole oman alasi Simon Bolivar, vapaustaistelija!" 

Huonoa johtamista ei ole rikoslaissa säädetty rangaistavaksi teoksi, mutta rangaistus seuraa siinä muodossa, että elämässään huonosti viihtyvä ihminen ei tee työtään kunnolla, eikä ole niin tuottava kuin voisi.

2. Et voi elää upeata elämää, jos kidut työssäsi.

Työ vie yli puolet valveillaoloajastamme, mutta se sävyttää koko elämää. Kun työssä tökkii, koko elämä alkaa saada tummansinisiä sävyjä ja menettää hohtoaan.

Maslow sanoo, että "yhteiskunnan henkisen hyvinvoinnin kannalta elämä työssä on jopa tärkeämpää kuin kasvatus. Hyvä työyhteisö tai tiimi voi auttaa ihmistä siinä missä terapia ei tehoa".

Työssään tylsistyvä voi hakea elämäänsä sisältöä vapaa-ajasta, mutta tylsältä ja tarkoituksettomalta tuntuva arki vie nopeasti mausteet koko elämästä.

3. Tarvitset merkityksellisenä pitämääsi tekemistä viihtyäksesi elämässäsi ja ollaksesi onnellinen.

Bertrand Russell kirjoittaa loistavassa kirjassaan "Onnen valloittaminen", että työ on kahdella tavalla ratkaiseva ainesosa ihmisen onnellisuudessa.

"Työ voi merkitä vapautumista ikävystymisestä, mutta se voi tarjota myös syvintä ihmiselle suotua iloa. Jokainen ihminen iloitsee mahdollisuudesta käyttää oppimaansa harvinaista taitoa hyväkseen työssään."

Russellin mukaan "ikävystyminen, jota ihminen tuntee suorittaessaan välttämätöntä, vaikka kiinnostamatonta työtä, on mitättömän pientä verrattuna siihen ikävystymiseen, jota hän tuntee, kun hänellä ei ole mitään tehtävää. Kaikkein yksitoikkoisinkin työ on vähemmän rasittavaa kuin joutilaisuus".

Abraham Maslow sanoo samaa.

"Ainoita tuntemiani onnellisia ihmisiä ovat ne, jotka tekevät sellaista työtä, jota pitävät tärkeänä." 

Nuorilla on Maslowin mukaan taipumus erheellisesti ajatella, että onnellisuus tulee onnenpotkua odottamalla eikä työskentelemällä sen eteen. Kun työ on niin haastavaa, että ihminen pääsee siinä monipuolisesti käyttämään ja kokeilemaan kykyjään, elämä tuntuu täydeltä.

"Haluamme luoda toimintaympäristön, jossa ihmiset ovat onnellisia, jossa he tuntevat toteuttavansa itseään, ja jossa heillä on hyvä olo siitä, mitä he tekevät", sanoo The Body Shopin perustaja Anita Roddick yhdistetyssä elämänkerta- ja johtamiskirjassaan "Body and Soul".

"The Body Shopissa työskenteleville, jotka usein ovat alle 30-vuotiaita naisia, työ on yhtä lailla merkityksen etsimistä kuin leivän hankkimista. He eivät halua paeta vastuutaan, koska he ymmärtävät, että vastuuntunne määrittää heidän olemassaolonsa laadun."

4. Työ tarvitsee tarkoituksen.

Syttyäkseen synnyttämään jotain ihminen tarvitsee tarkoituksen. Perehtyessäni huippuyrityksiin sain havaita, että monissa niissä toiminnan merkitys ei ollut pelkkä sanallinen julistus, se oli mielenkiintoisesti rakennettu toiminnan sisään. Tarkoitus huokui kaikesta, mitä tehdään. Usein tämä tarkoitus kaiken lisäksi ilmaistaan niin yksinkertaisesti, että jokainen pystyy ymmärtämään sen ilman tulkkia.

Etsiessään työlleen tarkoitusta monet tuijottavat liikaa omaan napaansa. Asioiden merkitys hahmottuu parhaiten yhteydessä kokonaisuuteen. Käpertymällä koloonsa ihminen kadottaa olemisensa ytimen. Me emme ole yksin maailmassa, vaikka joskus saattaa siltä tuntuakin.

5. Työtä tehdään toisille.

Jos ihminen pitää omaa työtään vain ansaintakeinona, hän kutistaa itsensä välineeksi, jota hän vuokraa korvausta vastaan. Kun useimmat työt ovat yksitoikkoista puurtamista tai ainakin muuttuvat sellaisiksi toistokertojen kasvaessa, harva työ pystyy teknisenä suorituksena tarjoamaan sellaista haastetta ja nostetta, jonka avulla ihminen pysyisi innostuneena 10 tuntia päivässä.

