11 Pelko hyydyttää hengen

Ihmismielen kahleista suurin on pelko. Ei voi ymmärtää itseään, jos ei ymmärrä, miten pelko ohjaa tekemisiämme.

Pelkäävä ihminen on helppo kohde vallan käytölle ja siksi monet pomot pitävät ihmisiä pelon vallassa; saadakseen heidät tekemään mitä tahtovat. Tämä on typerää, mutta toimii tiettyyn rajaan asti. Pelon ilmapiirissä ihminen tottelee ja tekee tehtävänsä, mutta käyttää vain pientä osaa kyvyistään.

Pelkäämme erityisesti kolmea asiaa: mokaamista, mielemme pahoittamista ja menettämistä. Nämä ilmenevät työpaikoilla monella tavalla.

Mokaamisen eli virheiden tekemisen pelko ilmenee niin, että emme edes yritä tehdä sellaista mistä seurauksena saattaisi olla epäonnistuminen. Emme pyri toiminnallamme onnistumaan vaan välttämään epäonnistumisen. Tämä johtaa päättämättömyyteen, virheiden välttelyyn, selittelyyn, laskelmointiin, vastuun välttelyyn, puhumattomuuteen, kaunisteluun, juonitteluun, selän takana puhumiseen ja pokkurointiin.

Jokainen mokaa, koko ajan. Mutta kukaan ei mokaa tahallaan.

Ilman mokia ei synny mitään suurta. Jos mokaamista ei sallita, luovat voimat kahlitaan, on pakko tyytyä hissutteluun ja luopua mahdollisuudesta saada aikaan irtiottoja ja ihmeitä.

Mokaamisen pelko on järeä kahle, mutta sitä on vaikea havaita. Sen vastakohta on rohkeus ottaa riskejä. Luontaisesti me useimmat olemme pelkureita. Ja varsinkin jos rohkeudesta rangaistaan, meistä tulee helposti hiirulaisia.

Mielen pahoittamisen pelko johtaa joidenkin ihmisten, tiettyjen aiheiden ja tietynlaisten tilanteiden välttelyyn, yleiseen elämän pelkoon. Alamme kiertää kaukaa ihmisiä ja tilanteita, joissa arvelemme joutuvamme pahoittamaan mielemme tai tuntemaan itsemme loukatuksi.

Työpaikkojen tulehtuneilla ihmissuhteilla on usein juurensa tilanteista, joissa ihmiset ovat kokeneet tulleensa nöyryytetyksi ja loukatuksi. Muistot saattavat kummuta vuosien takaa ja ovat usein yksipuolisia. Niitä vaalitaan kuin aarteita. Tilannetta ei paranna, että kokemuksista ei haluta tai uskalleta puhua vaan niille haetaan hyvitystä kostamalla vielä vuosien päästä tapahtuneesta.

Menettämisen pelko aiheutuu tulevaan liittyvästä epävarmuuden tunteesta. Se johtaa usein siihen, että pidämme entistä neuroottisemmin kiinni kaikesta siitä mitä olemme onnistuneet itsellemme haalimaan. Näemme mörköjä joka puolella, pelkäämme muutoksia ja asetumme kaikin voimin niitä vastaan.

Selvitä mitä pelkäät; mistä näet painajaisesi. Kirjoita tästäkin kiteytyskortti. Pelon voi voittaa vain menemällä sitä päin. Pakoon juoksemalla siitä ei pääse. Tutustu pelkoihisi, älä pelkää niitä vaan anna niiden paljastaa itsensä.

Henkien taistelu

Kun kaksi ihmistä kohtaa, pinnan alla alkaa taistelu vallasta. Usein on kyse hienovaraisesta pikku nahistelusta, jossa ollaan vuorotellen niskan päällä, joskus harvoin avoimesta kädenväännöstä ja totisesta henkien taistelusta.

Tasavertaista vuorovaikutus on vain silloin, kun kumpikaan ei halua alistaa eikä suostu alistumaan. Vallankäyttö alkaa kun yritetään saada aikaan jotakin sellaista, jota toinen haluaa enemmän kuin toinen.

Esimiehellä on valtaa, mutta ei aina ymmärrystä käyttää sitä oikein. Alistamalla ihmisiä hän ehkä saa ihmiset tottelemaan, mutta ei välttämättä heidän luottamustaan.

