14 Ruokajätit kasvavat kompuroiden

Maailman parhaat ruokakaupat löytyvät Euroopasta, ainakin, jos kriteerinä pidetään myynnin määrää ja ketjujen levinneisyyttä. Maailman 50 suurimman kaupan joukossa on parikymmentä päivittäistavaraketjua seitsemästä maasta. Erityisen vahvaa ruokakauppaosaamista on Ranskassa, Saksassa ja Englannissa.

Yritykset ovat kantapään kautta oppineet, että Atlantin ylittäminen on molempiin suuntiin vaikeata. Amerikan suurista vain Wal-Mart esiintyy Euroopassa, muut eivät ole edes yrittäneet. Euroopan ruokajäteistä Amerikan raitilta löytyy vain muutama, osa on yrittänyt, huonolla menestyksellä.

Kaukoidässä ja Etelä-Amerikassa sen sijaan kilpaillaan ja kolhuja tulee. Kiinassa ottavat yhteen Wal-Mart (56 myymälää), Carrefour (78 myymälää) ja Tesco (39 myymälää).

Japanista Carrefour ehti avata kahdeksan myymälää, mutta vetäytyi kokonaan syksyllä 2004. Wal-Mart tuli ostamalla 37 prosentin osuuden Seiyusta, mutta amerikkalainen toimintapa ei ole vakuuttanut japanilaisia. Tesco valitsi toisen tyylin. Se osti kaksi lähikauppaketjua C 2-Networkin ja and Fre'cin ja pitää nyt 111 pientä myymälää maassa.

Brasilia, Meksiko ja Argentiina ovat aikamoisia taistelutantereita. Siltä suunnalta löytyy toistakymmentä ulkomaista ketjua Wal-Mart ja Carrefour etunenässä.

Euroopan mantereella on yli kolmekymmentä ruokajättiä. Useimpien juuret juontavat 1800-luvulle ja ovat kasvaneet nykyisiin mittoihin yritysostoilla ja kansainvälistymällä.

Kaikissa maissa ruokakauppa on vahvasti muutaman ison käsissä. Yritysten vertailua vaikeuttaa moni asia. Toisilla kaikki myynti tulee vähittäiskaupasta, toisilla on pikatukku- ja tukkutoimintoja, ravintoloita, vaatekauppoja, matkatoimistoja, jopa pankkitoimintaa. Toisilla melkein kaikki myynti tulee kotimaasta, joillakin yli puolet myymälöistä on ulkomailla.

Listassa on vain kauppakonserneja, joiden myynnistä merkittävä osa tulee päivittäistavarakaupasta. Toimijat esitellään maittain myynnin mukaisessa suuruusjärjestyksessä.

Carrefour innovoi huipulle

Ranska on näyttänyt maailmalle suuntaa paitsi ruuassa, myös ruokakaupoissa. Ranskassa kehitettiin liiketyyppi, joka muutti myös Amerikan kauppatapoja. Carrefourin hypermarket oli esikuvana, kun Wal-Mart kumppaneineen alkoi kokeilla ruuan myymistä suurmyymälöissään ja kehitti suurimman liiketyyppinsä supercenterin.

Carrefour on myynniltään Euroopan suurin ruokaketju, joka on hakenut kasvua muista maanosista ja osin onnistunut, mutta myös pettynyt. Eurooppa on edelleen yrityksen ykkösalue ja sellaisena pysyy, sillä myynnistä 85,5 prosenttia tulee yhdeksästä Euroopan maasta ja 47,8 prosenttia kotimaasta Ranskasta.

Kotimaan nihkeyden takia myynnin kasvu jäi 2,5 prosenttiin. Carrefourin levinneisyyttä kuvaa se, että myynnin mukaan muut maat suuruusjärjestyksessä ovat Ranskan jälkeen Espanja, Italia, Belgia, Brasilia, Kreikka, Kiina, Korea ja Argentiina.

Yrityksen tulos on pysynyt asiallisella tasolla, mutta myynnin kehitykseen ei yhtiön sisällä olla tyytyväisiä ja johtoa vaihdettiin vuoden 2005 helmikuussa. Uusi johto vakuuttaa, että kasvuvaihde on löytynyt ja vuonna 2006 sakin kertoa selvästi kohonneista myyntiluvuista.

Hypermarkettia pidetään Carrefourin keksintönä ja se onkin ollut yhtiön kultamuna. Yli puolet, 58,8 prosenttia yhtiön myynnistä tulee lähes tuhannesta tämän liiketyypin myymälästä. Supermarketteja on 2455 ja niistä kertyy kuudesosa myynnistä. Champion on tämän kokoluokan ketjuista suurin ja niitä on 1024 Ranskassa. Italiassa esiinnytään nimellä GS (452 myymälää), Belgiassa GB (326 myymälää), Puolassa Globi ja Turkissa Gima. Champion löytyy myös mm. Italiasta, Espanjasta, Belgiasta, Argentiinasta, Brasiliasta, Turkista ja Kiinasta.

Halpamyymälöitä Carrefourilla on yli 5451, joista puolet toimii Espanjassa nimellä Dia ja toinen puoli Kiinasta, Turkista, Kreikasta, Argentiinasta ja Brasiliasta. Ranskasta löytyy 804 Ed-halpakauppaa, Portugalissa käytetään nimeä Mini Preço ja Espanjassa esiinnytään myös ketjunimellä MaxiDia.

Yli 3000 lähikaupasta vain 207 on omassa hoidossa, muita pitää franchising-yrittäjä ja 1654 niistä toimii Ranskassa. Yhtiöllä on 7003 omaa ja 5025 vuokrattua myymälää komeassa 12 028 toimipisteen verkostossa ja kotimaan osuus tästä enää kolmannes.

Carrefourin perustivat Fournierin ja Defforeyn perheet vuonna 1959. Ensimmäinen supermarket avattiin 1960 Annecyssa Ranskan Alpeilla ja jo kolme vuotta myöhemmin avattiin ensimmäinen hypermarket, jossa noin puolet myymälästä on ruokaa, toinen puoli käyttötavaroita. Euroopan valloitus alkoi 1969 Belgiasta, 1973 oli vuorossa Espanja.

Carrefouria pidetään kaupan omien merkkien pioneerina. Se alkoi myydä peruselintarvikkeita ilman tuotemerkkiä vuonna 1976 ja käytti näistä nimeä produits libres, vapaat tuotteet. Halvoilla hinnoilla kauppa kävi, mutta teollisuus ja kilpailijat nurisivat aikansa, kunnes tottuivat tilanteeseen ja hyväksyivät sen.