Tehokasta vastalääkettä työssä tylsistymiselle on, jos ymmärtää tekevänsä työtään toisille. Näin työ ylittää itsekeskeiset oman mielihyvän ja välittömän hyödyn saamisen tavoitteet.

Monet nuoret ilmoittavat unelmien työssä saavansa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Ylväs haave muuttuu nopeasti tehtäväksi, jossa nuori kokee joutuvansa päivästä toiseen olemaan ärtyneiden ja hankalien asiakkaiden pompotettavana.

6. Työn tulee tehdä hyvää.

Työtä voi tarkastella monesta kulmasta: johdon, asiakkaan ja työn suorittajan. Nämä kolme näkemystä ovat näennäisesti ristiriidassa keskenään: pomo rutistaa tehoa henkilöstöstä, asiakkaat haluavat niin halpoja hintoja, että yritys ei pysty tekemään tulosta ja henkilöstö haluaa vain päästä helpolla ja nauttia etuisuuksista. Tätä ristiriitaa ei ole, jos työn nähdään hyödyttävän kaikkia osapuolia.

Esimiehen tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että hänen porukallaan on työssä hyvä olla ja mahdollisuus tehdä hyvää työtä.

7. Ihminen haluaa olla vastuussa itsestään ja omista toimistaan.

Vuosituhannen vaihtuessa näytettiin dokumenttiohjelmia 1900-luvun historiallisista hetkistä. Oli järkyttävää nähdä, miten totalitaarisissa maissa murskattiin ihmiset ottamalla heiltä pois oikeus päättää omista asioistaan ja alistamalla heidät tunteettoman järjestelmän orjiksi.

Ihmisen historia on pullollaan julmia johtajia, jotka ovat tuhonneet kansansa ja maansa sairaalloisen vallanhimonsa riivaamina. Ihmisiltä on odotettu mieluummin sokeaa kuuliaisuutta ylemmille kuin omilla aivoilla ajattelua. Alamaisajattelu levisi valtion, armeijan ja kirkon kautta muidenkin yhteisöjen johtamiseen ja elää edelleen sitkeästi monissa organisaatioissa.

Hierarkian oli alun perin tarkoitus palvella tehtävien järkevää jakamista, mutta siitä tuli myös sosiaalisen arvon mitta. Kun ihmisille annetaan mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, he syttyvät siitä uudella tavalla, keksivät uusia tapoja tehdä työ ja sitoutuivat kovempiin tavoitteisiin ja parempaan laatuun kuin niuhoinkaan esimies uskaltaisi ehdottaa.

Maslow lähtee siitä, että innostus ja uteliaisuus ovat ihmisille luontaisia ominaisuuksia, mutta apaattisuus on opittua. Haluamme hallita itseämme, päättää omista asioistamme, emme olla virran vietävinä, mutta alistettu ihminen menettää otteen itsestään.

8. Ihmiset pystyvät enempään kuin tulevat tehneeksi.

Kun ihminen ei koe voivansa vaikuttaa ja olevansa vastuussa omasta elämästään, hänellä ehkä yrittää päästä siinä helpolla. Unelma helposta elämästä on kuitenkin petollinen. Eniten tyydytystä elämässä tuottaa työ, jossa ihminen joutuu venymään, haastamaan itsensä.

Olemme kyvykkäämpiä kuin kuvittelemme. Suurin syy epäonnistumisiin ei ole se, että emme osaa tehdä jotakin vaan se, että emme edes yritä, tai lopetamme ensimmäiseen epäonnistumiseen.

9. Hyvä ei synny soolona.

Erityisesti länsimaisessa johtajuusajattelussa on kohtuuttomasti korostettu yksilöllisyyttä ja johtajan henkilökohtaisia ominaisuuksia, karismaa. Tämä sitkeä ja petollinen myytti perustuu sellaiseen Kreikan filosofien ja Newtonin mekanistisen maailmankuvan ajatteluumme juurruttamaan olettamukseen, jota nykyfysiikassa ja itämaisessa ajattelussa ei allekirjoiteta.

Maailma ei ole esine eikä kone, se on energiaa, liikettä, prosessi, jossa kaikki on erottamattomasti kietoutunut kaikkeen.

