19 Sinä olet mestari, me olemme mestareita

Todellisuudessa on yksinkertaistettuna kaksi tasoa:

• se mitä todella tapahtuu ja
• se mitä ajattelemme tapahtuneesta.

On tärkeää ymmärtää, että toiset eivät arvioi meitä sen perusteella mitä teemme, sanomme tai tarkoitamme. Meitä arvioidaan ja meihin suhtaudutaan sen mukaan, miten he mieltävät, ottavat vastaan sanamme ja tekomme.

Eri ihmiset tulkitsevat saman asian ihan eri tavalla. Tulkinta riippuu siitä, mitä ihmisen mielessä on sisällä.

Se mitä elämässä tapahtuu on yksiselitteistä, mutta se mitä tapahtumista ajattelemme on tulkintaamme eikä ollenkaan yksiselitteistä.

On luonnollista ja väistämätöntä, että mielemme tulkitsee tapahtumia. Ongelmat alkavat, kun emme enää pidä tulkintaamme oman mielemme tuotteena, vaan tarkkana kuvana todellisesta maailmasta.

Kun olemme muodostaneet käsityksen itsestämme, työstämme, pomostamme tai työystävistämme, nuo käsitykset muuttuvat helposti totuuksiksi. Ajattelemme, että me olemme se miksi itsemme määrittelemme, että työmme on juuri sitä millaisena mielemme sen silmiemme eteen maalaa, että pomo on sama kuin hänestä muodostamamme mielikuva ja että työystävämme ovat ihan oikeastikin sellaisia kuin arvelemme heidän olevan.

Mielikuvat perustuvat muistiin. Tarvitsemme niitä voidaksemme toimia. Olisi mahdotonta elää, jos koko ajan unohtaisimme kaiken oppimamme ja joutuisimme joka kerta ihmisen kohdatessamme aloittamaan kaiken alusta.

On kuitenkin hyvä erottaa haitalliset mielikuvat hyödyllisistä. Hyödyllisiä ovat asioiden tekemiseen liittyvät mielikuvat, haitallisia taas ne psykologiset arvoarvostelmat, jotka rakentavat henkisiä muureja ihmisten välille ja monin tavoin hankaloittavat yhteistyön tekemistä ja hengen syntymistä.

Esimerkiksi jonkun ihmisen pitäminen idioottina, roistona tai surkimuksena voi perustua tosikokemuksiimme, mutta näiden mielikuvien vaaliminen tuskin lisää haluamme kuunnella ja kunnioittaa häntä.

Ihmisen mieli toimii niin, että toistaessamme jotakin ajatusta tarpeeksi monta kertaa mielessämme alamme uskoa siihen. Emme enää pidä ajatustamme oletuksena, vaan totuutena, varmana tietona, jonka todenperäisyyttä tai tarkoituksenmukaisuutta ei tarvitse edes miettiä.

Jäämme helposti jumiin omiin uskomuksiimme. Juuttumisen huomaa parhaiten joutuessaan väittelyyn toisinajattelevan kanssa. Molemmat puolustavat yhtä ärhäkästi omaa kantaansa ja ällistelevät vastaväittäjänsä typeryyttä ja jääräpäisyyttä. Väittely johtaa yleensä vain siihen, että molemmat pysyvät entistä tiukemmin oman kantansa takana.

Terve mieli on utelias ja haluaa oppia. Se kykenee kyseenalaistamaan omat oletuksensa ja uskomuksensa ja murskaamaan itse rakentamiaan myyttejä.

Pelokas mieli ei tähän pysty. Se hakee turvaa ja lohtua, vaikka hintana olisi luopuminen totuudesta.

Tosina pidetyt mielikuvat ovat erityisen tuhoisia silloin kun ne kohdistuvat itseen ja toisiin ihmisiin. Määrittelemme ihmiset ja alamme kohdella heitä määritystemme mukaisesti. Joistakin pidämme, joitakin emme voi sietää. Toisia katsomme nenän vartta pitkin, joitakin ihaillen tai kadehtien. Lyömme leiman ja sen jälkeen näemme vain tuon leiman.