Carrefour laajeni 90-luvulla topakasti sekä Etelä-Amerikassa että Aasiassa, mutta hidas kasvu kotikonnuilla pakotti yhtiön miettimään strategiansa uudelleen. Kustannusten nousuun oli vastattu nostamalla myyntikatetta, mutta kun myynti ei noussut, päädyttiin kitumiskierteeseen. Tästä tyylistä luovuttiin 2005 ja päätettiin vaihteeksi keskittyä vanhanaikaisesti myynnin kasvattamiseen.

Kohti ihmisen kokoista

Casino haluaa olla ennen kaikkea kätevä vaihtoehto asiakkaille. Casinolla on 13 maassa 9155 myymälää, joista 344 hypermarkettia, 2396 supermarketia, 1130 halpakauppaa, 5038 lähikauppaa ja 247 ravintolaa. Yli kahdestakymmenestä ketjusta suurimmat ovat hypermarket Géant (145), supermarketit Casino (360), Monoprix (303), Spar (787) ja Franprix (622), rautakauppa Leader Price (421), "ihmisen kokoiset" lähikaupat Petit Casino (2098 myymälää), Vival (1348) ja MAG Corners (582) sekä Amerikassa toimivat Smart & Final (183) ja United Grocers (53).

Kasvun hiipuminen on johtanut Casinollakin strategisiin pohdintoihin ja päätökseen keskittyä ydinosaamiseen. Panoksia suunnataan lähivuosina halpa- ja lähikauppoihin, jotka ovat olleet kannattavuuden kivijalka.

Auchan on vuonna 1961 perustettu päivittäistavarakaupan ketju, jonka 33,6 miljardin euron myynnistä kaksi kolmasosaa tulee hypermarketeista. Auchan toimii 11 maassa, joista kahdeksan Euroopassa. Myymälöistä omia on 1019 ja Auchan myös omistaa ja hallitsee myymälöitään tytäryhtiönsä Immochanin kautta.

Muissa maissa hypermarketin nimi on Auchan, poikkeuksia ovat Espanjan Alcampo, Portugalin Jumbo ja Marokon Marjane. Supermarketit tunnetaan Ranskassa nimellä Atac, Espanjassa Sabeco, Italiassa Sma ja Cityper, Puolassa Elea, Marokossa Acima, Kiinassa ja Taiwanissa RT Mart.

Auchan avasi ensimmäisen myymälän Amerikkaan Houstoniin jo vuonna 1988 ja toisen samaan osavaltioon 2000, mutta molemmat suljettiin maaliskuussa 2003. Myös Meksikosta ja Argentiinasta on vetäydytty.

Velikultien veljeskunta

ITM on itsenäisten kauppiaiden yhteistyön ilmentymä, "hyväntahtoisten taistelijoiden veljeskunta". Se syntyi, kun Leclerc Group hajosi Edouard Leclercin ja Jean Pierre Le Rochin riitelyyn vuonna 1969. Le Roch perusti oman yhtiön nimellä EX, mutta nimi muutettiin pian Intermarchéksi. Ryhmittymä kutsuu itseään "vähittäiskaupan musketööreiksi" ja siinä on mukana 3000 itsenäistä kauppiasta. ITM:llä on 4000 myymälää kahdeksassa maassa, etupäässä Ranskassa ja sen myynti on 30,35 miljardia euroa.

Musketöörien suurin ketju on supermarket Intermarché, joita on 1818 ja niistä 1474 Ranskassa. Muut kymmenen ketjua maittain oheisessa taulukossa.

Leclerc on Edouard Leclercin vuonna 1949 perustama yksityinen kauppaketju, joka näkökulmasta riippuen erkani joko omille teilleen tai jäi yksin Le Rochin johtamien musketöörien irtaannuttua siitä 1969. Vuodesta 1982 yhtiön johdossa on ollut Edouardin poika Michel-Edouard Leclerc.

Leclerc on Ranskassa hypermarkettien ykkönen 17,1 prosentin markkinaosuudella. Yrityksellä on 596 myymälää, joista 538 toimii Ranskassa ja se saavutti 28,5 miljardin euron myynnin vuonna 2005.

Helmikuussa 2006 Leclerc perusti yhdessä neljän eurooppalaisen yrityksen (REWE, Sveitsin Coop, Conad Italiasta ja Colruyt Belgiasta) kanssa yhteenliittymän, jolla on viidessä maassa yli 17 000 myymälää ja joka nousee yhteismyynnissä ohi Carrefourin. Muita yhteisyrityksiä Euroopan ruokabisneksessä ovat ALIDIS (ITM, Edeka ja Eroski) ja AMS (Ahold, Morrisons, Kesko ja Mercadona).

Systeme U on itsenäisten yrittäjien demokraattisesti johtama 860 myymälän ketju. Se väittää olevansa Ranskan kuluttajien eniten pitämä vedoten tutkimukseen, jossa 28 kysymyksestä se oli 23:ssa paras ja viidessä toiseksi paras.

Tehokkuutta toiseen potenssiin

Aldi ja Lidl ovat tehneet Saksasta halparuuan ykkösmaan maailmassa. Lidl on sittemmin levittäytynyt Eurooppaan ja Aldi myös Amerikkaan ja Australiaan. Ketjujen kilpailijat ovat joutuneet hädissään hakeneet hyvitystä laajentamalla toisille toimialoille ja muihin maihin.

Halvalla myyjiä on aina ollut, mutta Aldi nosti kustannustehokkuuden toiseen potenssiin. Ytimenä on niukka valikoima peruselintarvikkeita. Ne myydään eleettömästi ja yksinkertaisesta myymälästä. Mainoksiakaan ei alussa tarvittu, pelkät halvat hinnat houkuttelivat ihmiset paikalle.

Tehoa tulee siitä, että tuotteita on niin vähän. Ostohinta on helposti kohdallaan, jos ostaa yhtä tuotetta jopa sata kertaa enemmän kuin kilpailijansa.

Metro tunnetaan ennen kaikkea pikatukuistaan, joita on 544 yli 20 maassa. Niistä kertyy puolet yhtiön myynnistä. Metro Cash & Carry on maailman levinnein ja kannattava itsepalvelutukku, mutta muilla sektoreilla päänsärkyjä riittää. Hypermarket Real ja erityisesti supermarket Extra kutistuvat eikä niistä tulosta tule. Galeria Kaufhof-tavaratalo on tiukalla kulukuurilla selvinnyt myynnin laskun aiheuttamasta tulosahdingosta. Kodintekniikassa Metron Media Markt ja Saturn ovat Euroopan kolmanneksi suurin ketju ja tekevät säällisen tuloksen.

Metro osti kesällä 2006 Wal-Martilta 85 myymälää, joita jenkkijätti ei yhdeksässä vuodessa saanut kannattamaan. Kauppaa pidettiin hyvänä molemmille osapuolille: toinen pääsi eroon tappiollisesta toiminnasta ja toinen sai vahvistusta hiipuvaan verkostoonsa. Kauppahintaa ei ole julkistettu, mutta Wal-Martin ilmoitettiin kirjanneen huikean 863 miljoonaa dollarin tappion sen luovuttua Saksan liiketoiminnasta. Vaikka Metro ei voi tätä tuotoksi kirjata, sen arveltiin tekevän hyvät kaupat ja erityisesti saaneen yhden kiusanhengen pois markkinoilta.