Perinteinen organisaatiolaatikkoajattelu tarkkoine osastorajoineen, toimenkuvineen ja tulosseurantoineen lähtee siitä oletuksesta, että asiat on pilkottavissa palasiin ilman, että kokonaisuus kärsii. Tällöin luodaan jännitteitä ja ristiriitoja, jotka estävät ihmisten tehokkaan yhteistyön yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Yksilöllisen osaamisen ylikorostaminen johtaa helposti heikompien syrjäytymiseen ja turhautumiseen. Joukkue tarvitsee voittaakseen maalintekijöitä, mutta se tarvitsee myös syöttäjiä, puolustajia, maalivahdin, huoltajia, kotijoukkojen tukea, jopa urheilujohtajia ja –järjestöjä, ehkäpä katsojiakin.

10. Johtaminen on ihmisten vapauttamista.

Johtamisessa voi lähteä siitä, että ihmiset ovat tyhmiä, laiskoja, ahneita ja hankalia, ja siksi heitä pitää suostutella tekemään sen mikä on tarkoitus saada aikaan. Voi myös ajatella, että ihmiset ovat tarpeeksi fiksuja ymmärtämään mitä pitää tehdä ja mitä ei kannata tehdä, edellyttäen että heille antaa tietoa, vastuuta ja vallan toimia.

Voi lähteä siitä, että ihmiset vastustavat muutosta ja heidät on maaniteltava muuttumaan. Voi myös ajatella, että ihmiset eivät vastusta järkeviä muutoksia, mutta he eivät voi sietää sitä, että heitä yritetään muuttaa tai puoliväkisin vääntää sellaiseksi, mitä he eivät tunne olevansa.

On miljoonia ihmisiä, jotka haluavat johtaa ja olla johtavassa asemassa nauttimassa sen mukanaan tuomista eduista, mutta on vaikea löytää ihmistä, joka haluaisi tulla johdetuksi ja alistetuksi asemaan, jossa asiat päätetään hänen puolestaan.

Toki on ihmisiä, jotka haluaisivat itselleen paremmilla johtamiskyvyillä varustetun esimiehen nykyisen tuuliviirin tilalle, mutta kukaan ei halua tehdä työtään kahlittuna, kuristettuna, pieneksi kutistettuna. Tahdomme, että meidät vapautetaan, sytytetään, meitä kunnioitetaan, meihin luotetaan. Tahdomme esimiehen, joka seisoo kaverina rinnallamme eikä painona päällämme.

11. Arki ratkaisee elämänlaadun.

Elämä on pääosin arkea, mutta ei sen tarvitse olla ankeata ja arkista. Jos haluaa elää upeata elämää, huomio on kiinnitettävä arkeen, tavallisiin tiistaipäiviin.

12. Ihminen on mitta.

Yritykset ovat riistäytyneet ihmisten käsistä. Niistä on tullut ihmisten isäntiä eikä palvelijoita.

Kun ylikorostetaan yrityksen taloudellista tehtävää, ihmisestä tulee vain väline tuloksen tekemisessä. Näin on perinteisessä taloustieteessä käynyt. Numerot ovat tulleet tärkeämmiksi kuin toiminta, jota ne kuvaavat.

Ihmisen korostamisessa mennään helposti toiseen ääreen. Ajatellaan, että yrityksen pitäisi antaa ja tehdä kaikki ihmisten puolesta. Tulosta ei saisi tulla, tai ainakin se tulisi jakaa takaisin asiakkaille, henkilöstölle tai omistajille.

Aina löytyy niitä, joille mikään ei riitä. Jos annetaan maksuton terveyshuolto ja hammashuolto, pitäisi saada silmälasitkin talon piikkiin. Jos tarjotaan upea ulkomaanmatka, pitäisi saada täysi ylläpito ja rahaa ostoksia varten.

Yksi henkisen velttouden muoto on siirtää vastuu omasta hyvinvoinnista toisille ja heittäytyä holhottavaksi. On helppo löytää syitä olla tyytymätön. Syyttely harvoin muuttaa asioita, mutta pikkuhiljaa se myrkyttää ihmisen sisustan. Henkinen happamuus tekee ihmisestä äreän, kireän ja happoisen.

Lakkaa narisemasta!

Eräs tuttavani kieriskeli tuskissaan työnsä ja typerän pomonsa kanssa, ja jaksoi aamusta iltaan tilittää karua kohtaloaan. Lopulta hän kysyi minulta, mitä hänen pitäisi tehdä.

Vaihda työtä, sanoin ensin.

"Mutta kun minä tykkään työstäni."

No lakkaa sitten narisemasta ja nauti siitä, täräytin vastaan. Pari päivää myöhemmin sain soiton:

"Se auttoi!"