17 Olet sitä missä olet mukana

Mestarin tuntee kolmesta asiasta. Hänellä on ensiksikin tinkimätön vaatimustaso, keskinkertainen ei hänelle kelpaa. Hän ei tee työssään kompromisseja, hän haluaa olla niin hyvä kuin voi olla.

Toiseksi, mestari heittäytyy intohimoisesti työhönsä, työ huumaa hänet. Työn tekeminen on mestarille nautintoa, ei pelkkä keino saada rahaa, mainetta tai valtaa.

Kolmanneksi mestari ei pelkää virheitä eikä epäonnistumisia. Hän asettaa riman niin korkealle, että ei voi ensi yrittämällä ylittää sitä, mutta hän ei lopeta ennen kuin onnistuu.

Suuri osa työn tuskasta ja ahdistuksesta ei johdu siitä, että ihmisiltä vaaditaan liikaa, vaan siitä, että ihmiset eivät työssään pääse käyttämään kaikkia kykyjään. Kun työ on liian ulkoa ohjattua ja säädeltyä, se ei haasta ihmistä ja hän turhautuu ja tylsistyy.

Ulkoiseen vallankäyttöön voi reagoida kolmella tavalla:

1. alistua, luovuttaa ja tyytyä hiljaa kohtaloonsa,

2. tehdä vastarintaa, purnata, syytellä toisia, kyynistyä, katkeroitua ja väsyä,

3. nostaa rimaa, päättää innostua työstään ja tehdä se paremmin.

Innostuksen määrässä on iso ero riippuen siitä, JOUTUUKO työn tekemään toisen takia vai SAAKO sen tehdä vapaaehtoisesti, omasta tahdosta.

Meillä ei ole vaihtoehtoja sen suhteen, pitääkö meidän kehittyä työssämme, oppia uusia taitoja, raivata uusia uria. Tarve ja pakote muutokseen tulee ulkoa. Mutta voimme itse päättää, koemmeko että meidän on pakko vai haluammeko sopeutua muutospaineisiin.

Muistuta mieleesi miksi

Työn mestarin motiivit eivät ole itsekkäät. Ei ole itsekästä haluta tehdä hyvää työtä. Ei ole myöskään itsekästä nauttia työn tekemisestä. Mutta se on itsekästä (ja tyhmää), että työtä tehdessään ajattelee vain sitä mitä itselleen työstä saa tai ei saa.

Moni valittaa, että hänen työtään ei arvosteta. Tämä arvio johtuu mielestäni osin epärealistisista odotuksista sen suhteen kuinka paljon ja miten me osoitamme arvostusta toistemme työtä kohtaan. Kyse on eräänlaisesta arvostusansasta. Odotamme saavamme arvostusta enemmän kuin saamme, koska mittaamme arvostusta sen perusteella miten arvostus ilmenee.

Suomen kielessä on sana, joka antaa hyvän tavoittelemiselle tympeän ja harhaanjohtavankin sävyn: kunnianhimo. Todellinen mestari ei todellakaan himoitse kunniaa itselleen. Hän haluaa tehdä hyvää työtä siksi, että se on hänen tehtävänsä ihmisenä, ei päteäkseen, ei saadakseen työnsä tuloksista etua itselleen, vaan siksi, että työn kautta hän voi osoittaa rakkauttaan.

Intohimo työhön katoaa jos työ kutistuu pelkäksi keinoksi hankkia elanto. Samalla työstä katoaa se aito ilo, nautinto ja hurmos, jonka latautunut tekeminen synnyttää.

Työtä tehdään aina toisille. Työn tarkoitus on auttaa, palvella, synnyttää sellaista mitä toiset tarvitsevat. Kun tämä perustehtävä hämärtyy, työstä katoaa mieli ja siitä tulee suorite, pelkkää tehokkuutta ja tuottavuutta ja ihminen kutistuu tuotantokoneiston osaksi menettäen osan ihmisyydestään.

Mielekkyys palautuu, kun palataan takaisin työn ytimeen: tehtävän todelliseen tarkoitukseen.

Tarkoituksen määrittää aina asiakas, se jolle työ tehdään. Monissa tehtävissä työn tekijällä ei enää ole juuri mitään yhteyttä asiakkaaseen. Kun asiakas on abstrakti kohde, työstä tulee helposti etäistä, kylmää, käsitteellistä ja abstraktia.