Rewe on osuustoiminnallinen kaupparyhmittymä, jolla on kahdella toimialalla yli 20 erilaista konseptia. Sen 11 804 toimipisteen myynti on 41,7 miljardia euroa. Itsenäisiä kauppiaita on joukossa 2420 ja heidän kaupoistaan tuli 7,14 miljardin euron myynti. Merkittävimmät ketjut ovat halpamarket Penny, hypermarket toom, lähikauppa miniMAL, Bio supermarket, rautakauppa toom Baumarkt, kodinkoneita kauppaavat kodintekniikkaketjut ProMarkt ja GVS, pikatukut Fegro ja Selgros, supermarket Billa, Itävallan markkinajohtaja Merkur, italialainen supermarket Standa ja iso halpamyymälä XXL.

Rewen myynnistä 71 prosenttia tulee Saksasta ja kuudesosa kauppiasjohtoisista kaupoista. Kauppiaslohkoon tuli vahvistusta 2005, kun Rewe osti Metrolta 120 myymälää ja muutti ne pääosin miniMALeiksi. Vuoden 2006 aikana pieniä myymälöitä on muutettu Rewe-kyltin alle.

Rewe työllistää 260 594 ihmistä, joista 82 450 ulkomailla.

"Saksan Kesko" kasvaa

Edeka perustettiin1898, kun 21 kauppiasta alkoi ostaa yhdessä tavaraa. Keskon saksalainen vastine nousi Saksan suurimmaksi ruokakauppiaaksi, kun se sai 2005 myymäläverkkonsa vahvistukseksi 2500 Sparia ja Nettoa. Konsernilla on nyt 10 834 myymälää, joista yli 7000 kauppiaiden johtamia.

Edekan kokonaismyynti on yli 38 miljardia ja tästä vähittäismyyntiä Saksassa on 29,6 miljardia euroa. Myynnistä vain alle kaksi miljardia tulee ulkomailta. Yhtymä työllistää 249 804 ihmistä.

Netto- ja Spar-myymälöiden yli 6 miljardin euron lisämyynti piristi Edekan ankeata aikasarjaa. Aurinko ei ole paistanut Saksan vähittäiskaupassa muille kuin hävyttömän halvalla myyjille, eikä enää oikein kirkkaasti niillekään. Edeka on onnistunut paremmin kauppiasvetoisissa kuin omissa myymälöissä.

Edekalla on toistakymmentä myymälätyyppiä, mm. lähikauppa nah & gut, EDEKA aktiv markt (400 – 1000 m2), pieni hypermarket EDEKA neukauf (1000 – 2500 m2) ja iso EDEKA center (1000 – 2500 m2).

Tengelmann on yksityinen, Haubin perheen omistama kauppakonserni, jolla on 7 641 myymälää ja myynti 25,7 miljardia euroa. Sen vahvimmat brändit ovat yhdeksässä maassa toimiva halpakauppa Plus, Amerikassa ja Kanadassa vaikuttava A&P, 11 maahan levittäytynyt rautakauppa OBI, Saksassa vahva supermarket Kaiser´s ja Saksassa ja Itävallassa kauppaa käyvä vaateketju KiK.

Tengelmann perustettiin 1867 kahvinpaahtimoksi ja ensimmäinen ruokakauppa avattiin Düsseldorfissa 1893. Yritys oli edelläkävijä, sillä itsepalvelumyymälä avattiin paljon ennen muita vuonna 1953 Müncheniin.

Jo vuonna 1972 otettiin ensimmäinen askel ulkomaille ostamalla Löwa Warenhandel Itävallasta. Samana vuonna perustettiin Discounter Plus. Jalansija Amerikkaan saatiin ostamalla A&P vuonna 1979.

Rautakauppaketju OBI ostettiin 1985 hollantilaiselta Hermans Groepilta. Ketjun ja Unkarin suurin yksityinen kauppaketju Skála-Coop ostettiin1989.

Vuonna 1972 perustettu Discounter Plus lähtee Euroopan valloitukseen 1992 avaamalla myymälöitä Tšekeissä, Unkarissa ja Italiassa. Vaatehalpakauppa KiK keksittiin 1994.

Vuodesta 1969 yhtiötä johtanut omistajaperheen vesa Erivan Haub siirtyi 2000 hallituksen puheenjohtajaksi ja hänen kolme poikaansa Karl-Erivan, Georg ja Christian astuivat yhtiön johtoon.

Tengelmann kertoo varsin tarkkaan ketjujensa myynnit maittain, mutta perheyhtiönä ei julkista tulostaan. Haubin perheen varallisuudeksi Forbes-lehti arvioi 4,3 miljardia dollaria eli 3,7 miljardia euroa.

Vastusta Wal-Martille

Englannissa ruokakauppa on monen yritysoston jälkeen keskittynyttä. Neljä suurinta nappaavat 75 prosenttia koko markkinasta.

Tesco on suurin, hopealla on Wal-Martin ostama Asda ja pronssille on pudonnut sekavassa tilassa oleva Sainsbury´s. Safewayn ja Morrisonin fuusio maaliskuussa 2004 nosti suurten sarjaan uuden tulokkaan.

Pieniä ketjuja löytyy kasapäin: Somerfield, Waitrose, Co-op ja Iceland, halpamyyjistä saksalaiset Aldi ja Lidl sekä tanskalainen halpamyyjä Netto. Näiden osuudet jäävät kuitenkin muutamaan prosenttiin.

Tesco on esimerkki ketjusta, joka on onnistunut sekä kasvamaan että tekemään tuhtia tulosta, vaikka Wal-Mart haastoi sen kesäkuussa 1999 ostamalla Asdan kauppapaikat 6,7 miljoonalla punnalla.

Tescon perusti legendaarinen Sir Jack Cohen vuonna 1924 ja pörssiyhtiö siitä tuli jo 1947. Englanti on edelleen yhtiön ykkösaluetta ja kotimaassaan Tesco on markkinajohtaja 29 prosentin osuudellaan, se saa yksin melkein yhtä paljon punnista kuin Asda ja Sainsbury´s yhteensä (17 ja 16 prosenttia).

