10. Kadonneen merkityksen metsästys

Peter Drucker kysyi kerran eräällä luennoidessaan johtajille, onko näillä alaisissaan "kelopuita", ihmisiä, joiden motivaatio ei ole yrityksen johtoa tyydyttävällä tasolla. Monia käsiä nousi ja kuulijoiden keskuudessa syntyi paljon paljastavaa pulinaa ja liikehdintää. 

Ennen kuin yleisö pääsi liikaa herkuttelemaan ajatuksella Drucker kysyi jatkokysymyksen:

"Olivatko ihmiset kelopuita silloin kun haastattelitte heitä ja päätitte palkata heidät, vai onko heistä tullut keloja?"

Päivän tarjous: tylsä työpäivä

"Ihmiset haluaisivat mieluummin hyvän kuin kurjan päivän", kiteyttää Tom Peters, mutta...

"Suurin osa organisaatioista väsähtäneitä, tylsiä ja ikävystyttäviä. Useimmat johtamisteoriat pitävät sisällään pitävät sisällään luovuuden kuristamisen ja innostuksen hillitsemisen aikana, jolloin niistä on tullut taloudellisten arvojen ensisijaisia luojia."

Anita Roddick sanoo, että hän ei ole oppinut yhtään mitään niiltä "väsyneiltä liikemiehiltä, jotka ikävystyneinä pyörittävät väsyneitä järjestelmiään".

"Kaikkia suuria yhtiöitä näyttävät johtavan laskenta- ja lakimiehet, jotka ovat henkitoreissaan olevia toistensa kopioita. Yksikään heistä ei ole saanut vertani kiertämään. En ole tavannut yhtään suuryhtiön johtajaa, joka arvostaa työtä ja jonka olemuksesta huokuisi iloa ja maagisuutta. Heidän elämästä puuttuu jännitys ja seikkailu, he innostuvat vain luvuista tuloslaskelmissa ja taseissa." 

Roddick ihmettelee, että näillä "rahaa ja keskinkertaisuutta palvovilla sovinisteilla" on otsaa olla ylpeitä siitä, että liike-elämää pidetään kovana, välinpitämättömänä ja ihmisarvosta piittaamattomana.

"Heidän tulisi pysähtyä loputtomassa kasvun tavoittelussaan ja kaivautua johtamiensa yritysten arkistoihin löytääkseen yrityksen sielun, miksi se alun perin perustettiin ja millä se on asemansa saavuttanut."

The Body Shopissa halutaan luoda työympäristö, jossa ihmiset ovat onnellisia ja tuntevan toteuttavansa itseään.

"Työ on yhtä lailla merkityksen hakemista elämään kuin leivän hankkimista. Me haluamme, että ihmisten työviikko on mukavaa ja elävää eikä hidasta kuolemista."

"Viimeinen asia, jota haluamme on, että meistä tulee kasvoton, monikansallinen mammutti, jossa työskentelee ikävystyneitä kelloonkatsojia, joita ei kiinnosta yhtään se mitä he tekevät."

Ihmiset etsivät työstä merkitystä ja sisältöä elämälleen. Me kaikki haluamme toteuttaa itseämme työssä ja saada aikaan sellaista mistä voimme olla ylpeitä. Moni kuitenkin hakee merkitystä aivan väärästä suunnasta.

Monet kuvittelevat virheellisesti, että työn merkitys tulee vain tuloksista eikä työn tekemisestä. Jos työtä tekee vain lopputuloksen tai siitä saadun palkkioin, etujen, kiitoksen tai menestyksen takia pystymättä nauttimaan itse työn suorittamisesta, työ on täynnä tuskaa ja piinaa.

Suurin osa kaikista töistä on tylsää rutiinia. Jos ei tätä siedä, vaan haaveilee työstä, jossa on vain mieluisia töitä, mukavia työkavereita ja helppoja asiakkaita, saa varautua pettymään.

Henry Fordin munaus

Kun Henry Ford alkoi vuosisadan vaihteessa tehdä hevosettomia vaunuja, hän oli yksi kolmestakymmenestä yrittäjästä alalla. Fordilla oli tosin 15 prosentin markkinaosuus, GM:llä 20.

Tässä tilanteessa Ford asetti selvän tavoitteen.

"Haluamme rakentaa auton, jonka suuri joukko ihmisiä voi itselleen ostaa. Sen on oltava hinnaltaan niin halpa, että jokainen hyvää palkkaa ansaitseva voi sellaisen omistaa ja nauttia perheensä kanssa sellaisesta autuudesta, että voi ajella tuntikausia avoimen taivaan alla. Hevoset ovat hävinneet valtateiltä ja auto on itsestäänselvyys."

