11. Et näe sitä mitä et katso

Tehtaan väki pelkäsi. Kohta saneerataan kovalla kädellä ja porukkaa lentää pellolle, he arvelivat. Uusi johtaja tiedettiin numeroita ymmärtäväksi mieheksi ja kaikki tiesivät, että numerot näyttivät huonoilta. Niiden valossa olisi ollut perusteltua lopettaa koko tehdas ja siirtää tuotanto halvemman työvoiman maihin.

Uusi mies yllätti. Hän tuli muina miehinä tehdassaliin ja alkoi jutella ihmisten kanssa. Halusi kuulla miksi asiat eivät olleet kunnossa. Miksi ihmiset eivät viihtyneet työssään? Mitä pitäisi tehdä, että ilmapiiri saataisiin paremmaksi?

Aluksi ei uskottu, että se on tosissaan. Niin monta patruunaa oli ehditty nähdä. Pian kuitenkin kävi selväksi, että jotakin nyt toisin. Johtamisen tyyli ei enää ollut perinteinen management by perkele.

"Aikaisemminkin oli puhuttu työntekijöiden arvostamisesta, mutta ne olivat olleet vaan fraaseja. Jorma Ollila toi arvot käytäntöön", pääluottamusmies Lilja Laakso todistaa. 

Työturvallisuusvaltuutettu Tapani Oksanen säestää:

"Enää ei ole semmoista käskyttämistä. Nyt saa itsekin ajatella. Saa pitää aivot päässä kun tulee töihin. Ei tarvitse jättää pukukoppiin odottamaan."

Jorma Ollilaa haastateltiin Kauppalehdessä haastateltiin, kun Nokia oli hänen johdollaan noussut viidessä vuodessa rapakuntoisesta raakista maailmanvalioksi. Mieli ei ollut kahdeksassa vuodessa muuttunut:

"Nokian johtajan on oltava ihmisten johtaja. Sitä ei voi liikaa korostaa: ihmiset, ihmiset, ihmiset." 

Kaikki johtajat korostavat ihmisiä puheissaan, mutta kaikki johtajat eivät mene kysymään ihmisiltä, miten he työnsä kokevat ja miksi homma ei luista. He eivät uskalla.

Bill Gates ja hallinnan harha

Bill Gates sanoo kirjassaan "Bisnestä ajan hermolla", että yrityksen menestys riippuu siitä, miten yritys kerää, hallitsee ja käyttää tietoa.

Gates on menestynyt omassa liiketoiminnassaan, mutta hänen käsityksensä tiedon merkityksestä liikkeenjohtamisessa on mielestäni käsittämättömän rajoittunut, vanhanaikainen ja naiivi. Mielipide viittaa siihen, että maailman rikkaimmaksi rankattu mies on tuijottanut liian paljon näyttöpäätteen kuvaruutua ja liian vähän maailmaa ympärillään tajutakseen elämän realiteetit.

Edes Microsoftin menestys ei perustu tiedolliseen ylivoimaan.

Tiedon ylikorostamisen motiivina voi Gatesilla olla yksinkertaisesti se, että Microsoftin pääomistajalla on oma lehmä ojassa: yhtiöhän elää myymällä apuvälineitä tiedon käsittelyyn.

Tieto on välttämätöntä yrityksen johtamisessa, mutta mikään määrä tietoa ei riitä takaamaan menestystä. Gates perustelee tiedon tärkeyttä vedoten suuresti ihailemansa General Motorsin pääjohtajan Alfred P Sloan Juniorin ajatuksiin liikkeenjohtamisesta.

Harvaa johtajaa on 90-luvulla niin arvosteltu kuin juuri Sloania, joka kyllä loi GM:n loiston, mutta jonka opit melkein murskasivat sen.

GM on mammutti, joka menestyi hitaasti muuttuvilla markkinoilla, mutta ei pystynyt hierarkkisesta rakenteestaan johtuvan jähmeyden takia tarpeeksi ärhäkästi vastaamaan, kun japanilaiset aloittivat jyräämisensä kehittämällä markkinalähtöisemmän ja tehokkaamman autotuotannon.

Kesti liian kauan ennen kuin laitostuneen jätin käytävillä tajuttiin missä maailma menee ja mitä asiakkaat oikeasti arvostavat. Sen jälkeen kesti liian kauan ennen kuin tieto oli nielaistu ja sulatettu niin, että ison laivan kurssia voitiin ryhtyä kääntämään.

Sloanin maailmassa johtoajatus oli, että johtaja kerää "kovaa" tietoa ja tekee sen perusteella päätökset.

Tämä ei ollut Jorma Ollilan ajatus, kun hän Salon kännykkätehtaan johtajana kuljeskeli tehtaan lattialla kuuntelemassa ihmisiä. Ollila ei ehkä saanut selvää vastausta kysymykseen, mitä Salon tehtaalle pitäisi tehdä ja selviääkö se koskaan kuiville. Sitä vastausta kukaan ei pystynyt silloin antamaan, mutta hän varmasti oppi jotakin ja ainakin vaikutti myönteisesti Salon tehtailla työskentelevien moraaliin ja työintoon.

Tieto on käyttämättömänä kylmää

Gates aloittaa kirjansa luvulla, jonka otsikko on "Tosiasioihin perustuva johtaminen". Parisataa sivua myöhemmin hän kertoo tarinan Microsoftin heräämisestä huomaamaan Internetin merkityksen.