Tescon maine oli 70-luvulla niin huono, että yrityskonsultit suosittelivat sen nimen vaihtamista. Sen markkinaosuus oli kymmenen, mutta Terry Leahyn johdolla Tesco noussut Englannin suurimmaksi ja yhdeksi maailman arvostetuimmista kauppayrityksistä. Se on myös onnistunut tempussa, joka harvalta käy: Tesco vetoaa kaikkiin kuluttajaryhmiin: sekä halpaa hakeviin, hyvää hakeviin että huippua himoaviin. Sainsbury's on ollut varsin hyvä ruokakauppa, mutta ei edullinen, ja se on menettänyt myyntiä ja tuhrinut tuottonsa. Asda on Wal-Martin velvoittamana aina halpa, mutta ei sytytä niitä, jotka haluavat välillä ostaa hyvää ja saada palvelua.

Terry Leahy ei ole halunnut Tescon maksimoivan osakkeenomistajien tuottoa, vaan haluaa sen "luovan asiakkaille sellaista arvoa, joka johtaa elinikäiseen asiakkuuteen". Iskulauseissa "Kukaan ei yritä enemmän asiakkaan hyväksi" ja "Kohtele ihmisiä niin kuin haluat tulla kohdelluksi" kuvastuu sen arvomaailma.

Tesco etenee ulkomailla ostamalla pikkuketjuja. Kotimaan osuus sekä myynnistä että myymälöistä on edelleen 70 prosenttia, mutta tavoitteena on, että muutaman vuoden päästä puolet myynnistä kertyy Itä-Euroopasta, Aasiasta ja Amerikasta.

Tescolla on kotimaassa kuusi ketjuformaattia: hypermarket Tesco Extra, superstore Tesco, kaupunkikeskustojen Tesco Metro, lähikauppa Tesco Express, pienkauppa One Stop, ja lokakuussa 2005 testausmielessä avattu Tesco Homeplus, jonka valikoimiin ei kuulu ruokaa.

Amerikassa Tesco lyöttäytyi yhteen entisen kilpailijansa Safewayn kanssa. GroceryWorks täytti nettiruokakauppa Webvanin lopettamisen jättämän tyhjiön, mutta myyntiodotukset jäivät toteutumatta ja Tesco luopui osuudestaan 2006.

Kotimaan toiminnot ovat 75 prosenttia myynnistä, mutta neliöistä jo yli puolet on Englannin rajojen ulkopuolella. Tesco on myös Irlannin ykkönen 26 prosentin osuudella.

Syyskuussa 2005 Tesco vaihtoi Taiwanin kaupat Carrefourin kauppoihin Tšekeissä ja Slovakiassa. Molemmat halusivat keskittää voimansa maihin, joissa ovat vahvoilla.

Kun Tesco ilmoitti helmikuussa 2006 avaavansa lähimyymälöitä Amerikan länsirannikolla, sen osakekurssi laski.

Kylmää kyytiä kurssilla

Wal-Martin tavoin Tescosta on tullut monenlaisten mielenosoitusten kohde. Joanna Blythman hyökkää raivokkaasti brittiruokaketjujen kimppuun kirjassaan "Shopped", jonka alaotsikko tarkentaa teemaa ja vihjaa jotakin tyylilajista: The Shocking Power of British Supermarkets.

Blythman on palkittu ruokatoimittaja, ärhäkkä terrieri, joka tutkivan journalistin armottomalla otteella lähestyy kaupan maailmaa hiukan Naomi Kleinin hengessä. Blythman on perehtynyt asiaansa. Hän on haastatellut kauppapelin osapuolia ja jopa pestautui töihin Tescon kassalle saadakseen todellisen tuntuman aiheeseen.

Kaupan ammattilaisten on aika helppo vastata esitettyyn kritiikkiin, mutta kannattaa kysyä, haluammeko todellakin kaupan kehittyvän tähän suuntaan: tehokkaampaa tehtailua, kasvotonta, kylmää, tylsää tarjontaa ja tylsistyttävän turhauttavaa työtä, vahvojen valtaa ja vahvistumista, heikkojen hyppyyttämistä ja hyväksikäyttöä. Kenen etua kaupan nykyinen kehitys lopulta palvelee? Ovatko kaupat todella asiakkaiden asialla silloin kun valikoimia valitaan tai mainontaa mietiskellään?

Puhutteleva on pätkä, jossa Blythman kertoo osallistumisestaan Asdan kassojen perehdyttämisvalmennukseen. Uskottavalta tuntui jakso, jossa yksityiskohtaisesti kuvataan ketjujen nuorten ostajien kestitsemistä tavaranhankintamatkoilla.

Kaupasta voi piirtyä synkkä kuva tarkkanäköisen ja teräväkynäisen tarkkailijan silmiin.

Wal-Martin käsissä Asda on kasvanut vauhdikkaasti ja ottanut kakkostilan tiukasti haltuunsa, mutta yleinen käsitys on, että tyttären taloudellinen tulos on emolle edelleen pikku pettymys.

Wal-Martilla on Englannissa 294 myymälää, joista 236 on Asdaa, 20 Georgea, 5 Asda Living- ja 43 Asda Small-myymälää. Wal-Mart ei ilmoita Asdan tuloslukuja.

Apua kokilta ja koomikolta

Sainsbury´s oli vuoteen 1994 asti markkinajohtaja 18,4 prosentin osuudellaan. Viisi vuotta myöhemmin luku oli sama, mutta Tesco oli nostanut omaa osuuttaan 6,1 prosenttiyksiköllä 18,1:stä 24,2:en. Asda nousi kakkospaikalle 2002.

Sainsbury´silla on pitkät perinteet. Sen perusti 1869 John James Sainsbury vaimonsa Mary Annin kanssa. Kun David Sainsbury jäi eläkkeelle yhtiön johdosta 1998, päättyi 129 vuoden perinne perheen jäseniä yhtiön johdossa. Suvulla on kuitenkin edelleen 35 prosenttia yhtiön osakkeista.

Sainsbury´s on ollut innokas ostamaan ja myymään yrityksiä. Vuoteen 2004 asti sillä oli omistuksessaan amerikkalaiset Albertson´s ja Shaw Supermarkets ja vuoteen 2000 asti Homebase-rautakauppa.

Peter Davis tuli pääjohtajaksi 2000 palauttamaan yhtiön loiston, mutta alamäki vain syveni. Keväällä 2004 Davis nostettiin hallituksen puheenjohtajaksi, mutta saman vuoden heinäkuussa hän joutui buuausten säestämänä eroamaan. Hänen nostamansa kahden miljoonan punnan bonus katsottiin kohtuuttomaksi korvaukseksi siitä, että hän oli ajanut yrityksen rapakuntoon.

Nyt toivo pantiin Justin Kingiin. Hän oli aikaisemmin palvellut Asdan toimitusjohtajana ja Marks & Spencerissä. King aloitti kysymällä henkilökohtaisella kirjeellä henkilöstöltä, miten "yhtiö palaisi takaisin suureksi" ja miljoonalta Sainsbury´sin asiakkaalta, miten he halusivat yhtiötä kehitettävän.