Ford päätteli, että on järkevämpää myydä paljon autoja halvalla ja saada niistä vähän tuottoa kuin muutamia kalliilla. Hän oli myös sitä mieltä, että Ford tavoittelee vain kohtuullista tulosta, ei liian suurta, koska sen seurauksena tuhannet ihmiset saavat hyväpalkkaista työtä.

Fordin T-mallia myytiin 15 miljoonaa kappaletta ja vaikutti keskeisesti amerikkalaisen elämäntavan muuttumiseen. Hinnat laskivat vuodesta 1908 vuoteen 1916 peräti 58 prosenttia ja yhtiö sai tilauksia enemmän kuin pystyi toimittamaan. Hintoja olisi voitu korottaa, mutta Ford toimi päinvastoin ja alensi niitä. Sen sijaan hän nosti työläisten päiväpalkkaa lähes kaksinkertaiseksi maksaen heille viisi dollaria päivässä.

Teollisuuspomot raivostuivat ja Wall Street Journal piti Henry Fordin temppua "typerimpänä asiana mitä koskaan on tehty teollistuneen maailman historiassa". Fordin sanottiin tehneen munauksen "tuomalla henkisiä periaatteita alueelle mille ne eivät kuulu".

Historian todistusaineisto ei näitä väitteitä juurikaan tue. Häntä pidetään yhtenä vuosisadan merkittävimmistä uudistajista.

Yhteinen kohtalo

Akio Morita pitää amerikkalaisten tapaa ihannoida rationaalisuutta liike-elämässä kylmänä ja ihmisiä vähättelevänä. Japanissa johtajan tärkein tehtävä on luoda yritykseen yhteenkuuluvuuden tunne, saada johto ja työntekijät kokemaan, että he "jakavat yhteisen kohtalon".

Morita korostaa, että hän haluaa jokaisen Sonyssa työskentelevän tuntevan, että hän kuuluu Sony-perheeseen. Alusta pitäen yhtiöllä oli isompi tarkoitus kuin kasvu ja kannattavuus. Se halusi muuttaa kaikkien maailman ihmisten käsitystä japanilaisten tuotteiden huonosta laadusta. Kun Sony aloitti "Made in Japan" merkitsi huonoa laatua ja halpaa hintaa. Nyt se tarkoittaa hyvää, mutta halpaa.

Liian itsekkäästi toimivien ihmisten on vaikea saada toisia toteuttamaan ihmeitä. Oman edun tavoitteluun on vaikea saada toisia mukaan, mutta kun joukko ihmisiä asettaa tarpeeksi hohdokkaan yhteisen maalin, kaikki unohtavat egoistisen pullistelunsa.

Itseä isompi tavoite auttaa ihmistä unohtamaan omat pikku päänsäryt ja liittoutumaan toisten kanssa. Jokainen joka on saanut olla mukana tekemässä jotakin sellaista minkä kokee todella merkittäväksi, tietää miten upealta sellainen tuntuu. Puhutaan "virtaukseen" (flow) pääsemisestä, koska tekeminen tempaa niin väkevästi mukaansa.

Jos tämän on joskus kokenut, sen haluaa kokea uudelleen.

Työn merkityksellisenä kokemiseen liittyy kolme osatekijää:

• Tunne tehtävän merkityksestä. Pidät omaa tehtävääsi tärkeänä ja haasteellisena ja tunnet sitä tehdessäsi voivasi toteuttaa itseäsi.
• Kuuluminen ryhmään. Tunnet kuuluvasi siihen ryhmään ihmisiä, joiden kanssa työtäsi suoritat.
• Arvostus. Koet, että sinua arvostetaan ja tuetaan yksilönä ja saat olla oma itsesi.

Ihmiset sokeutuvat nopeasti oman työnsä upeuksille ja menettävät otteensa siitä mielihyvästä, jota työhön uppoutumisesta saa. Tämä voitiin todeta tutkimuksessa, jossa tehtaassa työskenteleville 107 ihmiselle annettiin piippari ja heitä pyydettiin säännöllisin väliajoin tulevan merkkiäänen kuultuaan merkitsemään ylös mitä olivat tekemässä ja miltä se heistä tuntui.

Tulokset yllättivät. Puolet työajasta ihmiset kokivat olevansa innostuneita, mutta vapaa-ajalla vain 20 prosenttia.

"Yleisin mieliala vapaa-aikana oli ikävystyneisyys", Daniel Goldman raportoi tuloksia kirjassaan "Tunneäly työelämässä".

"Monimutkaista, vaativaa ja itsenäistä työtä tekevät ihmiset pääsivät parhaiten virtaukseen. Huippuosaajat pääsevät virtaukseen tehtävissä, jotka ovat tärkeimpiä heidän päämäärien ja tuottavuutensa kannalta. Heille huippuosaaminen ja työstä nauttiminen on yksi ja sama asia."