Gatesin tekninen avustaja Steven Sinofsky oli (Gates ei ilmoita ajankohtaa, mutta johtolangat viittaavat talveen 1994) Cornellin yliopistossa palkkaamassa uusia työntekijöitä, mutta joutui lumimyrskyn takia jäämään kahdeksi päiväksi kaupunkiin. Hän päätti käyttää ajan tutustumalla siihen, miten yliopistolla käytetään tietokoneita. Hän ällistyi havaitessaan, miten merkittävä osa internetistä oli tullut opiskelijoiden ja opettajien elämässä. Lähes kaikki käyttivät sähköpostia ja Internetin tiedonhakumahdollisuuksia.

Kun Sinofsky raportoi havaintonsa Gatesille, tämä määräsi keskijohdon perehtymään netin saloihin ja Gates omisti asialle vuoden 1994 huhtikuisen "ajatteluviikkonsa".

Elokuussa 1994 aiheesta pidettiin ensimmäinen katselmus. Kesäkuussa 1995 Gates lähetti sähköpostin kautta talon sisäisen muistion, jonka otsikko oli "Internet-hyökyaalto", jossa esiteltiin Microsoftin Internet-strategia.

Maailma on vuosikausia ollut täynnä tietoa Internetistä ja Microsoftin jos kenen luulisi pitävän itsensä ajan tasalla alan kehityksessä. Mutta niinpä vaan aikamoinen sattuma sai yhtiön heräämään todellisuuteen, monen mielestä viime hetkellä. Vuosikausia yhtiö oli vähätellyt asiaa, koska kaikesta tiedoista oli nähty vain ne, jotka tukivat yhtiön omaksumaa käsitystä tietoverkoista ja niiden tulevaisuudesta.

Microsoftin kunniaksi on sanottava ja sen ehkäpä jopa sen pelastukseksi koitui se, että kun tieto lopulta meni perille, siihen reagoitiin todella sähäkästi.

Tieto EI ratkaise yrityksen menestystä kahdesta syystä. Ensiksikin, sellaisenaan tieto on aina "kylmää", täysin merkityksetöntä. Se alkaa vaikuttaa vasta sitten kun ihminen antaa sille merkityksen.

Toiseksi tieto kertoo aina menneisyydestä. Tulevaisuudesta ei ole koskaan tietoa, ainoastaan oletuksia. Yrityksen menestyksen kannalta tietoa paljon oleellisempaa on, mitä se tekee. Huomisen menestys ei juurikaan riipu siitä menestyikö yritys eilen.

Vaikka tiedettiin, että Nokian Salon tehdas on tappiollinen, Ollilan kannalta oli kuitenkin oleellista, uskoiko hän tehtaan tulevaisuuteen vai ei. Siitä ei voinut olla tietoa, ainoastaan oletuksia.

Kuilu erottaa tiedon ja tekemisen

En halua vähätellä tiedon merkitystä johtamisessa, päinvastoin. Ilman tietoa johtaminen on pelkkää ilmaan huitomista.

Mitä tarkempaa ja nopeampaa tieto on, sitä parempi. On kuitenkin hölmöä kuvitella, että mistään asiasta olisi mahdollista saada kaikki tieto.

Tiedon ylikorostaminen on kreikkalaisten filosofien länsimaiseen kulttuuriin istuttama ilmiö. Tiede perustuu ajatukseen maailman haltuunotosta tiedon avulla. Uuden fysiikan mukaan tämä on vakava väärinkäsitys ja virhe. Tietämättömyyden tunnustamisesta alkaa kaikki uuden oppiminen.

Totuus ei paljastu tietoa lisäämällä, vaan havainnoimalla todellisuutta ja luopumalla virheellisistä ja valheellisista uskomuksista. Uuden maailmakäsityksen mukaan todellisuutta ei voi ymmärtää pilkkomalla sen osiin ja erottamalla osat ympäristöstään. Jokainen osanen on kietoutunut kaikkeen muuhun. Hyvä vertaus on tämä: ei sanaa voi ymmärtää paremmin yrittämällä arvioida jokaista kirjainta erikseen. Jokaisella kirjaimella voi olla merkitystä, mutta sanan merkitys voi riippuu lauseesta, jossa se on.

Hierarkkinen johtaminen on tehotonta siksi, että tiedon ja tekemisen erottaa ammottava kuilu. Asioista päätetään eri paikassa kuin toteutetaan. Päätöksen tekijällä oletetaan olevan hallussaan kaikki oleelliset päätöksen perusteet, mutta näin on harvoin. Päämajassa ei aina tiedetä tarpeeksi siitä, mitä rintamalla tapahtuu.

Hierarkkisessa järjestelmässä kuvitellaan, että tietoa lisäämällä saadaan homma hanskaan, mutta mikään määrä tietoa ei poista tietämättömyyttä. Tieto on aina suodatettava ennen kuin sitä voidaan missään muodossa siirtää ja suodattamisessa osa siitä katoaa.

Toinen pulma syntyy siitä, että tiedon kulkeminen on hidasta. Tilanne on usein ohi ennen kuin tieto siitä on edes tavoittanut päätöksentekijän.

Kolmas vaikeus on valita tiedon valtamerestä oleelliset pisarat. Miten tietää, mikä tieto on oleellista ja mikä turhaa, mikä on oikeata ja mikä harhaanjohtavaa, mikä suoranaista valhetta? Tiedon murusissa ei ole päällä lappua, joka kertoisi tiedon arvon.

Tiedon suurin ongelma liittyy kuitenkin siihen, mitä tiedolla tehdään, vai tehdäänkö mitään. Hurjimpia menestystarinoita ei ole luotu tiedon avulla, vaan luomalla jotakin sellaista, jota ei olisi olemassa, jos joku ei olisi sitä tehnyt.