Asiakkaat valittivat tyhjistä hyllyistä ja palvelun puutteesta. Palautteen perusteella King vähensi pääkonttorista 750 henkeä ja palkkasi 3000 myyjää myymälöihin parantaakseen palvelun laatua.

Sainsbury´s operoi kolmella formaatilla: supermarketit ovat nimeltään Sainsbury´s, lähikaupat Sainsbury´s Local ja kaupunkikeskustoissa toimivat pikkukaupat Sainsbury´s Central.

Julkkiskokki Jamie Olivier on vuodesta 2000 ollut Sainsbury´sin mainonnan tähti ja saanut tästä 1,2 miljoonaa puntaa vuodessa, mutta ketjun arvioidaan saaneen tästä panoksesta lisämyyntiä jopa miljardi puntaa ja 200 miljoonaa katteena.

Koomikko John Cleesen käyttö mainoksissa oli sen sijaan kallis virhe. Pelleily mainoksissa näkyi kasvuna vain kilpailijoiden myynnissä.

Sulamaton suli sittenkin

Morrisons on William Morrisonin 1899 perustama ja hänen poikansa Ken Morrisonin 41 vuotta johtama perheyritys. Nykyiseen asemaansa Britannian neljänneksi suurimmaksi se nousi ostamalla 2004 kaksi kertaa itseään suuremman Safewayn. Muutostöihin kului 623 miljoonaa puntaa ja Morrisonsin viimeisin tilinpäätös näytti ruman, mutta helposti perusteltavan tappion. Myymälämäärän alenemisen selittää se, että kaikki Safewayn myymälät eivät olleet elinkelpoisia. Nyt luvut ovat oienneet ja tulos on taas tutulla korkealla tasollaan.

Sir Ken Morrison tunnetaan Englannissa julkisuutta karttavana, yksityiskohdista tarkkana ja omaperäisenä liikemiehenä, joka 75-vuotiaana edelleen kulkee mielellään myymälöissä ja nauttii sen tohinasta.

Morrison yritti saada Asdaa, mutta jäi nuolemaan näppejään. Safeway oli vielä pari vuotta aikaisemmin Morrisonin mielestä "sulamaton ateria", mutta mieli muuttui, koska 71-vuotias kaupan veteraani ei halunnut jäädä "tomua nielemään" kilpailijoiden rynnistäessä markkinoilla.

Ken Morrison on ollut alalla arvostettu oman tiensä kulkija, joka on halunnut pitää Morrisonsin nimenomaan herkullisen ruuan kauppana. Yhtiön hyvä tulos todistaa taidot. Huolta herättää yrityksen jatkuminen suvussa. Morrisonin kolme poikaa työskentelee yrityksessä, vanhin heistä markkinointijohtajana, mutta sijoittajat eivät usko kenenkään heistä kasvavan maineikkaan isänsä mittoihin.

Huikea historia takana ja taakkana

Marks & Spencer on osa Englannin vähittäiskaupan upeata historiaa, mutta oli muutaman vuoden otsikoissa enemmän vaikeuksiensa kuin saavutustensa takia.

Michael Marks ja Tom Spencer perustivat yhtiön vuonna 1894 ja se oli tiennäyttäjä kaupan ja teollisuuden yhteistyössä. Yhtiö tunnettiin hyvästä johtamisesta ja henkilöstön kohtelusta, mutta legendaarisen Marcus Sieffin jäätyä pois yhtiön johdosta kauppalaiva alkoi kulkea keikkuen ja sen kilven hohto hitaasti haalistui. Uskollinen asiakaskunta vanheni ja nuoremmille oli muualla mielenkiintoisempaa tavaraa.

M&S on aina ollut vahva vaatteiden myyjä, mutta muotitaloksi sitä ei tee mieli kutsua. Myytävät tuotteet ovat käytännöllisiä ja edullisia, mutta monien mielestä edustavat "mummomallia". Tavaratalot ovat sisustukseltaan yksinkertaisia ja selkeitä, mutta vanhahtavan oloisia, joskin toimivan tuntuisia.

Yhtiöllä on myös ruokaosaamista ja puolet myynnistä tulee ruuasta.

Vuosituhannen vaihteessa yhtiö ajautui vaikeuksiin ja joutui vetäytymään sekä Amerikasta että Euroopasta, mutta nyt tuloskunto on jälleen löytynyt.

Omassa palvelee paremmin

Nykyinen Somerfield syntyi 1998, kun J H Millsin vuonna 1857 perustama yritys yhdistyi Kwik Saven kanssa. Kahden pienen ketjuun saatiin 114 myymälää 2004, kun Morrisons osti Safewayn ja myi osan myymälöistä pois.

Vuoden 2005 lopussa yrityksellä oli 133 myymälää, joista 634 Somerfieldiä ja 634 Kwik Savea. Syksyllä 2006 luovuttiin myytiin 77 Kwik Savea ja loput muutettiin Somerfieldiksi.

Somerfield on kärsinyt neljän suuren ottelusta Britannian ruokakaupassa. Sen myynti on 7 634 miljoonaa euroa ja tulos vaatimattomat 0,88 prosenttia liikevaihdosta.

John Lewis Partnership omistaa 27 John Lewis-tavarataloa ja 173 Waitrose-supermarketia. Yhtiö työllistää 63 700 henkilöä, jotka ovat myös yhtiön partnereita. Henkilöistä 35 400 työllistää Waitrose ja 26 600 John Lewis. Yhtiössä uskotaan, että ihmiset palvelevat paremmin, jos saavat oman osuutensa yhtiön taloudellisesta menestyksestä. Yhtiön 215 miljoonan punnan vuosituloksesta 120 miljoonaa jaettiin tuloksentekijöille, partnereille.

Langennut hollantilainen lentää taas

Ahold oli ihailtu hollantilainen kauppakonserni, kunnes ei enää ollut. Helmikuussa 2003 yhtiö ilmoitti vääristelleensä Amerikan toimintojen liikevoiton yli 500 miljoonaa dollaria todellista suuremmaksi. Yhtiö joutui oikeuden päätöksellä yli miljardin dollarin korvauksiin eikä ole sen jälkeen juuri kasvanut tai tulosta tehnyt. Silti Ahold on edelleen iso. Sen 3455 myymälää keräävät 44,5 miljardin euron ja saattaa hyvinkin nousta ahdingostaan.

Aholdin likaista pesää siivoamaan kutsuttiin kaksi skandinaavia, Ruotsissa syntynyt Anders Moberg ja Suomessa syntynyt Hannu Ryöppönen. Mobergin tehtävä oli laatia strategia selviytymiseksi, talousjohtaja Ryöppösen tehtävä rauhoittaa rahoittajia ja estää konkurssi. Ryöppönen onnistui ja siirtyessään Stora Ensoon kesällä 2005 Ryöppönen jätti jälkeensä puhtaana kiiltävän pöydän. Kahden vuoden urakka noteerattiin näyttävästi talouslehdissä. Kansallisaarre oli taas kiillotettu ja marraskuussa 2005 Business Week otsikoi: "Ahold is looking fresh again."