Työn tarkoitus hämärtyy myös silloin kun työ pilkotaan pieniin osiin. Kun jokainen puuhailee pienen osan kimpussa, kukaan ei näe suurta kokonaisuutta. Tämä voi johtaa turhauttavaan tilanteeseen, jossa jokainen osa toimii, mutta kokonaisuus ei.

Asiakas on yksi

Jos haluaa palauttaa oman työnsä mielekkyyden, on ensiksikin saatava yhteys asiakkaaseen. Tämä ei tarkoita niinkään markkinatutkimuksen tekemistä, erilaisten asiakkaiden luokittelua segmentteihin, syvähaastatteluraportteja tai mainoskampanjoita, vaan sitä, että pystyy sukeltamaan tavalla tai toisella syvälle yksittäisten asiakkaiden mieleen.

Yhden asiakkaan kautta pääsee helpommin kiinni asioiden syy-seuraus -suhteisiin. Yksi edustaa satoja, tuhansia tai miljoonia ja ymmärtämällä yhtä saatat oppia ymmärtämään massoja.

Toiseksi on opittava näkemään oma työ osana isompaa prosessia. Jos katselemme työtämme liian kapeasti, emme kerta kaikkiaan voi ymmärtää sen syvintä olemusta.

Tiukka tehtävänkuva voi tehdä karhunpalveluksen työn mielekkyyden kokemiselle. On järkevää jakaa tehtävät, mutta hälytyskelloni soivat aina kun joku sanoo ennen tehtävänimettään kertomista sanan "vain". Vain-työläiset, vain-myyjät ja vain-siivoojat paljastavat oman alemmuudentuntonsa lisäksi työyhteisön suhtautumistavan suorittavaan työhön. Olen tavannut myös "vain-johtajan", mutta vähättelyn huippu on kyllä erään ison yhtymän "vain-varapääjohtaja".

Kukaan ei voi saada paljonkaan aikaan yksin. Olemme joukkuepelaajia silloinkin kun näytämme toimivan yksin. Yksilösuoritusten palvominen perustuu näköharhaan ja johtaa helposti narsistiseen uhoon ja toisten työpanosten ja henkisen tuen vähättelyyn.

Heittäydy hankkeisiisi

Työn tavoitteiden uudelleen asettamisessa vaihe yksi on vapauttaa itsensä vanhojen ajatusten vankilasta. Revi vanha toimenkuvasi tai arkistoi se muinaismuistona työkarsinoihin uskovasta keskiajasta. Kirjoita itsellesi uusi, jossa lähestyt työtäsi uudesta suunnasta.

Ota tyhjä paperi tai avaa tietokoneessasi uusi dokumentti ja kirjoita ensin nimesi.

Tämän alapuolelle kirjoita otsikko MIKSI. Kerro sitten miksi työtäsi tarvitaan, mitä tärkeätä maailmasta puuttuisi jos Sinua ei olisi.

Miksi on kaksimielinen kysymys. Se kuvaa toisaalta syytä, toisaalta seurausta tai perustetta. Ensin mainittuun vastaan aloittamalla sanalla että tai koska, jälkimmäiseen jotta.

Miksi minä teen työtäni? On ihan eri asia vastata "että saan rahaa elättääkseni itseäni ja perhettäni" tai "jotta ihmisten työarki tuntuisi vähemmän työltä ja enemmän elämältä". Toinen vastaus kertoo, mitä haluan itselleni, toinen mitä annan toisille.

Kirjoita tämän jälkeen sana KENELLE ja luettele 10-20 asiakkaasi nimet, ihmisten, jotka tarvitsevat tai ovat tarvinneet työtäsi.

Älä liikaa mieti sitä, onko luettelo edustava näyte asiakkaistasi. Pääasia on, että henkilöt ovat todellisia, oikeita ihmisiä eivätkä abstrakteja olioita. Jos et tunne ihmisiä, joille teet työtä, "maalaa" heidät mielessäsi, keksi nimi ja määrittele hahmo.

On todella tärkeätä lähestyä asiakkaita yksilöinä, ei massana. Virastoissa kokemamme tympeä kohtelu johtuu siitä, että asiakkaista on tullut virkailijalle massaa ja mössöä.

Kolmanneksi kirjoita paperille sana HANKKEET ja kirjoita allekkain projekteja, jotka Sinulla ovat tällä hetkellä työn alla tai tulossa tehtäväksi. Hankkeet voivat olla toistuvia tai ainutkertaisia, listaa kuitenkin vain sellaisia, joilla on alku ja loppu.

