13 Syväsukellus mielen maisemaan

Jos ihminen ei kirkkaasti ymmärrä itseään ja työnsä tarkoitusta, hän ei todella johda itseään ja omaa työtään, hän ainoastaan ajelehtii ja tekee työtään kuin ohjelmoituna.

Elämä on lyhyt. Sata vuotta on henkäys avaruudessa. Eilen synnyimme, tänään sähellämme, huomenna meidät haudataan. Eikä maailmankaikkeus meitä kauan kaipaa.

Vaikka toista tahdomme itsellemme uskotella, ahkerimmastakaan meistä ei isoa jälkeä jää. Arkin pituinen muistokirjoitus sisältää oleelliset ansiot useimmista meistä.

Ei elämä silti ole pientä eikä mitätöntä. Siitä kyllä saa helposti pientä ja mitätöntä pelkäämällä ja väistelemällä kaiken aikaa vastuitaan.

Maine, valta, raha ja kunnia eivät tee elämästä suurta. Elämämme mitta ei ole se mitä olemme saaneet kahmittua itsellemme vaan se mitä olemme tehneet niille, joiden kanssa olemme eläneet.

Puolet elämästämme vietämme työystäviemme kanssa. Suuri onni olisi, jos nämä ihmissuhteet olisivat rikkaita ja rakkaita.

Työllä on väliä. Mikä tahansa työ voi olla mahtavaa, mutta pitää tietää, mitä haluaa olla ja edustaa, kuka työtämme tarvitsee ja miten aikoo muuttaa sen avulla maailmaa.

Mahtipontista? Totta kai se on. Kaikki työ, jota tehdään suurella sydämellä ja rakastaen, huolellisesti ja hyvään pyrkien, on mahtipontista mestariteoksen luomista: leipominen, sairaan hoitaminen, opettaminen, tomaattien kasvattaminen, opiskelu, kirjanpidon tekeminen, ilmoitusten myyminen, päätetyö tai vaikkapa sähköpostin lähettäminen.

Työ, jota tehdään pakosta tai ahneudesta on itsekidutusta tai itsensä myymistä.

Oleellista ei ole mitä teemme, vaan miksi ja miten virittyneinä, millaisella henkisellä latauksella työmme suoritamme.

Suora yhteys itseen

Pari vuotta sitten pyysin erään valmentamani esimiesryhmän kuvaamaan itseään vastaamalla seitsemään yksinkertaiseen kysymykseen. Tarkoitukseni oli, että nuo ihmiset oppisivat hiukan paremmin tuntemaan toisiaan.

Pyysin jokaista ottamaan tyhjän paperin ja kynän ja luettelin seitsemän sanaa tai lauseen alkua: rakastan, olen hyvä, minua närästää, elämässäni on liikaa, elämässäni on liian vähän, haluan kehittyä ja tavoitteeni.

Annoin kuhunkin vastaukseen aikaa yhden minuutin.

Seitsemän minuuttia myöhemmin pyysin jokaista kuvailemaan itseään muille. Kun kierrosta tehtiin, olin aivan ällistynyt kolmesta asiasta.

Ensiksikin siitä, miten ahneen tehokkaasti ihmiset käyttivät jokaisen minuutin kuvaillessaan itseään. Toiseksi siitä, miten suorasukaisen avoimesti he aukaisivat itseään toisille. Kolmanneksi siitä, miten tunnevoimaisen eläytyneesti ihmiset kuuntelivat toisten kuvauksia itsestään.

Ensin arvelin, että tämä johtui ryhmästä, mutta kun myöhemmin tein samaa testiä, vaikutus oli aina hurja. Joskus oletin ryhmän olevan liian lukossa pystyäkseen paljastamaan mielensä maiseman toisilleen, mutta sain huomata olevani väärässä.