Aholdin perusti Albert Heijn 1887. Kun Hollannin markkina alkoi käydä liian pieneksi, avattiin myymälöitä ensin Espanjassa, Amerikassa ja Portugalissa, sitten Etelä-Amerikassa, Itä-Euroopassa ja Aasiassa. Kirjanpitoskandaalin jälkeen vetäydyttiin Aasiasta ja Brasiliasta ja myytiin myös Bi-Lo Amerikasta.

Yhtiöllä on 3455 myymälää ja suurimmat ketjut ovat Hollannissa supermarket Albert Heijn (499), viinakauppa Gall & Gall (294) ja rohdoskauppa Etos (201) sekä tytäryhtiö Schuiteman C 1000 (462), Amerikassa Stop & Shop (376), Giant Food (123) ja Tops-supermarket (139), Itä-Euroopassa Albert ja Hypernova. Lisäksi Ahold on vuodesta 2000 omistanut enemmistöosuuden ruotsalaisesta ICAsta ja on sen kautta vahva vaikuttaja Pohjoismaissa ja Baltian maissa. Toinen yhteisyritys syntyi 1992, kun Ahold hankki 49 prosentin osuuden portugalilaisesta Jeronimo Martinsista, 1792 perustetusta (luit oikein, todellakin yli 200 vuotta vanhasta) kauppatalosta, jonka tunnetuimmat ketjut ovat Pingo Doce ja Feira Nova.

Aholdin myynnistä 74 prosenttia tulee Atlantin takaa ja yhtiö on viisaasti pysynyt poissa Euroopan hyperkilpailluista maista tunnustellen Pohjolan perukoita. Edistyksellisenä pidetty Ruotsin ICA tuli Aholdin ottaessa omistajuuden tarkastetuksi kansainvälisellä pelisilmällä ja sen seurauksena toimintoja yksinkertaistettiin ja konsepteja selkeytettiin.

Voi olettaa, että Suomeen tuloa oli Aholdissa harkittu luontevana askeleena Ruotsin ja Norjan jälkeen, mutta kiusallinen kirjanpitosotku vei huomion muihin asioihin ja hankkeessa otettiin ainakin aikalisä. Kesko olisi Aholdille henkisesti luonteva yhteistyökumppani, mutta kiinnostus rajautuu varmasti vain Ruokakeskoon, sillä Ahold on pysynyt lestissään tiukemmin kuin sen kollegat.

Alangon osto- ja myyntiliike aktiivisena

Delhaize on vuonna 1867 Belgiassa perustettu kauppahuone, jolla on toimintaa kuudessa maassa. Sen 2 636 myymälän myynti on 18,6 miljardia euroa ja tärkeimmät maat ovat USA ja Belgia. Amerikkaan yhtiö laajensi rohkeasti jo 1974 ja nyt mantereella on 1217 Food Lionia, 145 Hannafordia, 108 Kash ´n Karyä, 67 Harvey´sia ja viisi Bloomia.

Delhaizen perusti vuonna 1867 kauppatieteiden professori Jules Delhaize veljensä Edouardin ja lankonsa kanssa. He halusivat "mullistaa ruokakaupan" yksinkertaistamalla hankintakanavia. Yhtiön symboliksi valittiin leijona ja motoksi "yhdessä tekeminen on vahvuutta".

Delhaize avasi Manner-Euroopan ensimmäisen itsepalveluun perustuvan supermarketin 1957.

Kun leijonalogo löytyi kaikista Belgian suurista kaupungeista, ostettiin 1974 Amerikasta 22 myymälän ketju Food Town Stores. Nimi muutettiin 1981 Food Lioniksi ja kymmenessä vuodessa verkosto oli kasvanut 226 myymäläksi ja siitä vielä tuhannella nykyiseen kokoonsa.

Delhaizen osto- ja myyntiosasto on kymmenen vuotta ollut aktiivinen, kun toimintoja on keskitetty kuuteen maahan. Vuonna 1996 aloitettiin ostamalla Floridasta sadan supermarketin ketju Kash n' Karry, seuraavina vuosina Thaimaasta Bel-Thai ja Sunny´s, sitten Indonesiasta Super Indo, Singaporesta osuus Shop N Savesta, Amerikasta Hannaford, Romaniasta Mega Image ja Kreikasta Trofo.

Save-A-Lot ja Cub Foods myytiin 2003 Supervalulle ja ostettiin Harvey´s, Singaporessa luovuttiin Shop N Savesta. Elokuussa 2004 taakse jäi Thaimaa, osa myymälöistä myytiin, osa suljettiin ja marraskuussa ostettiin 19 myymälän ketju Victory Super Market tarkoituksena vahvistaa Hannafordin asemia.

Toukokuussa 2005 ostettiin vielä kotimaassa Belgiassa Cash Freshin 43 myymälää ja kesäkuussa myytiin Slovakiasta myytiin 11 myymälää Rewelle kesäkuussa 2005.

Me oomme kauppiaita kaikki

SPAR katosi Suomesta, mutta ei maailmasta. Se on 14 470 myymälällään ja 27 920 miljoonan euron myynnillään maailman suurin itsenäisten yrittäjien ja yksityisten yritysten yhteistoimintayritys.

Ketjun juuret ovat syvällä Hollannin mullassa. Adriaan van Well perusti Sparin vuonna 1932 tarkoituksenaan yhdistää yksityisten yritysten ostovoima suuryritysten rynnistystä vastaan. Ajatus otti heti tulta ja nyt Spar näkyy yli 30 maassa. Euroopan maiden lisäksi ketju on levittäytynyt Japaniin, Afrikkaan ja avannut muutaman myymälän myös Kiinassa ja Intiassa. Amerikkaa komealla listalla ei vielä ole.

Spar on ollut edelläkävijä itsepalvelussa ja jakelun kehittämisessä. Rullakko ja esitäytetyt tilauslomakkeet ovat pari esimerkkiä teollisuuden ja kauppiaiden yhteistyön hedelmistä.

Spar toimii neljällä konseptilla myymäläalan mukaan. Spar on alle 400 neliön lähikauppa, Spar-supermarket neljästäsadasta tuhanteen neliöön, Eurospar tuhannesta kahteen tuhanteen ja Interspar yli 3000 neliötä.

Hyvää tehdään, tulosta tulee

Migros on kauppayrityksistä Sveitsin suurin ja Euroopan suurin osuustoiminnallinen. Sen perusti Gottlieb Duttweiler vuonna 1925 ja se on vahvasti arvojohdettu yritys. Periaatteet ovat ylevät ja tiukat. Esimerkiksi tupakkaa ja alkoholia ei saanut myydä, koska ne ovat "ihmiselle vahingollisia aineita". Perustaja tiesi mistä puhui, sillä hän itse ainakin tupakoi. Migroksen vieressä on usein Denner, josta nautintoaineiden käyttäjät voivat hakea aineensa.