Hankkeet hoksaa helpoimmin katsomalla kalenteriin ja poimimalla asiat, joiden kanssa "painii" juuri nyt. Rajaa ulos liian pienet jutut (matkalaskun teko), toistuvat arkirutiinit (sähköpostiin vastaaminen) ja ikuisuusprojektit (oman työn tehostaminen tai arvostuksen saaminen), joihin et todella aio paneutua.

Haaviin jää kymmenkunta hanketta, joissa olet nyt mukana.

Ota nyt käsittelyyn yksi hanke kerrallaan ja mieti, kenelle (ole konkreettinen, ajattele oikeita ihmisiä) ja miksi teet sitä, mitä on tarkoitus saada aikaan ja miten aiot arvioida onnistumistasi. Älä pinnistele liikaa, ole rento ja rohkea muotoillessasi asioita, et tee tätä yhtiösi hallitusäijien tai hallintobyrokraattien rauhoittamiseksi, vaan tarkoituksena innostaa itseäsi ja nauttia tekemisistäsi enemmän.

Jokaisen hankkeen kohdalla miten saat siitä INNOSTAVAMMAN itsellesi! Vastaus on yleensä:

• nostamalla rimaa, haastamalla itsesi tekemään parempaa työtä,
• aivotyöllä = järkeistämällä työvaiheita ja karsimalla tylsiä rutiineja, keskittymällä oleelliseen eli siihen mitä on tarkoitus saada aikaan (usein ihastuksesta ällistynyt asiakas)
• heittäytymällä tekemiseen koko tunnevoimalla, intohimoisella olemuksellasi,

Kun olet määritellyt tehtäväsi uudella tavalla ja puhkut tarmoa päästä toteuttamaan suunnitelmaasi ja näyttämään koko maailmalle (no hyvä on, ainakin itsellesi) miten loistava olet, ota aikalisä.

Ennen kuin tuhlaat voimiasi säntäämällä patteripupun perään, kannattaa testata hankkeen toimivuus, loistokkuus ja mielekkyys. Tarvitset tähän ihmisiä, jotka osaavat arvioida onko hommassa järkeä ja uskaltavat myös sanoa jos ei ole.

Esittele hankkeesi jollekin tai muutamalle luottohenkilölle ja kysy, miten hankkeesta saisi teholtaan vielä hurjemman, mikä siinä ei ehkä toimi tai miten koko jutun tai jonkin yksityiskohdan saisi hiottua vielä sytyttävämmäksi?

Näistä luottohenkilöistä muodostuu tukijoukkomme, ihmiset, jotka tahtovat meidän onnistuvan ja pitävät meille peukkuja pystyssä.

Suosittelen myös kirjoittamaan paperille, ketkä muodostavat oman tukijoukkosi. Määrä on ehkä suurempi kuin uskot, mutta silti pieni ja ÄÄRETTÖMÄN tärkeä meille jokaiselle. Ilman heitä henkemme ei kulje!

Kun uusi tehtäväkuvasi on valmis, näet itsesi ja tehtäväsi uudella tavalla. Samalla tulet määritelleeksi itsesi uudelleen. Et enää määrity asemasi, työkarsinasi, luonteenpiirteidesi tai velvoitteidesi kautta, vaan olet ihminen, joka on tietoinen Tehtävästään.

Näin määritelty Tehtäväsi eroaa kolmella tavalla perinteisesti tehdystä toimenkuvasta:

• Toimenkuvassa Sinulle ilmoitetaan (ylhäältä) tehtäväsi ja paikkasi poterossa. Tehtävässä selvität itse itsellesi ketkä työtäsi tarvitsevat, missä ja miten haluat onnistua ja yrität vaikuttaa siihen, että voit nauttia työsi tekemisestä alusta loppuun.
• Toimenkuvan lähtökohta on työnjaollinen ja sävy sotilaallisen käskevä ja nuivan nihilistinen. Sen viesti rivien välissä on: "seuraavien tehtävien laiminlyöminen tulkitaan virkavirheeksi". Tehtävä muistuttaa kaikesta missä olemme mukana, auttaa jakamaan aikamme eri tehtäville ja helpottaa niiden tekemistä.
• Toimenkuva on tylsä, tylsä, tylsä ja tehty latistetuille alamaisille, joiden ei oleteta osaavan ajatella ilman ohjesääntöä. Tehtävä on sytyttävä, ladattu täyteen tunnetta ja luovaa voimaa. Se luottaa ihmisen kykyyn oivaltaa; lähtee siitä, että kaikkea ei tarvitse sanoa, fiksu ihminen kyllä hoksaa ja osaa itse täydentää puuttuvat sanat.