Minua mietitytti, miksi juttu toimii niin hyvin. Tulin tällaisiin johtopäätöksiin:

• Kysymykset ovat niin yksinkertaisia, että jokainen osaa vastata niihin, mutta kuitenkin niin haasteellisia, että niihin vastaamiseen pitää tosissaan paneutua.
• Ihmiset innostuvat helposti saadessaan arvioida itseään.
• Harva on koskaan aikaisemmin tullut arvioineeksi itseään tällä tavalla. Rasti-ruutuun –testit eivät haasta ajattelemaan yhtä luovasti.
• Ihmiset kokevat, että kysymyksiin vastaamisella on todella merkitystä yrityksessä ymmärtää itseä.
• Tulokset näkee heti ja vaikutus on välittömästi tunnettavissa energiatason kohoamisena.
• Menetelmä on huomaavainen ja ihmisen koskemattomuutta kunnioittava. Jokainen saa itse määrätä miten syvälle itseensä menee ja miten paljon tahtoo toisille paljastaa. Vastatessa ei tunnu niin kuin joskus psykologisia läpiluotauksia tehdessä, että kysymyksillä on joku kätketty taka-ajatus, jota tulkintavaiheessa käytetään ihmisen murskaamiseen ja uudelleenmuovaamiseen.
• Olemme aidosti kiinnostuneita kuuntelemaan ja myötäeläviä, kun joku työystävistä kuvailee sisintään. Kun toisten ymmärrys ja hyväksyntä lisääntyvät, laukeaa jännitteitä ihmisten välillä. Se tuntuu syvällä hyvältä.

Vastausten antamista helpottaa vastaustilanteessa syntyvä vahva lataus.

Kulttuuriimme on sisäänrakennettu käsityksiä ja toimintamalleja, jotka tekevät omaehtoisen, keskittyneen itseensä syventymisen vaikeaksi. Vaikka moni kokee valtavan antoisana kirjoittaa paperille mielensä maiseman, yksi tuhannesta on löytänyt koko elämänsä aikana niitä viittä tai kymmentä minuuttia, jona sen ehtisi piirtää sen paperille.

Arvelen tämän osittain johtuvan siitä, että asia mielletään jotenkin itsekkääksi ja siksi kielletyksi tai ainakin ei-suotavaksi. Tämä on hatara tekosyy. Oman mielen maiseman tekeminen vähentää halua kieriskellä itsepetoksessa ja itsesäälissä ja rohkaisee elämään myötätuntoisesti ja toisista välittäen.

Hyvää päivää, minä.

Ehdotan, että sopivan tilaisuuden tullen sukellat mielesi maisemaan. Ota tyhjä paperi ja täydennä minuutin ajan seuraavat seitsemän lausetta (suluissa joitakin vastauksia, joita ihmiset ovat antaneet):

• Rakastan…(lapsiani, puolisoani, avomiestäni, tyttöystävääni, äitiäni, isääni, mieheni poikaa, eläimiä, työtäni, elämää, ystäviäni, perhettä, kotia, liikkumista, tulevaa aviomiestäni, ulkoilua, piirtämistä, käsillä tekemistä, laskuvarjohyppyjä, unelmia, hyvän kirjan lukemista lämpimän peiton alla, käsitöitä, kun saa tehdä työtä, matkustelua, ruokabileitä, Suomen luontoa, kesää, kevättä, saippuasarjoja, päiväunia, koiria, kissaani, telmimistä lapsien kanssa, sukulaisia, rauhaa, puutarhanhoitoa)
• Olen hyvä…(tulemaan toimeen ihmisten kanssa, kuuntelemaan, ihmissuhteissa, tekemään ruokaa, järjestämään asioita, pitämään homman hanskassa, piirtämään, ajattelemaan, arvostelemaan muita, isä, ihmisten tuntija, kaveri tosikavereille, suunnittelussa, haaveilemaan, suunpieksemisessä, kodin kunnossapitämisessä, sängyssä, asiakaspalvelussa, tunnollinen työntekijä, leipomaan)