Yritystoiminnalla ei tullut tavoitella taloudellista hyötyä ja kuluttamisen tulee olla vastuullista. Osa vuosituloksesta, ns. kulttuuriprosentti jaetaan kansan kouluttamiseen ja kulttuurin tukemiseen, mutta ihan prosenttia se ei ainakaan myynnistä ole.

Migros on melkein kahden miljoonan (tarkka luku on 1 982 033) jäsenensä omistama, ja 590 myymälän verkostolla ja 13,1 miljardin euron myynnillä se nappaa 17,9 prosentin osuuden Sveitsin vähittäiskaupasta. Ruokakaupassa osuus on 24,5 prosenttia ja käyttötavarakaupassa 11,8 prosenttia.

Migros työllistää 81 049 henkilöä. Kauppojen lisäksi yhtiöllä on mm. pankki ja huoltoasemaketju. Toimipisteistä neljä on Saksassa ja kaksi Ranskassa.

Migroksella on selkeä perusverkosto. Pienellä kauppamäärällä pieni alppimaa tulee täysin palvelluksi. Myymälän valikoimien määrän kertoo M-kirjainten määrä kaupan kyljessä.

Migroksen myynnistä 70 prosenttia tulee Sveitsistä toimivista M-myymälöistä, mutta myynnin jakautumista ei julkisteta ketjukohtaisesti, vaikka talo muuten ei tietoa pihtaa. Myyntineliöt kerrotaan ja niistä voi päätellä, että suurin liiketyyppi on ns. kahden M:n marketit.

Migros ei enää moneen vuoteen ole juuri kasvanut. Tulos on kasvanut ja kunnossa, vaikka toiminnan ykköstavoite ei olekaan kukkaron kasvattaminen.

Coop on toinen Sveitsin osuustoiminnallista kauppajäteistä. Sillä on yli kaksi kertaa enemmän myymälöitä kuin Migroksella, ja sen markkinaosuus Sveitsin vähittäiskaupasta 15 prosenttia. Konserni työllistää 44 916 henkilöä.

Myös Coop on jäänyt junnaamaan paikoilleen. Verkosto on hiukan supistunut ja myynti pysähtynyt 9 miljardin euron tuntumaan.

Auringossa kypsyneet

El Cortes Inglés on Espanjan johtava ja arvostettu kauppaketju. Sen perusti 1934 Ramón Areces. Hänen kuoltuaan yhtiön johtoon nousi 1989 Isidoro Álvarez, joka on yksi Espanjan vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Vuonna 1995 El Corte Inglés osti ulos ainoan konkurssin tehneen kilpailijansa Galerias Preciadosin. Vuonna 2001 avattiin ensimmäinen Espanjan ulkopuolinen liike Portugaliin.

El Corte Inglésin ketjuja ovat hypermarket Hipercor, supermarket Supercor, lähikauppa Opencor ja matkatoimisto Viajes ja sen myynti on 15,8 miljardia euroa. Netissä kerrotaan, että yhtiön omistamissa 80 kauppakeskuksessa työskentelee 53 600 henkilöä.

Mercadona on espanjalainen 960 supermarketin ketju. Sen myynti on 10 338 miljoonaa euroa. Ketju on Espanjan ruokakaupan markkinajohtaja, mutta ei juurikaan anna tietoja itsestään. Sama tiedon pihtaus koskee Italian suurimpia kauppaketjuja Coopia ja Conadia.

Coop Italian myynti on 11 539 miljoonaa euroa ja Conad saa 2847 myymälällään kasaan 8 558 miljoonan euron myynnin.

On Pohjola yksi ja yhteinen

Pohjoismaat muodostavat maantieteellisesti oman markkinan. Ruokakaupan toimijoista myynniltään suurin on tammikuussa 2002 kolmen osuuskaupan fuusio Coop Norden. ICAlla on eniten toimipisteitä, S-ryhmä työllistää eniten, mutta Kesko menisi kärkeen, jos sen lukuihin lisätään K-kaupoissa työskentelevät, sillä K-ryhmä työllistää 37 100 henkeä.

Harvojen käsissä on kauppa Pohjolassa. Markkinat ruokakaupassa on melkein kokonaan jaettu, kun kahdeksan yritystä on osansa ottanut.

Ruotsissa ICA on suurin (35,7 %), Coop kakkosena (22,0 %) ja Axfood kolmantena (13,3 %). Norjan neljä suurinta ovat NorgesGruppen (36,7 %), Coop (24,5 %), ICA Norge ja REMA 1000. Ne jättävät muille vain kaksi prosenttia markkinoista. Tanskassa Coop Norden on ruokakaupan markkinajohtaja (36,3 %) kannoillaan Dansk Supermarked (29,9 %).

Pohjoismaiden suurimmat

Coop Norden syntyi tammikuussa 2002 yhdistämällä ruotsalainen Kooperativa Förbundet KF, tanskalainen FDB ja norjalainen Coop NKL. Omistus jaettiin omaisuuden suhteessa ja ruotsalaiset saivat 42 prosenttia, tanskalaiset 38 ja norjalaiset 20.

Ympäri ja yhteen

ICA on Hakon Swensonin vuonna 1917 Västeråsissa perustama yritys. Tarkoituksena oli itsenäisten kauppiaiden yhteisostoilla saada parempia ostoehtoja. Vuonna 1966 ICA nousi ohi Konsumin markkinajohtajaksi erityisesti rohkean uusperustannan ansiosta. Vuonna 1972 ICA jaettiin kolmeen yksikköön alueellisesti. ICA Hakon, ICA Eol ja ICA Essve erilliseksi yhtiöksi. Järjestely purettiin 1990 perustamalla emoyhtiö ICA Handlarnas, ja kaksi vuotta samalla eriytettiin tukku- ja vähittäiskauppa omiksi yhtiöikseen, mutta kaksi vuotta myöhemmin 1992 viiva vedettiin tukku- ja vähittäiskaupan välille. ICA Partihandel otti hoitaakseen tukkukaupan ja ICA Detaljhandel, mutta kolme vuotta myöhemmin kaikki pantiin taas yhden emoyhtiön alle.

Fuusio norjalaisen Hakon Gruppenin kanssa johti ICA AB:n syntyyn 1998, mutta seuraavana vuonna areenalle astui voimansa tunnossa oleva hollantilainen Royal Ahold ja osti puolet ICA Ab:stä. Vuonna 2004 Ahold sai osake-enemmistön yhtiössä, kun sijoitusyhtiö Canica luopui omistuksestaan.

