18. Kietoutuneina samaan kohtaloon

Kun japanilainen liikemies Akio Morita matkusti ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Yhdysvaltoihin vuonna 1953, hän tajusi, että 38-vuotiaan Masaru Ibukan ja hänen perustamansa Tokyo Tsushin Kogyo Kabushiki Kaisha ei sovellu yhtiön eikä radion nimeksi, koska länsimaiselle se "väänsi kielen solmuun".

Ensin kokeiltiin englanninkielistä lyhennettä Tokyo Teletech, mutta paljastui, että nimi oli erään amerikkalaisyrityksen käytössä.

Morita päätteli, että antamalla tehtaalle ja sen tuotteille sama nimi säästettäisiin kaksinkertaisissa mainoskustannuksissa. Ibuka ja Morita halusivat yksinkertaisen nimen, joka taipuisi koko maailman ihmisten suussa.

Sanakirjasta löytyi ääntä tarkoittava sana sonus. Sen variaatioista syntyi nimi, jonka miljardit ihmiset tuntevat. Vuonna 1955 yhtiö valmisti taskukokoisen radion, johon tämä nimi ensimmäisen kerran painettiin: Sony.

Yksi Sonyn läpimurtotuotteita oli Walkman, joka sai alkunsa Ibukan halusta kuunnella musiikkia missä tahansa muita häiritsemättä. Kuulokkeita oli, mutta kannettavat nauhurit olivat liian raskaita. Morita pyysi insinöörejä poistamaan kasettinauhurista kaiuttimet ja äänityskoneistot.

Hän oli hurmoksissa uudesta tuotteesta, mutta huomasi olevansa ainoa innostunut. Akion vaimoa harmitti se, että mies ei kuullut mitä hänelle sanottiin, tuotesuunnittelijat eivät uskoneet ihmisten olevan kiinnostuneita laitteesta, jolla ei voi äänittää, markkinointiväki oli sitä mieltä, että laitteelle ei kaiken kaikkiaan löydy ostajia.

Morita ei itse keksinyt nimeä Walkman eikä hän alussa pitänyt siitä, mutta yleisö päätti pitää keksinnöstä. Uuden tuotteen tunnetuksi tekemiseen palkattiin nuoria kuljeskelemaan Ginzalla Walkmania kuunnellen ja esitellen.

Yritys kuin yhtä perhettä…

Japanilaisesta johtamisesta kiinnostuttiin sen jälkeen, kun Japanin auto- ja elektroniikkateollisuus oli vallannut Amerikan ja Euroopan.

Moritan mukaan japanilaisten yhtiöiden menestyksen takana ei ole mitään erityistä salaisuutta, mutta johtamisesta ajatellaan ja ihmisiin suhtaudutaan siellä monella tavalla toisin kuin lännessä.

"Japanilaisen johtajan tärkein tehtävä on yhtymän sisälle perhetunne, tunne, että työntekijät ja johtajat jakavat saman kohtalon. Johtajien on suhtauduttava ihmisiin työtovereinaan ja auttajinaan eikä välineinä voittojen haalimiseksi. Huipulla olevien tehtävänä on johtaa tätä perhettä uskollisesti ja huolehtia sen jokaisesta jäsenestä."

Sonyssa lähdetään HP:n tavoin siitä, että kaikkia ihmisiä kohdellaan samalla tavoin, eikä yhdellekään heistä, ei edes tehtaan johtajalle, anneta omaa yksityistä työhuonetta. Tehtaalla jokainen työnjohtaja kokoaa työtoverinsa joka aamu ennen työn käynnistymistä lyhyeen palaveriin kertoen heille, mitä heidän on tänään tehtävä.

"Hän antaa lyhyen selonteon eilispäivän töistä seuraten samalla ryhmänsä jäsenten kasvoja ja ilmeitä. Jos joku ei näytä voivan hyvin, työnjohtaja pitää tärkeänä tarkistaa, onko kyseinen henkilö kenties sairas tai painaako hänen mieltään jokin ongelma. Tämä on tärkeää, koska jos työntekijä on sairas, onneton tai huolestunut, hän ei voi asianmukaisesti hoitaa tehtäviään."

Kaikki Sonyn insinöörit joutuvat työhön tuotantolinjalle oppiakseen ymmärtämään, miten tuotanto heidän omaan työhönsä.

Pysyäkseen kosketuksissa ihmisiin Moritalla oli tapana illastaa nuorempien alemman johdon työntekijöidemme kanssa.

"Opimme paljon kuuntelemalla työntekijöitämme, sillä viisaus ei ole johdon yksityisomaisuutta."

Sonyyn ei toisin kuin monessa muussa itäisten maiden suuryhtiössä, ole omaa yhtiölaulua siksi, että Morita ei olisi voinut kuvitella Ibukaa hoilaamassa mitään. Sen sijaan yhtiötä perustettaessa kirjoitettiin julistus, jonka otsikko on yksinkertaisesti "Sonyn henki".

Sen mukaan "Sony on tienraivaaja, eikä se milloinkaan aio seurata toisten jalanjälkiä. Sony tahtoo saattaa edistyksen palvelemaan koko maailmaa. Aina kohdistaa etsintänsä vielä tuntemattomaan. Sonyn periaatteena on kunnioittaa ja kannustaa yksilön kykyjä ja pyrkii aina saamaan esiin kunkin ihmisen parhaat puolet sallien tämän jatkuvasti kehittää kykyjään. Tämä on Sonyn elinvoiman salaisuus."