Jos työssä olisi kyse vain tiettyjen tehtävien tekemisestä, olisi yhdentekevää miten pomo valtaansa käyttää. Kun työn tekijänä on ihminen ja lopputulos voi olla mitä tahansa surkeasta sensaatiomaiseen, ei ole samantekevää miten ihmisiä johdetaan.

Abraham Maslow teki uraauurtavaa työtä tutkiessaan keinoja, joilla ihmiset syttyvät tekemään parhaansa. Määräysvallan käyttäminen ihmisten alistamiseen on Maslown oppien mukaan todella typerää. Kun ihminen kokee inhimillisen arvokkuutensa olevan uhattuna hän taistelee vastaan joko aktiivisesti käyttäytymällä vihamielisesti tai ilkivaltaisesti tai heittäytymällä passiiviseen vastarintaan, toimimalla kuin orja.

Maslow oli sitä mieltä, että ihminen on pohjimmiltaan tunneolento, jolle on luontaista olla elämästä innostunut. Mieleltään terveet ihmiset eivät Maslown mukaan halua

• tulla manipuloiduksi,
• olla komentelun ja simputuksen kohteena,
• tulla toisten määrittelemäksi,
• olla väärin ymmärrettyjä tai mitättömiä,
• että meitä ei pidetä arvossa, ei kunnioiteta, ei pelätä eikä oteta vakavasti, vaan meille nauretaan
• että olemme toisten säätelemiä hahmoja, meille annetaan määräyksiä, meitä pakotetaan, kusetetaan, hyväksikäytetään tai säädellään
• että meitä kohdellaan kuin avuttomia, kuuliaisia alamaisia, jotka ovat korvattavissa.

Me emme kerta kaikkiaan halua olla toisen vallan kohteena. Emme halua, että joku kuljettaa meitä korvasta, että virta vie kuin lastua laineilla. Kuka täysjärkinen aikuinen haluaa, että häntä pidetään avuttomana holhottavana, jolla ei ole omaa tahtoa.

Miksi meitä sitten edelleen johdetaan kuin laumaa lampaita, joita pitää käskeä ja kytätä? Miksi meille ei anneta valtaa omiin asioihimme, mahdollisuutta johtaa omaa työtämme? Siksikö, että emme osaa? Olemmeko niin laiskoja ja edesvastuuttomia, että käyttäisimme väärin vapauttamme? Siksikö, että meidät on aina opetettu alistumaan? Siksikö, että joku muu haluaa päättää puolestamme?

Maslow sanoo, että ihmisen henki sammuu, jos hän ei saa tehdä sitä mihin pystyy. Jos emme saa toteuttaa itseämme, kuolemme sisäisesti paljon ennen kuin meidän ruumiimme lasketaan hautaan.

Jokainen ihminen haluaa Maslown mukaan

• olla aloitteentekijä
• päättää itse omista asioistaan
• säädellä omaa kohtaloaan ja päättää omista liikkeistään
• saada suunnitella ja toteuttaa, onnistua ja odottaa menestystä
• saada vastuuta,
• olla aktiivinen eikä passiivinen,
• olla henkilö eikä asia,
• kokea tekevänsä itse omat päätökset,
• olla autonomisia, aloitteellisia ja itseohjautuvia,
• tulla reilusti tunnustetuksi kyvyistämme.

Hiukan kärjistäen voisi sanoa, että ensimmäinen lista on kuvaus siitä mitä ns. "alaiset" (kuinka olenkaan alkanut inhota tuota sanaa ja siihen liittyvää taka-ajatusta) joutuvat olemaan, toinen on kuvaus siitä mitä johtavassa asemassa olevat saavat olla.

Haluaako joku olla alistettu, ensimmäisen listan kuvaama henkilö? Jos hän on mieleltään terve ja saanut kasvaa ihmiseksi, EI halua.

Kun olen kysynyt luennoillani ihmisiltä, kokevatko he olevansa työssään alistettuja, ällistyttävän monet nyökkäilevät tai nostavat käsiään.

En ole vielä tavannut ihmistä, joka ei haluaisi olla kaikkea sitä mitä jälkimmäisessä listassa kuvataan; ihminen joka päättää itse itsestään.

Miksi työpaikkoja ei sitten muuteta sellaisiksi, että jokainen saisi tuntea olevansa enemmän ihminen?

Ihmiset eivät ole kypsiä vastuuseen, vastasi eräs johtaja. Eikä hänelle edes käväissyt mielessä, että hän voisi olla väärässä…