Kaiva mestaruudet, heikkoudet näkyvät muutenkin

On tärkeätä tiedostaa, miten nämä mielikuvat vaikuttavat tapaamme kohdata ja kohdella ihmisiä. Mielikuvamme ihmisistä ovat ikävä kyllä pääosin kielteisiä ja varauksellisia. On paljon helpompi luetella ihmisen vikoja kuin vahvuuksia. Tämä johtunee siitä, että ikävät kokemukset polttavat mieleemme pysyvämmän muistijäljen kuin mukavat. On arvioitu, että yhden kielteisen kokemuksen vaikutuksen kumoamiseen tarvitaan 7-10 myönteistä kokemusta.

Ei ole yhdentekevää, mitä ajattelemme työystävistämme. Kaikilla työpaikoilla on ihmisiä, joiden poislähtöä jäljellejäävät pitävät hyvänä uutisena.

Mitähän tapahtuisi, jos työporukat saisivat kerran kuukaudessa vaikkapa suljetulla lippuäänestyksellä erottaa joukostaan yhden. Saattaa olla, että moni alkaisi ajatella omaa käyttäytymistään uudella tavalla. Saattaa myös olla, että syntyisi entistä kiinteämpiä kuppikuntia.

Selvää on, että äänet jakautuisivat monen ihmisen kesken. Ja se on varmaa, että tällä menetelmällä työpaikkojen henkeä ei koskaan saisi kuntoon.

Ryhmän yhteishenkeä ja työviihtyvyyttä ei todellakaan rakenneta osoittamalla ryhmään sopeutumattomille ovea, vaan suvaitsemalla paremmin ihmisten erilaisuutta. Jos asioita ruvetaan arvioimaan sympatioilla, ryhmästä löytyy aina joku joka ei tykkää jostakusta.

Työn tarkoitus on saada syntymään jotakin sellaisia tuotteita tai palveluksia, joita jotkut tarvitsevat. On hyvä jos työporukka viihtyy hyvin keskenään, mutta oleellista on, miten hyvin porukka pystyy toimimaan yhdessä.

Ihmisillä pitää olla työssä tunteita mukana, mutta työtä tehdessä tunteet eivät saa päästä valtaan. Ihmissuhteisiin liittyvät jännitteet ja tunnelataukset kuluttavat valtavasti ihmisten voimia työpaikoilla. Joskus tilanne tulehtuu niin, että ihmiset lähes sananmukaisesti alkava hyppiä seinille.

Asioihin on puututtava viimeistään silloin, kun ihmisten välisten kiistoja puidaan ja selvitellään tuntikausia päivästä toiseen pienissä ja isommissa porukoissa. Tällainen on paitsi aikaa vievää joutokäyntiä myös henkisesti äärimmäisen kuluttavaa.

Mestaruudet esiin

Työyhteisöjen ihmissuhteiden kehittämisessä kolme hyvää lähtökohtaa ovat:

1. Kaikista työystävistä ei tarvitse pitää, mutta aikuisen ihmisen pitää pystyä tekemään yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa.

2. Sovitaan yhdessä, että KUKAAN ei puhu kenestäkään työystävästään pahaa hänen selkänsä takana. Jäsentenväliset antipatiat ja erimielisyydet hoidetaan aina kahden kesken ja mielellään ennen kuin puhevälit ovat katkenneet.

3. Koska KUKAAN ei koskaan saa ANSAITSEMAANSA arvostusta tekemisistään, jokainen lakkaa odottamasta muiden osoittavan arvostusta hänelle ja keskittää huomionsa arvostuksen rohkeaan osoittamiseen niille, joiden tekoja ja tapaa olla olemassa arvostaa.

Kaikilla työpaikoilla ihmiset saavat osakseen vähemmän arvostusta kuin kokevat ansaitsevansa, mutta ihmiset arvostavat toisiaan enemmän kuin tulevat osoittaneeksi.