Sonyssa edellytetään, että "työntekijämme panostavat yhtiöön myös ajatuksensa", koska "yhtiö ei pötki pitkällekään, jos kaikki ajattelu jätetään johdon asiaksi".

Sonyssa saadaan vuosittain kahdeksan aloitetta/henkilö. Moritan ohje nuorille sonylaisille on: "Älkää liikaa vaivatko päätänne sillä, mitä esimiehet sanovat. Tarttukaa toimeen ohjeita odottamatta."

Valmiiksi pureskeltujen ajatusten tuputtaminen tukahduttaa hänen mielestään nuorten luovuuden ennen kuin se on puhjennut kukkaan.

Sonyssa pidetään epäviisaana ja tarpeettomana määritellä ihmisen tehtäväaluetta kovin tarkkaan.

"Jokaista opetetaan toimimaan perheenjäsenen tavoin, valmiina tekemään sen mikä on välttämätöntä."

…ja tehdassali kuin toinen koti

Morita kritisoi suorin sanoin amerikkalaista johtamista kylmäksi ja ihmistä väheksyväksi.

"Kun tehokkuudesta tulee jumala ja koneet ovat kaikki kaikessa, kuljetaan kohti epäinhimillisyyttä."

Amerikkalaisten johtajien tulisi Moritan mukaan oppia kuuntelemaan muita.

"Jos kulkee elämänsä läpi vakuuttuneena siitä, että omat toimintatavat ovat aina parhaat mahdolliset, kulkee kaikkien maailman uusien ideoiden ohitse. Amerikkalaiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että asiat tulisi kaikkialla maailmassa hoitaa amerikkalaisen järjestelmän mukaisesti, mutta heidän ei tulisi olla kuuroja ja sokeita sille, miten niistä muualla selvitään."

Morita ei halua, että Sonyn johtajat "ajattelevat olevansa erityinen Jumalan valitsema ihmisrotu kutsumuksenaan johtaa typeriä ihmisiä ihmeiden äärelle".

Johdon osaamisen mitta on se, miten hän saa suuren joukon ihmisiä antamaan parhaansa.

Tasavertaisuus ja hyvät työolosuhteet ovat alusta asti olleet Sonyssa toiminnan perusta. Morita katseli järkyttyneenä vieraillessaan Illinoisissa Motorolan tehtailla, miten toimistotilat oli hyvin ilmastoitu, mutta tehdassalissa oli tukahduttavan kuuma, hiki valui ja meteliä pitävät tuulettimet levittivät kuumaa ilmaa.

"Miten ihmisiltä voi odottaa lojaalisuutta viileissä toimistoissa istuvia isoja kihoja kohtaan?

Japanissa ihmisillä on tapana sanoa, että tehdassalin oli mukavampi paikka kuin työläisten kodit. Me ilmastoimme jo 50-luvulla tehdassalit ennen kuin toimistotilat."

Sonyssa myös tutkijat pannaan osallistumaan myyntitehtäviin, sillä heidän halutaan saavan kokemusta etulinjasta ja oppivan näin ymmärtämään omaakin työtään paremmin.

Morita lähtee siitä, että työ ei ole vastenmielistä, vaan innostava asia ihmisille.

"Kaikki ihmiset saavat tyydytystä suorittaessaan jotakin haastavaa tehtävää, edellyttäen, että heidän työtään ja rooliaan arvostetaan yhtiössä. Ihmiset haluavat rahaa, mutta he haluavat niinikään viihtyä työssään ja olla ylpeitä siitä."

Japanissa yritysjohtaja ei kulje ympäriinsä jaellen alaisilleen yksityiskohtaisia ohjeita, hän antaa suuntaviivat ja valaa heihin luottamusta ja auttaa heitä tekemään työnsä hyvin.

Sonyn tehtaissa pidetään aamulla palaveri, jonka kulkua Morita kuvaa näin:
"Jokainen työnjohtaja kokoaa työtoverinsa ennen työn käynnistymistä lyhyeen palaveriin kertoen heille, mitä tänään on tehtävä. Hän antaa lyhyen selonteon eilispäivän töistä seuraten samalla ryhmänsä jäsenten kasvoja ja ilmeitä. Jos joku ei näytä voivan hyvin, työnjohtaja pitää tärkeänä tarkistaa, onko kyseinen henkilö kenties sairas tai painaako hänen mieltään jokin ongelma. Tämä on minusta hyvin tärkeää, koska jos työntekijä on sairas, onneton tai huolestunut, hän ei voi asianmukaisesti hoitaa tehtäviään."

Morita kiteyttääkin Sonyn tavoitteen olla yksinkertaisesti "pitää yhtiö terveenä ja työntekijät onnellisina".

Saadakseen tuntumaa ihmisten tunnelmiin Moritalla oli tapana nauttia illallista nuorten sonylaisten kanssa.

"Opimme paljon kuuntelemalla työntekijöitämme, sillä viisaus ei ole johdon yksityisomaisuutta".