· Minua närästää…(väsymys, liika kiire, ihmisten saamattomuus, vastoinkäymiset, kateus ihmisissä, epäjärjestelmällisyys, sotkut, kun aika ei riitä, ihmisten turha valittaminen ja epäkiitollisuus, negatiiviset ihmiset, ihmisten itsekeskeisyys, tekemättömät pikkuhommat, kiukkuiset asiakkaat, odottamattomat tapahtumat, oma huono itsetuntoni, tekemättömät työt, lasten tappelu joskus)

• Elämässäni on liikaa…(töitä, stressiä, arkirutiineja, menoja, huolia, toistoa, kaavamaisuutta, epätietoisuutta, väsymystä, ärräpäitä,television katselua, epävarmuutta, ruuanlaittoa ja siivoamista, pieniä harmeja, tupakkaa)
• Elämässäni on liian vähän…(actionia, liikuntaa, vapaa-aikaa, aikaa kavereille ja harrastuksille, aikaa kotona, rahaa, "seikkailua", aikaa itselleni, kotirauhaa, aikaa itselle)

· Haluan kehittää itsessäni…(ihmisten tuntemisessa, kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa, hyväksyntää asioita kohtaan, positiivisuutta, muiden ihmisten huomioonottamista, luovaa ajattelua,kuntoa, jämäkkyyttä, toimiin tarttumista, osata ottaa rennommin, ahkeruutta kotitöissä, kuuntelussa, oman kehon tuntemista)

• Tavoitteeni seuraavalle vuodelle…(liikkua entistä enemmän, enemmän aikaa lapsille,opiskella, yritän hahmottaa itselleni mikä on tärkeää, järjestän aikaa itselleni, rentoutua kunnolla, jonkun unelman toteutus, saada uusia ideoita elämääni ja työhöni, laihtua vähintään 10 kiloa, saada remontti valmiiksi, järjestää ikimuistoiset häät, maksaa velkaa pois, tehdä mitä mieleen tulee, pysyä terveenä, olla parempi joka suhteessa, olla kohteliaampi asiakkaille)

Suosittelen vastaamaan kysymyksiin annetussa järjestyksessä ja niin, että mietit yhtä kysymystä kerrallaan keskittyneesti noin minuutin ajan. Mielen maiseman kuvaus on paitsi nopea katsaus mieleen myös kiteytys- ja keskittymisharjoitus. Vastaa se mikä tulee ensimmäisenä mieleen, älä järkeile liikaa.

Vastauksilla on oma merkityksensä, mutta lisäksi kannattaa tehdä havaintoja siitä ajatusprosessista, jonka seurauksena päädyt vastaukseesi. Erityisesti kannattaa selvittää, mikä saa torjumaan jonkin ajatuksen: häveliäisyys, häpeä vai korkea itsekritiikki?

Muista, että vastaat oppiaksesi tuntemaan itseäsi etkä selviytyäksesi tentistä tai voidaksesi päteä muiden silmissä. Kannattaa pyrkiä olemaan itselleen niin tosi ja suora kuin pystyy. Tämä on mahdollista vain, jos pystyt kohtaamaan omat ominaisuutesi ja omituisuutesi syyttelemättä, vähättelemättä ja liioittelematta.

Yleensä vastaaminen näyttää olevan yllättävän helppoa. Peittelyn ja tärkeilyn roolit iskevät päälle silloin, kun vastaaja kokee vastaamisen keinotekoisena tai tarkoitushakuisena.

Kun ihminen on vakuuttunut siitä, että hänelle halutaan hyvää, hän rohkaistuu avaamaan sielunsa sisällön tarkasteltavaksi.

Kynä ja paperi ovat mahtavia apuvälineitä itsensä johtamisessa. Ne rakentavat ällistyttävän tehokkaasti sillan omaan mieleen, suoran yhteyden itseen.