Ihmiset haluavat kuulla ja KOKEA olevansa arvostettuja. Saadakseni tämän piilokunnioituksen esiin olen pyytänyt työporukoita arvioimaan työystäviään ja kirjoittamaan paperille kolme tämän vahvinta ominaisuutta; syitä jonka takia hänet kannattaa pitää palkkalistoilla.

Käytännössä olemme tehneet niin, että jokainen seisoo vuorollaan yhden minuutin muiden edessä ja muut kirjoittavat paperille hänen kolme mestaruuttaan. Korostan aina, että jokaisen on oltava täysin rehellinen eikä esittää minkäänlaista arviota henkilöstä, jota ei tunne. Ei siis saa kirjoittaa mitään sellaista mikä kaunistelee totuutta tai on pelkkää muodollista kohteliaisuutta tai katteetonta kehumista.

Lisäksi pyydän antamaan työystävälle yhden ystävän neuvon. Tarkoitus on, että ihmiset saisivat työystäviltään hyvää tarkoittavia vihjeitä oman käyttäytymisensä ja osaamisensa kehittämiseksi. Tämä on nimenomaan tarkoitettu hyvin harkituksi ja ystävälliseksi neuvoksi, ei happamaksi huitaisuksi tai kitkeräksi kostoneleeksi.

Hyvät ystävät voivat käyttää suoria sanoja, mutta niiden tarkoitus on aina auttaa ja rakentaa.

Kerään arviot ja seuraavassa istunnossa jaan kaikille eräänlaisen "työtodistuksen", mestaruusdiplomin, joka sisältää sanasta sanaan työkaverien arviot ja ystävän neuvot. Toistot ja ilkeydet karsin kuitenkin pois, koska en usko julkisen loukkaamisen kasvattavan ihmistä ainakaan parempaan suuntaan.

Luen todistukset yksitellen ääneen niin, että kaikki kuulevat miten kutakin on arvioitu. Tämän jälkeen pyydän vielä ihmisiä kolmen hengen ryhmissä arvioimaan toistensa todistuksia ja saamaan näin lisävalaistusta annettuihin lausuntoihin.

Kokemukseni diplomeista ovat, että

1. Ihmisiä jännittää mennä minuutiksi seisomaan tutun porukan eteen, mutta he hiukan vapautuvat huomatessaan, että kaverit keksivät hänestä kehuja ja kirjoittavat niitä kynä kuumana.

2. Vastaukset eivät toista itseään, samaa ihmistä arvioidessa eri ihmiset näkevät yllättävän erilaisia vahvuuksia.

3. Kielellisesti arviot ovat usein koruttomia, mutta kiteytyneen nasevia.

4. Ihmiset uskaltavat kirjoittaa sellaista, mitä eivät tohtisi sanoa ihmiselle suoraan.

5. Jo se alkaa vaikuttaa ryhmän henkeen, että kaikki pääsevät kehumaan toisiaan.

6. Kuullessaan toisten ylistävät arviot itsestään ihmiset ovat usein häkeltyneitä eivätkä ensin millään tahdo uskoa kaikkia kehuja todeksi.

7. Vaikka henkilöä miten paljon ylistetään, hänen kiihkein kiinnostuksensa kohdistuu kuitenkin annettuihin ystävän neuvoihin. Kun todistuksen antamisen jälkeen pyydän ihmisiä keskustelemaan muutaman minuutin ajan parin työystävänsä kanssa, erityisesti ystävän neuvot ovat kiihkeimmän kiinnostuksen kohteena..

Todistus vaikuttaa ihmisiin paljon enemmän kuin he haluavat näyttää sen vaikuttavan. Ristiriitaiset tunteet vellovat sisällä, kun haluaisi uskoa olevansa niin hyvä kuin toisten arviot antavat ymmärtää, mutta samalla tietää erinomaisen hyvin, että itsen ytimessä on se toinenkin puoli…

Diplomi muistuttaa meitä siitä, että olemme koko ajan toisten tarkkailun kohteena. Ja se todistaa kirjallisesti, että ihmiset ajattelevat meistä myös hyvää.

Ja voi kuinka hyvältä se tuntuukin kuulla…