ICA:lla on kuusi erilaista ketjua ja se toimii kuudessa maassa. Tanskalaisen Dansk Supermarkedin kanssa pyöritetään Tanskassa Nettoa ja Baltian maissa kokeillaan yhteistyötä Keskon kanssa. Suomalaisten aloitteesta kihlat sanottiin irti lokakuussa 2006 vajaan kahden vuoden kokemuksen jälkeen.

ICA on viime vuosina kasvanut vähän nihkeästi, mutta tekee tasaisen asiallista tulosta. Vuoden 2005 miinus myynnissä johtuu kirjauskäytännön muuttamisesta. Vuoteen 2004 asti myynnissä näkyivät myös yhteisomisteisten yhtiöiden myynnit, mutta 2005 ne siirrettiin pois ICAn taseista. Kirjausteknisistä syistä 458 miljoonaa euroa eli 6 prosenttia katosi, mutta oikeasti myynti Ruotsissa kasvoi 4,0 prosenttia ja Norjassakin 3,1, vaikka kauppojen myynti putosi RIMIen rankan uudistuksen ja verkoston supistumisen takia 5,5 prosenttia.

Naapuri kasvaa Norjaan

Norjan suurimmat kaupan ryhmittymät ovat NorgesGruppen ja Reitan Group.

NorgesGruppen syntyi vuonna 2000 kolmen fuusion seurauksena. Ensin syntyi yhteinen tukkureiden yhtiö, kun Joh Johannson, Løken, Køff, NKL ja 15 pienempää tukkuria sulautuivat 80-luvulla. Seuraavaksi 1994 synnytettiin NorgesDetalj, johon tulivat mukaan melkein kaikki muu vähittäiskauppa kuin osuustoiminta, Hakon ja Reitan. Kun nämä kaksi tahoa löysivät toisensa, oli syntynyt Handelshuset NorgesGruppen.

Historiansa takia yrityksellä on toistakymmentä erilaista ketjua. Kioskiketju Mix nostaa toimipaikkojen lukumäärän Pohjoismaiden korkeimmaksi.

Norjasta naapuriin

Yksityisellä Reitan Groupilla on 1900 toimipaikkaa kotimaan lisäksi Ruotsissa, Tanskassa ja Latviassa. Yhtymän perusti Odd Reitan vuonna 1972 Trondheimissa Aldin innoittamana. Koko ikänsä vanhempiensa Margit ja Ole Reitanin 1948 perustamassa pienessä myymälässä työskennellyt Odd avasi oman myymälän 1972 ja kun myymälöitä oli vuonna 1979 viisi, nimi ja idea muutettiin REMA 1000:ksi (lyhennys sanoista Reitan mat). Tuhat tarkoitti alun perin tuotteiden lukumäärää, mutta tällä logiikalla ketjua pitäisi kai nyt kutsua REMA 2500:ksi.

Vuonna 2001 Reitan osti Narvese ASA:n, joka omistaa ruotsalaisen Pressbyrån ja jolla on vuodesta 1997 lähtien ollut oikeudet kansainväliseen 7-eleveniin. Amerikasta kaikkeen maailmaan levinnyt ketju on toiminut Norjassa vuodesta 1986 lähtien, Ruotsissa 1993 ja Tanskassa 1994.

Reitan Group on jakaantunut kahdeksi liiketoiminta-alueeksi. Toiseen kuuluu REMA 1000 ja Servicehandel-ryhmään kaikki yhtiön palveluketjut.

Tuorein tulokas Reitanin ketjuperheeseen on Norjassa toimiva lähipalvelumyymälä Easy 24. Yhteistyö Hydro Texacon kanssa tuo konserniin kaksi uutta ketjua: Norjassa ja Tanskassa toimivat YX –huoltoasemat ja Uno X -automaattiasemat.

Reitanin myynnin kasvu on hiipunut, mutta kannattavuus parantunut.

Rahan ja idean liitto

Dansk Supermarked sai alkunsa vuonna 1906 Ferdinand Sallingin avattua Salling Stormagasinin 1906 Århusissa. Sallingin poika Herman kiersi maailmalla katselemassa hyviä ideoita ja perusti 1960 Jysk Supermarkedin ja Føtex -supermarketin, joka oli tuohon aikaan ihan uutta ja outoa Tanskanmaalla. Ruuan lisäksi asiakkaille tarjottiin tekstiilejä ja kodinrautaa. Kymmenen vuotta myöhemmin tuo liiketyyppi tunnettiin kaikkialla "markettina".

Saadakseen paremmat ostoehdot ja pystyäkseen tarjoamaan hyvää useammalle Salling halusi perustaa ketjun ja tarvitsi liikekumppanin. Kun hän kohtasi rahamies A P Møllerin, etsintä oli ohi. Dansk Supermarked syntyi 1964. Vuonna 1970 avattiin Bilka-alennustavaratalo. Avajaispäivänä 10 000 m2:n myymälään tutustui 50 000 asiakasta.

Yhtymän kansainvälisin ketju on Netto, jonka 957:stä myymälästä 371 on Tanskassa, 238 Saksassa, 164 Englannissa, 106 Puolassa ja 78 Ruotsissa. Netto-ketjun myynti on 957 miljoonaa euroa (23 miljardia kruunua). Yhtymän muita ketjuja ovat 37 Tøj&Sko-kenkäkauppaa, kolme A – Z-halpatavarataloa ja kaksi Salling-varastomyymälää.

Spar ulos, Willys ylös

Axfood on tullut suomalaisille tutuksi Suomen Sparin omistajana. Yhtiö luotiin uudestaan 2000, kun sen omistajat päättivät hankkia Hemköpin, D&D Dagligvarorin, Spar Inn Snabbgrossin, Spar Sverigen ja Suomen Sparin. Seuraavana vuonna hankittiin Willys ja sitä kasvatettiin nopeasti. Suomen Spar oli pettymys ja se myytiin syyskuussa 2005 SOK:lle. Suuret suunnitelmat kutistuivat kolmeksi pieneksi ketjuksi, mutta niillä sai 13,5 prosentin markkinaosuuden Ruotsista.

Ketjujen lisäksi Axfoodiin kuuluu Dagab ja Axfood Närlivs-tukut. Vuoden 2005 myynnin lasku johtuu siitä, että Suomen Sparin luvut on putsattu kokonaan pois tuloslaskelmasta.

Kesko ja S-ryhmä pärjäävät hyvin varsin Pohjoismaisessa kokovertailussa. Ne poikkeavat eurooppalaisista alan yrityksistä eniten siinä, että molemmat harjoittavat myös maatalouskauppaa. Se myös vaikeuttaa johtopäätösten tekoa.

Sen verran isosti Pohjanlahti erottaa maat ja tavat, että Suomi on ruokakaupassa saanut Axfoodia lukuun ottamatta saanut pysyä rauhassa länsinaapureilta – eikä se kokemus rohkaissut samalla tiellä jatkamaan.